Jukka Lehtosaari (toim.)

SKP:n puoluekokousten, konferenssien ja keskuskomitean plenumien päätöksiä

1935


SKP:N PUOLUEKONFERENSSI V. 1919

 


 

SKP:n KK:n v:n 1919 alkupuolella kokoonkutsuma puoluekonferenssi teki lähestyvien eduskuntavaalien johdosta päätöksen SKP:n lähimmistä tehtävistä sekä suhteista tuleviin vaaleihin.

Mainittu SKP:n puoluekonferenssin päätös kulkee n.s. »Kommunistisen vaalilipun» nimellä.

 

Kommunistinen vaalilippu

Suomen köyhälistölle, maan raatajille ja herravallan sortoa vihaaville sotilaille

Valitkaa, orjuutetut luokkatoverit: Vapaus tai orjuus!

Kuuletteko maailmasta miljoonain riistettyjen kutsumuksen: »Nouskaamme, veljet ja siskot, kautta kaiken maailman! Edessä on elämän ja kuoleman vaali: Kapitalismin orjuus tahi sosialismin vapaus! Riistäjäin hirmuvalta tahi riistettyjen vallankumous!»

Tämä vaali on totista taistelua, historian ankaraa tilintekoa. Ei mitään porvarivaltion ääntenlaskua, jollaiseen nyt Suomessa herrat ja herrain narrit teidän katseitanne kääntävät.

Porvarit tappelevat saaliinsa puolesta kivääreillä ja kanuunoilla. Niitä ei ikinä äänestämällä voiteta.

Me tunnemme kyllä mitä köyhälistölle on merkinnyt yleinen äänioikeus ja koko porvarillisen kansanvallan osallisuus. Olemmehan useat itsekin olleet vuosikausia eduskunnassa Suomen köyhälistön valitsemina edustajina. Emmekä me väitä, että köyhälistön osanotto vaaleihin ja eduskunnalliseen toimintaan olisi itsessään väärin ollut. Ei, kyllä se oli tarpeen jonkunlaisena köyhälistön itsesuojelustoimintana, silloin kun ei ollut tehokkaan luokkataistelun tilaisuutta. Pitihän se kymmenen vuotta edes jonkun verran varovaisuuden aisoissa porvariston pahinta raateluhimoa.

Tosin vaalikansanvalta ei suinkaan ollut mitään työkansan valtaa, eikä voinut kelvata edes keinoksi todellisen vallan valtaamiseen. Mutta eduskunnallisen toiminnan suojassa saattoi köyhälistö valtiollisesti vahvistaa ja koota voimiaan. Olisi pitänyt paljon paremminkin käyttää porvarillisen kansanvallan toimintatilaisuuksia köyhälistön vallankumouksellisen voiman vahvistamiseksi eikä porvarillisen yhteiskunnan laastaroimiseen. Sillä vaalioikeus ei työväelle mikään voima ollut. Sehän saatiin kokea, kun työväen vaalitoiminta rupesi kehittymään vähänkin haitalliseksi porvariston luokkaherruudelle. Silloin porvaristo karkasi ase kädessä työväen kurkkuun kiinni.

Silloin kun kapitalistisen riistovallan perustukset vielä kaikissa suurissa maissa seisoi horjumattomina, silloin kun köyhälistöllä ei ollut vielä voiton mahdollisuutta eikä valloittavaa voimaa, silloin olisi ollut järjetöntä sanoa: älkäämme menkö äänestämään, vaan sen sijaan nouskaamme kumoamaan heti riistäjien valtio! Kumoamisyritys olisi silloin ollut hullun yritys.

Nyt on aika toinen.

