1. Kuten Komintern jo viime kongressissaan totesi, on kapitalismin tilapäinen vakiintuminen Keski-Euroopassa sitä laatua, ettei voi olla puhettakaan minkään »demokraattis-pasifistisen aikakauden» kehittymisestä sen pohjalla. Päinvastoin tilanne maailmassa jälleen kärjistymistään kärjistyy. Idässä on alkanut monisatamiljoonaisen Kiinan kansan vapaustaistelu maailman imperialistisia rosvovaltoja vastaan. Marokossa ja muualla siirtomaissa kansat heräävät ja niiden etujoukot jo taistelevat Euroopan suurvaltoja vastaan vapaudestaan.
Samaan aikaan maailman raharuhtinaat kuumeisella kiireellä jatkavat sotavarustelujaan, suunnitellen uusia sotia ja ennenkaikkea hyökkäystä Neuvostoliiton työläis-talonpoikaista tasavaltaa vastaan. Uusi maailmansota, ehkä vielä tuhoisampi kuin v. 1914 alkanut, on lähestymässä. Kansoja vastaan, maailman työläisiä ja talonpoikia vastaan suunnitellaan ja jo valmistellaan maailman suurinta ja katalinta rikosta. Mutta kansain syvät rivit eivät tahdo sotaa. Ne eivät enää missään maassa kannata hyökkäystä Neuvosto-Venäjää vastaan, vaan yli maailman, varsinkin Euroopan suurmaissa, Englannissa, Ranskassa, Saksassa työläis- ja talonpoikaisjoukot tahtovat estää imperialistien sodan Neuvosto-Venäjää vastaan, taikka, jos kapitalistiset hallitukset uskaltavat ryhtyä uhkaustaan toteuttamaan, koettavat muuttaa sen kansalaissodaksi näissä maailman kapitalismin pääomissa.
Kapitalistinen taimia on Suomessakin viime aikoina vississä määrässä »stabilisoitunut», »vakiintunut» ja sen pohjalla on myös porvariston taantumuksellinen valtiollinen diktatuuri voinut toistaiseksi jossain määrin vakiintua. Mutta tämän »vakiintumisen» laatua ja sisäistä epävakaisuutta kuvaa toiselta puolen se, että suurpääoma syö suuhunsa pienempiä kapitalisteja (konkurssien suurilukuisuus, pula eräillä tuotannon aloilla) ja toiselta puolen se, että »vakiintunut» kapitalismi ei pysty takaamaan sen paremmin palkkatyöväen joukoille (työttömyys, työpäivän pidentäminen) kuin työtätekeville talonpoikaisjoukoillekaan (satojen pientalonpoikaistalouksien ryöstöhuutokaupan alaiseksi joutuminen) siedettävää toimeentuloa tänään eikä ulospääsyä ahdingostaan huomenna. Suurten riistäjien etuja on kyllä onnistuttu parantamaan, mutta työtä tekeväin kerrosten asema pääoman jaloissa on yhä kärjistynyt.
Joukkotyöttömyys, mikä talvella 1924–25 oli paljon suurempi kuin monena edellisenä vuotena, ei ole laannut, vaan päinvastoin jo nyt osoittaa lisääntymissuuntaa. Näyttää siltä, että se ensi talvena on kohoava vielä suuremmaksi kuin edellisenä talvena. Sen seuraukset tulevat erittäin raskaasti tuntumaan työtätekevien niissä kerroksissa, työläisten ja pikkutalonpoikain keskuudessa, jotka Pohjois- ja Itä-Suomen suurilla, monia tuhansia työntekijöitä käsittävillä tukkityömailla ovat aikaisemmin ansiotyössä olleet, mutta jotka nyt voivat jäädä ansiotyötä ja toimeentuloa vaille.
Suomen kapitalismin »vakiintumisen» tärkeänä auttajana on ollut toisaalta amerikalaisen pääoman maahantuonti, toisaalta Englannin imperialismin suoma taloudellinen apu (Englanti Suomen viennin tärkein ostaja) ja poliittinen holhous. Tämä kuitenkin on samalla merkinnyt Suomen kapitalismin »riippumattomuuden» yhä enemmän häipymistä ja sen joutumista yhä välittömimmin maailman imperialismin vaikutuspiiriin ja siis myöskin yhä enemmän riippuvaiseksi kansainvälisten luokkataistelujen kehitysprosessista. Imperialististen valtain keskinäisten välien kärjistyminen ja jokainen niiden aseman heikontuminen sorrettujen kansain ja siirtomaiden vallankumouksellisten liikkeiden johdosta sekä proletariaatin kansainvälisen luokkataistelun voimasta tulee yhä välittömämpänä kolauksena tuntumaan myös valko-Suomen aseman perustuksissa.
