Sosialidemokratian ja »kommunistien» välinen ankara ristiriita ja se ärsyttävä, parhaita tovereitamme epäluulonalaiseksi saattava ja herjaava tapa, jolla »kommunistit» käyvät taisteluaan, on saanut aikaan, että nykyään on monille sosialidemokraattisille työläisille [...] »kommunisti»-nimitys tullut melkein herjaussanaksi. He käsittävät kommunismilla enimmäkseen vastustusryhmää, jota vastaan he taistelevat, joka koko menettelyllään ja taistelutavallaan ei ole kyennyt hankkimaan itselleen kunnioitusta ja vihdoin on tehnyt koko kommunismi-ajatuksenkin halveksittavaksi. Mutta tämän vastapainoksi täytyy meidän mitä pontevimmin huomauttaa, että kommunistit ovat epäoikeutetusti ottaneet yksinoikeudekseen kommunismin aatteen, joka on ollut kallis jokaiselle proletaarille »Kommunistisen Manifestin» ilmestymisestä asti. Siten heidän on onnistunut saattaa paljon sekaannusta proletariaatin keskuuteen ja esittää asia niin, kuin vain he muka olisivat Marxin ja Engelsin oikeita oppilaita, jotka kummatkin olivat kommunisteja ja perustivat tieteellisen kommunismin opin. Meidän sosialidemokraattien täytyy vastata tähän, että me olimme kommunisteja jo ennen kuin oli olemassa »kommunistien» puoluetta ja ettemme nytkään salli meiltä riistettävän sitä kommunismin aatetta, joka kuuluu vallankumoukselliseen ohjelmaamme. Meitä ei erota kommunisteista se seikka, että he ovat kommunisteja ja me muka emme, vaan että me tahdomme saavuttaa kommunismin päämäärän toista tietä kuin he.
— Max Adler: Uusia ihmisiä (1924)