Kapitalismi on syöksynyt perikatoaan kohti varsinkin siitä lähtien, kun se paisui imperialismiksi. Tämä tapahtui siten, että kapitalistinen kehitys nosti hallitsevaan asemaan häikäilemättömät pankki- ja trustikoplat. Niiden harvainvalta harjoitti kuristavaa rosvousta joka maassa, sekä ajoi hurjia vallanlaajennuspyyteitä ulkopolitiikassa. Hallitukset olivat näiden pohattakoplain käskyläisiä. Näiden imperialistinen politiikka vei lopulta hirvittävään kansainväliseen rosvosotaan. Toisaalta saksalaisten, toisaalta englantilaisten pohattain johtamat valtaliitot koettivat anastaa toistensa kynsistä yksinoikeuden koko maailman nylkemiseen, ja sen takia uhrattiin monien miljoonien ihmisten veri ja henki.

Nyt se veri vaatii tilille koko syyllisen rahavallan, niin voittaneen kuin voitetunkin. Henkiin jääneet miljoonat proletaarit ovat nähneet, ettei kapitalismi ole muuta kuin rosvouksen, hävityksen ja joukkomurhain järjestäjä. Ja vihan voimalla he nousevat hävittämään tämän kirouksen maan päältä, saatuaan juuri sodan kautta voiman ja tilaisuuden siihen.

Ennen muita heitti Venäjän köyhälistö hartioiltaan kapitalismin kirouksen. Sen jälkeen syttyi taistelu meillä. Meidän voimamme eivät tässä ensiponnistuksessa kestäneet, kun Saksan keisarivalta lähetti lahtarivoimiaan Mannerheimien ja Svinhufvudien avuksi. Nyt on Saksan keisarin maailmanmahti kumossa ja Saksan köyhälistö on alkanut lopullisen kamppailunsa koko porvarisvallan kukistamiseksi. Sama luokkasota on levinnyt jo moniin muihin maihin. Englannin hallitsevain rosvojen johtama valtaliitto, joka sodassa luuli voittaneensa maailman herruuden, ei enää pysty hallitsemaan omia armeijoitaan, ei työväenjoukkojaan eikä alistamiaan kansoja. Ne ovat alkaneet ajatella itsenäisesti ja toimia omin päin. Ne ovat alkaneet taistelun vapaudestaan.

Kansainvälisen köyhälistön vallankumous on alkanut — se on tosiasia, joka on jo kaikkien nähtävänä.

Tämä valtava tosiasia määrää nyt Suomessakin, kuten kaikkialla, köyhälistön historiallisen tehtävän. Historia on nyt avannut köyhälistölle mahdollisuuden kukistaa porvariston, siitä seuraa, että on noustava vallankumoustaisteluun sen kukistamiseksi. Historia on valmistanut mahdollisuuden poistaa koko porvarivaltio ja muuttaa se työväen valtioksi, hävittää koko kapitalistinen järjestelmä ja luoda sen sijaan sosialistinen yhteiskunta, — tästä seuraa, että mistään pienemmästä päämäärästä ei köyhälistön taistelussa nyt voi olla kysymys.

Työväen suurten joukkojen luokkavaisto käsittää tämän selvän asian paljon helpommin, kuin useammat vanhan työväenliikkeen johtoainekset, jotka ovat niin vajonneet porvarillisten ennakkoluulojen suohon, etteivät kykene kuvittelemaankaan maailmaa ilman porvarillisen sortovaltion koneistoa. Heitä sai porvaristo sodan puhjettua joukottain isänmaallisen sotansa kannattajiksi. Ja samoin se on saanut heistä luokkasodassa varmoja vastavallankumouksen kätyreitä.

Historiallinen tilanne on sellainen, että ken ei nyt sosialistista vallankumousta kannata, vaan koettaa saada köyhälistön pysähtymään puolitiehen, hän auttaa köyhälistön verivihollisia. Se on juuri porvariston katalia sotajuonia, että se pulaan joutuessaan koettaa hajoittaa köyhälistön kahteen leiriin. Se tahtoo houkutella osan siitä tyytymään puolitiehen, sen jälkeen kukistaakseen ensin toisen ja sitten toisenkin osan. Niin on keljuillut esim. Saksan lahtariporvaristo ja saanutkin joukon entisiä sosialisteja luopioksi, vieläpä toisia näistä — scheidemannilaisia — niin uskollisiksi kätyreikseen, että ne ovat siellä pääsusina murhanneet vallankumouksellista työväkeä ja työväen jaloimpia johtajia.