Sitäpaitsi on muistettava, että Neuvosto-Venäjän taloudellinen voimistuminen kuin myös Saksan teollisuuden vientivoiman lisääntyminen ovat omansa puristamaan Suomen kapitalismia yhä ahtaammalle. Suomen lahtarivalta tulee yhä enemmän tuntemaan olevansa kuin vasaran ja alasimen välissä. Sen väliaikainen vakiintumistilanne voi paljon äkillisemmin kuin suurten kapitalististen maiden laueta koko porvarillisen järjestelmää perustuksia järkyttäväksi kriisiksi.
2. Porvariston taistelussa kommunismia ja vallankumouksellista liikettä vastaan on yleensä havaittavissa yhdeltä puolen aika suurta ehjyyttä. Porvariston johtavat piirit näet tunnustavat avoimesti bolshevismin vaaran omassa maassaan ja kansainvälisesti. Sen vastustamista käytännössä ne ajavat valkoisen Suomen yhtenä päätehtävänä, entistä järjestelmällisemmin joskin samalla jonkun verran peitetymmässä muodossa kuin aikaisemmin. Mutta toiselta puolen on ilmeistä, että porvaristossa esiintyi suurta rikkinäisyyttäkin erinäisissä sisäpolitiikan kysymyksissä (armeijaa koskevissa kysymyksissä, kansallisuuskysymyksessä, julkisen vallankumouksellisen työväenliikkeen kuristamistavassa) sekä osaksi myöskin erinäisissä ulkopolitiikan kysymyksissä (toisaalta orienteeraus reunamaiden lahtarivaltoihin ja Puolaan, toisaalta Saksaan ja Skandinaviaan päin).
Sosialidemokratian johtajain suorittama osa porvariston rintamassa on nyt tuonut näkyviin sen hajaantumis- ja rappeutumisprosessin, minkä vallassa noiden herrain johtama reformistinen joukkoliike on. Samalla kun sosialidemokratian varsinainen organiseerattu voima on vuosi vuodelta suuresti vähentynyt, on tämän puolueen enimmin porvarillistunut johtajasiipi kääntänyt kurssinsa yhä enemmän porvariston vaatimusten mukaan, keskustalaisainesten yrittäessä sanaradikaalisuudella ja reformistisella sosialipolitiikalla pelastaa sosialidemokratialle työväen joukkojen kannatuksen. Suurille joukoille on kuitenkin alkanut selvitä sosialidemokratian osuus kapitalistisen luokkavallan tukemisessa. Sosdem joukot horjuvat reformismin ja vallankumouksellisen luokkataistelun välillä, eikä kommunistinen puolue ole niitä vielä kyennyt saamaan mukaansa. Sen kautta, että sosialidemokratian koko politiikka tähtää työtätekevien joukkojen aktiviteetin lamaannuttamiseen, aikana, jolloin objektiiviset olot näitä painavat passiivisuuteen, on sosialidemokratian vaikutus joukkoihin vallankumouksellisen liikkeen yksi kaikkein vaarallisimpia esteitä. Tulee muistaa, että sosialidemokratialla on vielä verrattain vahva ote ennenkaikkea maaseudun proletaarisiin ja puolproletaarisiin aineksiin sekä kaupunkien pikkuporvarillisiin kerroksiin; teollisuustyöväenkin eräät, tosin pienet, paremmin palkatut kerrokset ovat myöskin sosialidemokratian vaikutuspiirissä ja johdon alla, muodostaen sen lenkin, jolla sosialidemokratia suurempia joukkoja itsessään kiinni pitää.
3. Talonpoikaiston keskuudessa tapahtuu jakautumisprosessi. Talonpoikaiston köyhimmät ja enimmän riistetyt kerrokset ovat alkaneet irtaantua porvaristosta ja porvarillisista johtajista sekä etsiä liittolaista vallankumouksellisesta työväestä. Tämä talonpoikaisten keskuudessa tapahtuva prosessi on hyvin huomattavaa levottomuutta herättänyt sekä johtavan porvariston että talonpoikain porvarillistuneitten johtajakerrosten piireissä. Porvariston taholta pyritäänkin tietoisesti erinäisin käytännöllisin toimenpitein pidättämään talonpoikaisten sen käsissä ja ylläpitämään porvariston ja talonpoikaisten liittoa.