Suomen sosialidemokraattien joukossa on myöskin nyt luopioita ja luikureita, onpa jo aivan valkoisiakin herrain kätyreitä, Tannereita ja Huttusia. Ne sanovat työväelle: Hylätkää vallankumous ja heittäkää kohtalonne vaalien ja valtiopäivien varaan! Ne uskottelevat porvarillista vaalikansanvaltaisuutta oikeaksi tasa-arvoiseksi kansanvallaksi. Vaikka ei voi olla tasa-arvoa riistäjäin ja riistettyjen välillä. Kun työmies äänestää lahtarikapitalistin rinnalla, yhdellä äänellä kumpikin, niin ei heidän välillään siitä huolimatta ole muuta kuin lampaan ja suden tasa-arvo. Tasa-arvo alkaa vasta sitten, kun kapitalisteilta on pakkoluovutettu rikkaudet ja kaikki riistämisen keinot. Mutta niitä ei saada häneltä äänilipulla. Hän on valmis puolustamaan niitä epätoivon raivolla, valmis murhaamaan ne herkkäuskoiset työläisjoukot, jotka eivät käy porvariston kimppuun voimalla ja pakolla, koska luottavat petolliseen uskotteluun, että se muka luopuu saaliistaan suosiolla tahi eduskunnan päätöksellä.

Ei voi olla muuta kuin kaksi taistelurintamaa.

Toinen on punaisten ja toinen valkoisten. Toinen sosialistisen vallankumouksen ja toinen lahtaritaantumuksen. Jokaisen on valittava toinen tai toinen.

Rehelliset sosialidemokraatit Suomessa, te entiset toverimme, jotka ehkä kauhistutte sellaista ajatustakin, että joutuisitte koskaan työväenaatteen petturiksi, kauhistukaa te jo ensi askelettanne sillä liukkaalla polulla! Teidän äskeisen puoluekokouksenne päätökset, joissa vastustetaan vallankumousta, ovat ensi askeleitanne kurjain Scheidemannien polulla. Samoin teidän valhesosialistisen puoluetoimikuntanne veljeily kansainvälisten sosialipetturien kanssa. Samoin teidän puolueenne nykyiset vaalitouhut. Sillä nyt ei porvarivaltion vaalitouhu ole enää muuta kuin porvariston hirmuvallan verho, tarkoitettu työväen vallankumousliikkeen jarruksi ja hajoitukseksi. Olivatpa teillä tarkoitukset mieleltänne kuinka hyvät tahansa, tuolla puolitiellä joudutte palvelemaan ensin köyhälistön pimitystä ja sitten veljesveren vuodatusta.

Kääntäkää viipymättä askeleenne suoralle kommunismin tielle!

Kommunismi on vallankumouksellisen sosialismin tie. Se on pääsuunnaltaan selvästi neuvottu jo Marxin ja Engelsin Kommunistisessa manifestissa.

Kommunistit eivät eroa muista työväen puolueista pelkkäin erilaisten ohjelmakohtain tahi puolue-erimielisyyksien perusteella. Kommunistit kokoavat ja järjestävät rivejä sillä puolen barrikaadia, missä köyhälistö taistelee. Jokainen, joka asettuu toiselle puolelle barrikaadia — olkoonpa vaikka kymmenesti työväenpuolue nimeltään — se on kommunistien edessä verivihollisten puolue, jota vastaan taistellaan aseilla.

Kommunistit eivät pyri valtaan köyhälistön yli, eivätkä tahdo olla köyhälistön vallankäyttäjinä muuten, paitsi köyhälistön joukkojen selvästä tahdosta. Sillä kommunismi lähtee siitä peruskäsityksestä, että työväenluokan itsensä on vallankumouksessa noustava hallitsevaksi luokaksi riistäjäluokkain sijaan, kaikilla elämän aloilla. Miten tämä on tapahtuva, sen sanoo kommunismin sisällys.

Kommunistit tahtovat kunakin aikana osottaa taistelevalle köyhälistölle sen historialliset tehtävät. Nähden, että nyt on historiassa tullut koko maailman kapitalistisen järjestelmän hajoamisen ja luhistumisen aika, kommunistit kutsuvat kaikkien maiden köyhälistöä yhtymään sosialistiseen vallankumousliikkeeseen.

Niin kutsumme mekin Suomen köyhälistöä. Sen mukaan mitä Suomalaisen Kommunistisen Puolueen neuvottelukokous äskettäin ohjeeksi hyväksyi, ovat Suomen sosialistisen vallankumouksen lähimmät päätehtävät seuraavat:

1. Riistäjäluokkain mahti hajotettakoon maan tasalle, jotta olisi mahdollista lopettaa kaikkinainen ihmisen riistäminen toisen ihmisen kautta.

Sitä varten lyötäköön säälimättä porvariston sotilaallinen lahtarivoima murskaksi ja omistavat luokat riisuttakoot aseista.

Köyhälistön punainen armeija muodostettakoon tämän kumoustaistelun voitolliseksi perilleviejäksi sekä vankaksi vartijaksi, jotta riistäjäin valta ei sen perästä enää pääse maasta nousemaan.

2. Köyhälistö ottakoon käsiinsä kaiken valtiovallan.

Koko porvarillisen luokkavaltion koneisto hävitettäköön ja sen sijaan luotakoon köyhälistön kaikkivallan järjestö: kapitalistisen virkavallan sijaan köyhälistön itsehallinto; porvarillisten valtiopäiväin ja kunnallishallintojen sijaan köyhälistön joukkojen valitsemat elimet sekä joukkojen oma osanotto maan hallintoon ja sosialistisen järjestyksen luomiseen. Porvarillisen kansanvallan asemesta, joka takaa vapauden köyhälistön sortajille, saatettakoon voimaan köyhälistön kansanvalta, järjestynyt ja vapaa.

Tämä köyhälistön valtajärjestö on työväen ja puna-armeijan soturien sekä työtätekeväin sorrettujen maanmiesten yhteinen Sosialistinen Neuvostotasavalta.

3. Valtajärjestönsä avulla köyhälistö järkähtämättömästi alistakoon riistäjäluokat vallankumouksellisen kurin ja yleisen työvelvollisuuden alle. Viipymättä pakkoluovutettakoon niiden suuret omaisuudet ja lopetettakoon tuotantovälineiden yksityisomistus.

4. Kapitalistiset teollisuusliikkeet ja muut tuotantolaitokset, joissa joutilaat pääomanomistajat ovat kiskoneet voittoa köyhälistön työstä, tehtäköön sosialistisen työntekijä-yhteiskunnan tuotantolaitoksiksi.

Työntekijäin yhteinen työtoverikunta eli työkommuuni astukoon kussakin suuressa tuotantolaitoksessa sitä käyttämään, yhdessä työkansan yleisen neuvostovallan järjestämien keskuselimien kanssa, keskitetyn taloudellisen johdon ja suunnitelmallisen ohjelman mukaan.

5. Maata älköön sallittako enää siirtää viljelijöiltä keinottelijain eikä riistäjäin käsiin, ei kaupan eikä velkomisen eikä minkään muun keinon kautta, vaan julistettakoon maa kansan yhteisomaisuudeksi ja jätettäköön todellisten maan muokkaajien viljeltäviksi, pois laiskoilta lurjuksilta, jotka eivät itse työtä tee, vaan rikastuvat toisten työstä.

Maatyöväki yhtyköön myös muodostamaan työtoverikuntia suurtilojen hoitoa varten. Näille järjestettäköön keskitetty johto työväen ja talonpoikain yleisen neuvostovallan toimesta, sekä toimitettakoon edullisia maatalouskoneita ja ammattitaitoista ohjausta.

6. Pääoman kaiken ikeen murtamiseksi Otettakoon pankit heti työväen neuvostovallan käsiin.

7. Kauppaliikkeet tavaravarastoineen pakkoluovutettakoon ja tuotteiden jako järjestettäköön yhteiskunnan puolesta.

8. Rikkaiden talot ja huoneustot kalusteineen takavarikoitakoon heti puutteessa olevan köyhälistön tarpeiden tyydyttämiseksi.