4. Työväenluokassa ilmenee edelleen laajassa määrin valtiollista passiivisuutta. Tosin sen takana ei läheskään aina ole valtiollinen välinpitämättömyys tai masennus ja toivottomuus, vaan useissa tapauksissa hyvinkin kiukkuinen viha lahtarivaltaa vastaan. Toisissa tapauksissa taas passiviteettiin yhtyy harhakuvia legaalisista ja reformistisista saavutusmahdollisuuksista. Tämän passiviteetin voittaminen on vallankumouksellisen työväen lähin päätehtävä. Työväenluokan taloudellisessa ahdingossa ja valtiollisessa puristuksessa onkin olemassa runsaasti suotuisia lähtökohtia joukkojen aktivisoimiseksi, ja viime aikoina on voitu todeta, että huomattava aktiivisuus, jolla näyttää olevan kasvusuunta, on ilmennyt virinneiden lukuisten lakkoliikkeiden muodossa kuin myöskin työväenluokan etummaisten joukkojen kamppailussa oman ja kansainvälisen ammatillisen liikkeen saattamiseksi yhtenäiselle luokkataistelulinjalle.
Vallankumouksellisen työväenliikkeen legaalisen toiminnan mahdollisuudet ovat nyt yleensä hyvin kireät ja ilmeisesti tulevat yhä kiristymään. Se on omiaan pitämään hengissä vallankumouksellisen työväenliikkeen oikeistopiireissä esiintyviä opportunistisia syrjäpyrintöjä (halu heittäytyä liiaksi legaalisen puoluetoiminnan varaan, vallankumouksellisten tunnusten vaihtamista reformistisiin, laillisen ja laittoman toiminnan yhdistämisen vieromista). Jos ne syrjäpyrinnöt saisivat edelleenkin vaikuttaa, niin merkitsisi se mitä vakavinta vaaraa vallankumouksellisen liikkeen kehitykselle, minkä vuoksi puolueen tehtävänä on mitä tarmokkaimmin taistella tällaisia oikeistolaisia opportunistisia syrjäpyrintöjä vastaan, esiintyköönpä niitä sitten puolueen sisällä tai sille myötätuntoisessa legaalisessa vallankumouksellisessa liikkeessä.
Ratkaiseva taistelu vallasta proletariaatin ja porvariston välillä lähenee askel askeleelta luokkavoimain sisäisen kehityksen pakosta. Ulkonaisesti on porvaristolla vielä vapaa hengähdysalka. Mutta kommunistisen puolueen kaikki työ on suunnattava edessä olevan vallankumouksen näköalan mukaan, s.o. valmistamaan työväenluokkaa vallan valtaamisen liitossa riistettyjen talonpoikain kanssa.
1. Puolueen politiikan pääsuunta. Puolueemme IV puoluekokouksen jälkeisenä neljän vuoden aikana, varsinkin viimeisen lähes kahden vuoden aikana, saadun kokemuksen nojalla selittää V:s puoluekokous, että puolueen politiikan pääsuunta samoinkuin sen menettelytapa, minkä v. 1921 puoluekokouksen osoitusten mukaisesti KK:n laajennetut pleenumit vv. 1922 ja 1923 viitoittivat, on ollut oikea ja tarkoituksenmukainen. Niinikään on ollut oikea suunta sillä politiikalla ja menettelytavalla, mitä KK ja Politbyro mainittujen päätösten pohjalla on kehittänyt yleensä sekä erikoisesti eduskuntavaaleissa 1924 ja presidentin valitsijamiesvaaleissa 1925. Puoluekokous alleviivaa täydellä painolla, että varsinkin viimemainituissa vaaleissa valtakysymyksen agitatoorinen esiinvetäminen keskeiseksi kysymykseksi, yhdistäen sen joukkojen konkreettisiin osavaatimuksiin, on ollut sekä välttämätön että tarkoituksenmukainen askel, samoinkuin työväen ja talonpoikain valtiollisen liiton ajatuksen esiin tuuppaaminen.
Puolueemme on osoittautunut omaavan sangen huomattavan todellisen joukkovaikutuksen. Siihen viittaa mm se, että sosdem johtajain yritykset valloittaa tai hajoittaa työväen ammatillista yhteisjärjestöä kuin myös urheiluliittoa, ovat täydellisesti jääneet menestyksettömiksi, ja että ammatillisesti järjestyneet työväenjoukot on saatu varsin yksimielisesti useissa otteluissa asettumaan reformististen ammattiyhdistysjohtajain politiikkaa vastaan. Puolueemme antamien tunnusten tarkoituksenmukaisuuteen ja kantavuuteen viittaa osaltaan myös se, että talonpoikain työtätekevissä kerroksissa on alettu kääntää katseita työväenliikkeen puoleen ja toisaalta työväenluokan keskuudessa on ruvettu tietoisesti hakemaan riistetyssä talonpoikaistossa liittolaista porvaristoa vastaan.
Näitä tosiasioita ei oleellisesti muuta se, että sekä eduskuntavaaleissa 1924 että varsinkin presidentin valitsijamiesvaaleissa 1925 kärsittiin vakavat tappiot, joihin osaksi syy on ollut vaikeissa taisteluehdoissa mutta osaksi myöskin koko puolueemme poliittisessa ja organisatorisessa heikkoudessa. Tämä tosiasia on omansa olemaan mitä vakavimpana muistutuksena puolueellemme sen taisteluponnistusten terästämiseksi, mutta ei vähimmälläkään tavalla toivottomuuden tai masennuksen syynä.
2. Vallankumouksen kehityksen viivästyminen ei ole Suomessakaan ollut synnyttämättä periaatteellisesti arveluttavaa pessimismiä, ei ole ollut antamatta virikettä opportunististen syrjäpyrintöjen, oikeistolaisten harhasuuntien ilmenemiselle etupäässä julkisen sosialistisen liikkeen johtavissa kerroksissa, mutta myöskin puolueemme eräissä aineksissa. Erikoisen huomattavina ja seurauksiltaan vahingollisina nämä syrjäpyrinnöt esiintyivät 1925 vaaleissa; jo 1924 vaaleissa saattoi samoissa piireissä huomata alkua näihin syrjäpyrintölhin. Se arvostelu, mikä puolueemme PB:n taholta kummassakin tapauksessa ja varsinkin tämän vuoden vaalien yhteydessä on kohdistettu näitä syrjäpyrintöjä ja niiden edustajia vastaan, samoin kuin ne käytännölliset toimenpiteet, mihin PB on ryhtynyt, tunnustetaan täysin oikeiksi. Niinikään tunnustaa puoluekokous kaikin puolin oikeaksi ja tarkoituksenmukaiseksi PB:n hyväksymän ja KK:n laajennetun pleenumin vahvistaman lausunnon presidentin valitsijamiesvaalien johdosta.
Yhteisrintamataktiikan soveltamisessa Suomessa on tavantakaa esiintynyt opportunistisia virheitä, jotka etupäässä ovat ilmenneet siinä, että tätä taktiikkaa sovellettaessa ei ole yritetty paljastaa sosialidemokratian vastavallankumouksellista johtoa työväenjoukkojen edessä, vaan sensijaan tehty yhteisrintamataktiikasta jonkinlainen liittoilemisen metodi sosialidemokratian kanssa.
Niinpä tapahtui syksyllä ja alkutalvella 1923 Suomessa eräiden puolueemme jäsenten puolelta opportunistisia virheitä yhteisrintamataktiikan yhteydessä (kysymyksessä sosialidemokraattien lähettämisestä koalitionihallitukseen ja noskelaisen V. Vuolijoen äänestämisestä eduskunnan puhemieheksi sekä yhteisrintamataktiikan sovelluttamisessa neuvotteluissa sosdem johtajain kanssa amnestia-asiassa). KK:n enemmistön kanta näissä kysymyksissä oli oikea ja täysin Kominternin päätöksissä osoitetun linjan mukainen (joskaan Suomessa olevat toverit eivät saaneet ennakolta KK:n ohjeita erikoisesti tätä yhteisrintamayritystä varten). Samoin oli oikea KK:n päätös tammikuulla 1924 taktiikasta silloisia eduskuntavaaleja varten (yhteisrintama »alhaalta», vaan ei »ylhäältä»). Jos silloisessa tilanteessa olisi antauduttu neuvottelujen tielle noskelaisjohtajien kanssa, niin se olisi silloin ollut omiaan eksyttämään vallankumouksellisia työväenjoukkoja kavalain keskustalaisnoskein pauloihin.