9. Työväenneuvostot olkoot sekä vallankumouksen lainsäätäjiä että myös toimeenpanijoita. Ne valittakoon sillä tavalla, että ne todella vastaavat työväenluokan tahtoa. Äänioikeus olkoon työväellä, Puna-armeijan sotilailla ja talonpoikaisköyhälistöllä, mutta ei kellään työkansan riistäjällä ja vihollisella.

10. Maan kaikkien työväenneuvostojen yleinen edustajakokous, joka kokoontuu niin usein kun tarve vaatii, käyttäköön ylintä määräysvaltaa maan asioissa. Se valitkoon Neuvostotasavallan Toimeenpanevan Keskuskomitean, joka taas asettakoon ja eroittakoon kansankomissaarit.

11. Valitsijoilla olkoon oikeus milloin tahansa kutsua työväenneuvostosta tai muusta neuvostovallan laitoksesta pois sellainen heidän valitsemansa jäsen, joka ei enää nauti heidän luottamustaan.

12. Suomen Sosialistinen Neuvostovalta käyköön liittoon toisten maiden köyhälistöluokkain Sosialististen Neuvostotasavaltain kanssa. Niiden yhteinen liitto on oleva Kansainvälinen Sosialistinen Neuvostotasavaltain yhteys.

 


 

Kommunistisessa Manifestissa on sanottu:

»Kommunistit halveksivat salata mielipiteitään ja tarkoituksiaan. He sanovat julki, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa ainoastaan väkivalloin kumoamalla koko tähänastinen yhteiskuntajärjestys...»

Saatettakoon nyt mökistä mökkiin sana tästä saapuvasta kumouksesta ja työkansan neuvostotasavallasta, jonka kautta vihdoin korjataan vuosisatojen vääryys.

Erityisesti painamme tämän Suomen maanmuokkaajain mieliin.

Torpparit ja maut pienviljelijät, jotka itse pellollaan työtä tekevät, kuuluvat hekin työkansan kumoukselliseen liittoon. Sillä ovathan monen monet pientilalliset tätä nykyä itse riistettyjä työmiehiä eikä toisten riistäjiä.

Kapitalistinen rahavalta on heitäkin ankarasti painanut ja riistänyt. Monelta se on vienyt lehmän ja hevosen, monelta puhdistanut aitan ja monelta lopuksi ryöstänyt kodin ja konnun. Miltei kaikkia se on ainakin uhannut ryöstää ja sen kautta pakottanut heitä ylettömällä raatamisella näännyttämään itseään, vaimoaan ja lapsiaan. Ja herrain virkavalta on heitäkin röyhkeästi sortanut ja kahlinnut.

Hekin voivat vapautua ainoastaan työkansan kumouksen kautta, — ei ikinä niillä kelvottomilla eduskunnallisilla uudistuksilla, mitä heille vaalipuheissaan syöttävät maalaisliiton johtomiehet, jotka ovat riistäjäluokkain häntyreitä. Työkansan kumous vapauttaa pientilalliset koko kapitalismista, siten myös pankkien ja muiden koronkiskurien velkaorjuudesta sekä kaikkien kauppiaiden ja Alkioiden riippuvaisuudesta, nylkemisestä ja petkutuksesta.

Paitsi rahavallan kiristys, estää pienviljelijän kohoamista usein myös se, että hänellä on viljeltävänään liian vähän kelvollista maata tai puuttuu kunnollisia maatalouskoneita ja monasti puuttuu teknillistä ohjaustakin. Kaikkia näitä voivat viljelijät saada sosialistisen neuvostovallan kautta.

Heillä on silloin oikeus sanoa suurtilojen omistajille: Maa meidän on ja olla täytyy, vaan ei laiskain lurjusten! Maa tulee työtätekevän kansan yhteisomaisuudeksi, sitä ei enää saa myydä tai ostaa, ei huijata eikä huutokaupata. Täten se pysyy taatusti viljelijäin käsissä.