Toiselta puolen on virheitä tapahtunut äkkijyrkkyyden tähden siinä, että on osoitettu kykenemättömyyttä ja osittain haluttomuuttakin sovelluttaa yhteisrintamataktiikkaa, vielä sitä suorastaan vastustettukin.
Eräs KK:n jäsen kirjelmässään toukokuun 14 pnä viime vuonna esitti erinäisiä perusteettomia väitteitä puolueemme KK:n taktiikkaa vastaan. Tietenkään ei se seikka, että hän mainitussa kirjeessään sanoi puolueemme olevan heikon ja siinä tilanteessa erityisellä painostuksella kehoitti yhtymään sen aparaatin parantamiseen, ollut väärin, vaikkei tämä ollut jäänyt KK:ltakaan vakavaa huomiota vaille eikä hän myöskään mitään uutta keinoa tässä suhteessa osoittanut, mutta aivan väärin ja vääräsuuntaista olivat hänen puolittaiset väitteensä, varsinkin että muka »KK:n taktiikka massoihin suhtautumisessa on koko ajan ollut väärä», ja että KK:n pleenumin päätös tammikuulta 1924 siitä, miten yhteisrintamataktiikka oli silloisissa vaaleissa sovellutettava, mikä »oli väärä ote». Tuon suuntaiset arvostelut mainittua KK:n päätöstä vastaan osoittavat siis väärää tilanteen arviointia, josta lähtien toiminta Snomessa olisi voinut johtaa harhaan.
Niinikään osoitti väärää suuntaa se vastustus puolueemme valtalinjaa vastaan, mikä Suomessa esiintyi muutamien toverien puolelta viime presidentin vaalitaistelun aikana mm sellaisen väitteen muodossa, että tunnus »työväen ja talonpoikain hallitusvalta» ei olisi ollut »maassa pysyvä», se en, että olisi presidentin vaaleissa ollut sopimaton tai vahingollinen.
3. Puolueen organisatorinen kohottaminen. Puoluekokous toteaa, että puolueemme maanalaisen organisation, työpaikkasolujen ja säännöllisten puolueryhmien (fraktioiden) järjestäminen sekä niiden pohjalla toiminnan kehittäminen on viime puoluekokouksen päätöksestä huolimatta sen jälkeen vielä pitkät ajat jäänyt liian vähälle huomiolle, julkisen puoluetoiminnan ottaessa niin joukkojen kuin puoluejohdonkin melkein kaiken huomion osakseen. Talvella 1922–23 edellisen kesän pleenumin päätöksen mukaisesti tehtiin puoluejohdon puolelta yrityksiä puolueen oikealle pohjalle järjestämiseksi, mutta vasta 1923 STP:n hajottamisen jälkeen ja varsinkin sitten 1924 on puolueemme maanalaiseen järjestötyöhön suunnitelmallisesti ja tarmolla ryhtynyt. Tässä työssä onkin nyt merkittävä vissejä tuloksia varsinkin kuluneelta vuodelta.
Senjälkeen on puolueen organisatoorisessa työssä ilmennyt tietoinen ja selvä pyrkimys juurruttaa puolueen organisatio työpaikoille, vakava toiminta solujen saattamiseksi todellisiksi puolueen peruselimiksi kaikkine niille kuuluvine tehtävineen kuin myöskin uuras työ varsinkin viime kuukausina puolueen soluverkoston laajentamiseksi, puolueen vaikutuksen vahvistamiseksi ja vanhan ei-bolshevistisen organisatiojärjestelmän ja käytännön jätteiden poistamiseksi.
Puoluejärjestön rakentaminen työpaikkasolujen pohjalle on nyt saatu vahvasti alulle. Solujen ja puolueryhmien (fraktioiden) välillä on opittu tekemään ero. Solujen lukumäärä on viime aikoina, joskin hitaasti, lisääntynyt ja erinäisillä seuduilla tuntuu jo vaikutuksesta, että solujen työ on alkanut päästä käyntiin, joskin on myöskin laajoja alueita, joissa tässä suhteessa ei ole vielä päästy alkuunkaan. Sensijaan ei puolueryhmien työtä ole saatu vielä säännöllisesti ja tehokkaalle pohjalle järjestettyä. Puolueryhmiä julkisissa järjestöissä on riittämättömästi ja nekin ovat yleensä heikkoja ja organisatoorisesti tilapäisiä. Puolueemme organisatorisen pohjan rakentaminen on siis vielä kovin kesken. Sekä solujen lukumäärä että jäsenmäärä on vielä aivan riittämätön. Erikoisena puutteena on tunnustettava olevan sen, että ruotsinkielisen proletariaatin keskuudessa on tuskin ollenkaan organisatoorisesti saatu jalansijaa.