Maanviljelyksen ja karjanhoidon kohottaminen tulee välttämättä olemaan sosialistisen neuvostotasavallan kiireellisimpiä tehtäviä. Yhteiskunnan menestys vaatii alunperin hyödyllisimpäin tuotteiden valmistuksen edistämistä ja hyödyttömän tuotannon lopettamista. Peltomiesten hyvinvoinnista riippuu muiden hyvinvointi. Sosialistisella neuvostovallalla tulee myös olemaan paljon parempi kyky kuin kapitalistisella valtiolla maatalouden edistämiseen. Sillä kapitalistinen valtio on jättänyt maamiehet avuttomaksi irtaimen rahavallan jalkoihin; rahalla on saanut maata ja muita etuja, mutta rahaton ei ole saanut mitään. Sosialistinen työväenvalta sitä vastoin, jolla on käsissään kaikki teollisuus ja kaikki ulkomainen tavaranvaihto, voi järkiperäisen suunnitelman mukaan jakaa koneita ym. tarvikkeita maatalouden hyödyksi. Sitä mukaa kun kehittyy maatyöläisten yhteistyö suurten tiloin hoidossa, nämä maakommuunit toivottavasti menestyksellään kehottavat myös hajanaisia pikkuviljelijöitä liittymään yhteistuotantoon, osottavat esimerkillään, että yhteistyö on maataloudessakin tuottavampaa kuin erillisen yksinäisen viljelijän vaivaloinen talous.

Sosialistinen yhteiskunta on oleva koko työtätekevän ihmiskunnan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon tila. Vuosisatoja, jopa vuosituhansia ovat köyhälistön joukot sitä kaivanneet. Nyt vasta sen toteuttaminen on tullut maailman köyhälistölle mahdolliseksi.

Se on nyt mahdollinen. Mutta vasta taistelun ja voiton jälkeen se on varma. Siksi on niin tärkeää, että jokainen työntekijä on tehtävistään selvillä.

 

Veljet, siskot Suomessa!

Te tiedätte kokemuksestanne niinkuin mekin, että köyhälistön kumous on ristin tie. Voitto ei tule ilman vimmattua taistelua. Ja taistelu ei mene ilman kalliita uhreja.

Oletteko sittenkin valmiit uuteen taisteluun?

Te olette jo äärettömästi kärsineet yhteisen taistelumme takia. Vainoa ja häväistystä, nälkää ja kidutusta. Parhaita tovereita on riveistämme tuhansittain murhattu. Toisia tuhansia viruu vielä lahtarien vankiluolilla. Ken mittaisikaan koko vainotun luokkamme kestämäin kärsimysten määrän!

Käsitättekö sittenkin, toverit, että tämä on täytynyt kestää? Muuta tietä ei ole ollut. Näettekö: ei ole missään maassa muuta tietä köyhälistön lopulliseen voittoon.

Ettekö sittenkin, toverit, ole ylpeät siitä, että vuosi sitten taisteltiin siitä, ettei suomalainen työmies silloin vastaan nousematta alistunut riistäjäluokkain päällekarkauksen uhriksi! Vaan nosti vallankumouksen lipun korkealle! Taisteli kolme kuukautta, osaksi kansainvälisiäkin lahtarivoimia vastaan!

Vaikka uhreja oli tuhansia, ettekö myös ole ylpeät siitä, että sankareita oli punaisissa riveissämme monia tuhansia! Ja eikö sydämenne syty ja sykähdä, kun tuuli tuo pyhiltä veljeshaudoilta sankarilaulun kuiskauksen:

»Koston säilä temmatkaa!»

Tunnettehan itsestänne toverit, kuinka proletaarinen vallankumous on kasvattanut tekijöitään, teitä ja meitä ja tuhansia uusia. Turhaan tämä vallankumous ei koskaan kulje ristintietään. Vaan sitä varten, että tilapäisen tappionkin jälkeen vallankumouksen voitto oli tosiasiassa lähempänä kuin ennen sitä taistelua ja tappiota. Kuinka suuresti vasta Suomessakin porvariston voiton villitys on avannut vallankumoukselle kansan syvien rivien mieliä! Vasta siitähän paljastui koko porvarillisen luokkavallan petomaisuus. Vasta sittenhän paljastui porvariston isänmaallisuuden valhe, jolla se oli petkuttanut talonpoikia mukaansa muka »vapaustaisteluun ryssiä vastaan». Nyt ei Suomen kansa enää mahda uskoa kovin isänmaallisiksi saksalaisen kuninkaan hakijoita, jotka sen jälkeen ovat ennättäneet myödä maansa Englannin rahavallan orjuuteen ja jotka paraikaa elättelevät Suomessa tuhansia Venäjältä karanneita tsaarivallan kätyreitä, samoja mustasotnialaisia suomisyöjiä, joiden saappaanpohjia niin ruotsalaiset kuin suomalaisetkin Mannerheimit sortovuosina nuolivat.

Vasta nythän on täydelleen paljastunut Suomen porvariston monarkistinen ja sotilasvaltainen taantumuksellisuus; sen virkamiesten röyhkeys, lahjottavaisnus ja varastelu, pankkiherrain, tehtailijain, kauppiaiden ja suurtilallisten villi nylkyrihalu; sekä kaikki porvarillisen keinottelun mätä.

Koko kapitalistisen sortojärjestelmän kirous on Suomessa viime keväästä lähtien joka ainoa päivä tehnyt itsensä niin vihatuksi, ettei siitä työtätekevän kansan vallankumouksessa tule kiveä kiven päälle jäämään.

Ja niin on oikeus! Niin täyttyköön historian tuomio!

Minä päivänä pelastus ja voitto tulee, sitä me emme voi taata, toverit. Me voimme taata, että taistelu tulee varmasti, että vaarat ja vaivat tulevat, ja että me tahdomme jakaa kanssanne taistelun vaarat ja vaivat, täyttäen velvollisuutemme kukin paikallamme. Ja me olemme täysin varmat siitä, että luokkataistelussa lopullinen voitto on oleva köyhälistön.

Ylös kommunistisen vallankumouksen soturit! Kokoontukaa, suunnitelkaa! Sitten käykäämme päälle! Kellä ase on, hänellä on suurin velvoitus!

Ylös Suomen känsäkourain sotavoima! Maailman köyhälistön rinnalla, proletaarisen veljeyden nimessä!

Pietarissa 5 päivä helmikuuta, vallankumousvuonna 1919.

Yrjö Sirola, N. R. af Ursin, Eino Rahja, Jukka Rahja, Jaakko Rahja, Edv. Torniainen, J. H. Lumivuokko,1 Aura Kiiskinen, O. Vilmi, V. Puttonen, Kustaa Rovio, Toivo Antikainen, J. T. Viitasaari, Fanni Sydänmaa, Aino Pesonen, J. E. Kurko, T. Harju, Matti Turkia, K. E. Hypen, Aug. Lehto, Eero Vuori, J. A. Lehtosaari, O. V. Kuusinen, Kullervo Manner, K. M. Evä, Mandi Sirola, Alma Jokinen, Väinö Jokinen, Evert Eloranta, Elviira Vihersalo, Allan Vallenius, T. V. Hyrskymurto, U. Peltola, A. Toivonen, Manu Hätinen, Jussi Sandholm, Bertta Sandholm, Aino Forsten, Verner Forsten, Maija Letonmäki, V. Haukkariutta, Huugo Kallio, Juho Laine, Otto Santanen, Joel Järnstedt, Emil Nurmi, Lauri Hyrskyluoto, Juhani Latukka, Lyyli Latukka, Severi Laine, Otto Palho, A. Vasten, E. Pohjaväre, Rudolf Lahti, Pekka Huttunen, Heikki Jalonen, Anton Uotinen, A. Sivenius, Santeri Mäkelä, Toivo Alavirta, Jalo Kohonen, Hanna Kohonen, V. Ojanen, Konst. Lindqvist, Viging Sevelius, J. A. Komu.