Puolueemme joubkovaikutuksen turvaamiseksi on välttämätöntä lähimmässä tulevaisuudessa saada lisättyä vähintään kaksinkertaiseksi nykyisten solujemme jäsenmäärä kuin myöskin perustetuksi uusia soluja ainakin toinen verta lisää.
Puoluekokous tässä kohden alleviivaten lausuu, että nyt on välttämättömästi myöskin puolueemme organisatio levitettävä ruotsinkielisten proletaarien keskuuteen ja sen kautta hankittava tarkoituksenmukainen vaikutus myöskin ruotsinkielisiin työtätekeviin joukkoihin, mikä ei ole vaikeata, koskapa ruotsinkielinen proletaarinen aines on osoittanut olevansa altis vallankumouksellisille aatteille. Puoluejohdon tehtäväksi jätetään ne käytännölliset toimenpiteet, jäihin on ryhdyttävä.
Säännöllisesti toimivat poolueryhmät (fraktiot) on saatava järjestettyä kaikkiin julkisiin järjestöihin (myös sosialidemokraattisiin, joissa jo on puoluejäseniämme). Puoluejärjestömme, niin työpaikkasolut kuin puolueryhmätkin on tehokkaammin juurrutettava laajoihin joukkoihin, lisäten niiden jäsenmäärää työläisillä työpenkin äärestä.
Samassa on myöskin kiinnitettävä huomiota puolueen kaaderikerrosten leniniläiseen kasvattamiseen. Tässä on puoluekursseilla ja säännöllisellä kerhotoiminnalla, johon viimeksi mainittuun puolueen jäsenet ja kaikkein aktiivisimmat puoluettamme lähellä olevat vallankumoukselliset toverit vedetään, hyvin suuri merkitys. Tällaisia kursseja aika-ajoittain on KK:n järjestettävä sekä aikaansaatava leniniläisiä opintokerhoja. Tarkoituksenmukaisen suunnitelmallisuuden aikaansaamiseksi on KK:n vahvistettava opiskelusuunnitelmat paitsi puoluekursseille myöskin näitä kerhoja varten. Kerhotyö on sovellutettava puolueen tärkeimpien päätehtävien toteuttamista auttamaan. Kerhotyön ohjaajille on KK:n toimitettava sopivaa ainehistoa.
4. Kesällä 1923 alkanut lahtarien ja noskelaisten suuri hyökkäys julkisten vallankumouksellisten joukkojärjestöjen tuhoamiseksi onnistui lahtareille sikäli, että saivat STP:n hajoitetuksi ja suuren joukon aktiivisia tovereita vangituksi. Tämä oli tappio ja vakava opetus sekä puolueellemme että koko vallankumoukselliselle työväenliikkeelle. Mutta jälestäpäin on tämä hyökkäys suuremmaksi osaksi kyetty lyömään takaisin tai korjaamaan. Hajoitetun nuorisojärjestön sijaan perusti luokkatietoinen työläisnuoriso uuden liiton, josta kehittyi nopeasti joukkojärjestö. Suomen ammattijärjestön hajoitus on saatu torjutuksi ja sen sisällä, joukkojen enemmistön kannatus vallankumouksellisen joukkotaistelun suunnalle on säilytetty. Hajoitetun STP:n sijalla osan STP:n paikallisyhdistyksiä jäädessä koko ajan toimimaan on jälleen useimmilla paikkakunnilla valtiolliset vallankumoukselliset paikallisjärjestöt, joille on järjestetty myös piirijohdot ja keskusjohto ja jotka vaaleissa esiintyivät »sos. työväen ja pienviljelijäin liittona».
Tätä järjestöä, kuten KK on jo ohjeissaan osoittanut, ei ole kehitettävä varsinaiseksi legaaliseksi puolueeksi, mutta sitä on koetettava säilyttää sekä vahvistaa julkisena valistus- ja vaalitalstelujärjestönä joukkojen kokoamiseksi ja vetämiseksi pois sosialidemokratian vanavedestä. Puolueemme ei kuitenkaan saa tyytyä pelkän tällaisen, verrattain heikon, verrattain passiivisen, raskasliikenteisen ja vastustuskyvyttömän joukkojärjestön muotoon, vaan on sen sisällä ja sen ohella rakennettava työpaikoittain toisia julkisia, valtiollisia joukkojärjestöjä, joiden jäsenet on opastettava pienemmissä ryhmissä suorittamaan säännöllistä, alinomaista vallankumouksellista valistustyötä. Jo alulle pannut hankkeet tällaisten järjestöjen (työpaikan »toveriseurojen») järjestämiseksi kaikilla puolilla maata on tämän vuoden kuluessa tarmolla toteutettava. Lisäksi on kaikkialla perustettava erityisiä järjestöjä sanomalehtien ja vallankumouksellisen (legaalisen) kirjallisuuden levittämistä, työläiskirjeenvaihtoa ja opintotyötä varten (Politbyron ehdottamat »Työväenkirjallisuusseurat»).
Laillisen ja laittoman toiminnan taitavasti yhteen sovittamien asetti KK:n viime pleenumi yhdeksi lähimmistä päätehtävistä. Ja puoluekokous toteaa, että tässä suhteessa on olemassa vielä heikkouksia. Varsinkin julkisen toiminnan johtavissa elimissä ei ole saatu tarpeeksi suurta vaikutusvaltaa, eikä yhteistyö maanalaisten ja julkisten toimitsijain välillä ole ollut kaikkialla, varsinkaan keskuksessa, tyydyttävä. Tässä suhteessa on välttämätöntä saada aikaan tuntuva parannus. Tärkeimpänä esteenä puolueen vaikutusvallan voittamisen tiellä on se, etteivät johtavissa elimissä olevat puolueen jäsenet ole järjestyneet puolueryhmiksi (fraktioiksi). Tämä laiminlyönti on korjattava mitä pikemmin. Puoluekokous korostaa erikoisesti, että työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmässä olevien puoluejäsenten on muodostettava puolueryhmä ja että yleinen ammatillinen juntta on saatava tarmokkaaseen toimintaan.
5. Työ ammatillisen liikkeen alalla. Joskin Suomen ammatillisesti järjestyneen työväen yhteinen joukkojärjestö on onnistuttu säilyttämään ehjänä, on AJ:n yhteyden puolesta vieläkin taisteltava sosdem hajoitusuhkaa vastaan, joka yksinään kylläkin on heikkoa, mutta ohranan avulla voi käydä vaaralliseksi.
Yhä suuremmaksi tulee vaara sellaisten ilmiöiden kautta, joita eri tahoilla on havaittu, että vallankumoukselliset työläiset noskelaisten hallitsemissa ammatillisissa järjestöissä, kyllästyneinä, näiden tarkoitukselliseen jarrutuspolitiikkaan, ovat tulleet välinpitämättömiksi järjestöihin ja niiden toimintaan nähden, jopa eronneetkin niistä. Tällaisia ilmiöitä vastaan on heti, kun sellaisen alkuakin huomataan, vakavasti ja jyrkästi taisteltava selittämällä, että jos vallankumoukselliset työläiset jäävät kokonaan pois ammatillisista järjestöistään tai vaikkapa vain heittäytyvät välinpitämättömiksi niiden toimintaan nähden, niin siitä hyötyvät vain noskelaisjohtajat, jotka tavottelevat itselleen vaikutusvaltaa ammatillisissa järjestöissä, mutta luokkataistelukannan vahvistumiselle ammatillisessa liikkeessä siitä on vahinkoa.
Tapahtuneet kamppailut AJ:n sisällä (Oudegeest-juttu, kansainvälisen yhteyden asia) osoittavat, että reformistinen johto on pahasti menettänyt vaikutusvaltaansa ammatillisiin joukkoihin. Samalla on kuitenkin reformistien politiikka sekä lahtarien vaino jossain määrin synnyttänyt väärää pyrkimystä pysytellä »irti politiikasta». Tätä pyrintöä on kaikkialla vastustettava ja suunnattava se tietoiseksi vaatimukseksi »irti sosialidemokraattisesta politiikasta» ja sosdem puolueesta. Puolueemme on edustettava sitä kantaa, että AJ tosin ei ole mikään valtiollinen puolue, eikä sitä sellaiseksi ole pyrittävä tekemään, mutta johdonmukaisesti on vaadittava, että AJ esiintyy todella proletaarisen luokkataistelun järjestönä. Ammatillisten työväenjärjestöjen aktiviteettia on yleisesti kohotettava. Kuitenkin on samalla, katsoen siihen, että on tärkeä säilyttää AJ legaalisena suurten joukkojen luokkataistelujärjestönä, neuvottava ammatillisten järjestöjen johtoelimiä julkisissa esiintymisissään poliittisissa kysymyksissä noudattamaan nykyään semmoisia pidättyväisiä muotoja, ettei sen kautta helpoteta noskelaisten eikä poliisin hajoituspyrintöjä.
Kommunistisen työn menestymisen ehtona ammatillisessa liikkeessä on, että kommunistiset puolueryhmät (fraktiot) ammatillisissa järjestöissä todella ovat kunnossa ja toimivat tarmokkaasti. Ammatillisten järjestöjen ja niiden jäsenten aktiviteetin kohottajina ovat niin hyvin kysymykset, jotka koskevat työläisten jokapäiväistä toimeentuloa, kuin myöskin kansainvälisen yhteyskysymyksen ajaminen ja siinä konkreettisten askeleitten vaatiminen. Näissä kysymyksissä voidaan parhaiten paljastaa reformistiset johtajat työväen pettureiksi.
Ammattiliittojen kansainvälisiä suhteita on edelleen parannettava. Vaikutettava niin, että kaikki ammattiliitot yhtyvät kansainvälisiin tuotantoliittoihin ja ottavat osaa niiden kongresseihin sekä asettuvat kiinteisiin suhteisiin Skandinavialaisten liittojen kanssa, molemmissa tapauksissa ajaakseen ammatillisen liikkeen kansainvälistä yhtenäisyyttä sillä pohjalla, että yhtenäisyys rakentuu leppymättömälle taistelulle porvaristoa vastaan. Samaan aikaan on tehtävä työtä, että AJ ja ammattiliitot ryhtyvät suhteisiin Profinternin ja sen alaisten propagandakomiteain kanssa, lähettämällä säännöllisesti information ja toimien oikeaan suuntaan.
6. Talonpoikaiskysymys. Suomen talonpoikaisjoukoissa, etupäässä vähävaraisissa, on tapahtunut viime vuosina muutos suhtautumisessa vallankumoukselliseen työväenliikkeeseen, kuin myös Venäjän Neuvostotasavaltaan: viha on haihtumassa, jopa eri puolilla maata on huomattavissa ilmeisen myötätunnon ja liittoutumishalun alkavan levitä. Tämä on liittynyt oleellisesti siihen valtiolliseen itsenäistymis- ja oppositioliikkeeseen, mikä on alkanut pientalonpoikain keskuudessa porvariston johtajia vastaan. Kommunistisen puolueemme kaikkein tärkeimpiä tehtäviä on tämän liikkeen työntäminen eteenpäin, sen oma-alotteisuuden herättäminen ja ohjaaminen, sen järjestymisen avustaminen ja sen kiinnittäminen pysyväiseen liittoon vallankumouksellisen työväenliikkeen kanssa.
Kommunistisen agitation päätunnuksena talonpoikaisjoukkojen keskuudessa tulee edelleenkin olla työväen ja talonpoikain hallitus. Tämän vallankumouksellisen valtavaatimuksen puolelle on heidät johdettava, lähtien aina heidän kipeimmistä käytännöllisistä tarpeistaan, ennenkaikkea kannattamalla heidän vaatimuksiaan saada lisää maata, vapautusta verorasituksista ja korotonta luottoa valtiolta sekä suojelusta kapitalistista anastusta vastaan. Vain voimakkaalla taistelulla talonpoikain tällaisten vaatimusten puolesta kommunistit voivat voittaa talonpoikain sellaistenkin köyhempien, jotka ovat suojeluskunnissa, ennakkoluuloisen vieromisen ja saada heidät vakuutetuksi siitä, ettei heitä uhkaa ryöstö kommunistien vaan kapitalistien puolelta, ja että heidän on senvuoksi noustava käsi kädessä työläisten kanssa taisteluun kapitalistista luokkaherruutta vastaan.
Erittäin tärkeätä on eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa ajaa oikeaa politiikkaa jokaisessa talonpoikia koskevassa kysymyksessä. Tässä suhteessa on esiintynyt virheitä, jollaisten karttamiseksi puolueemme elinten on vast'edes pidettävä tarkkaa vaaria.
Neuvosto-Venäjän maatalouspolitiikkaa on sekä sanomalehdissä että suullisessa valistustyössä tarkoin selostettava Suomen talonpoikaisväestölle ja ylipäänsä tehtävä lakkaamatonta työtä kaiken vieromisen haihtumiseksi heistä suhteissa Neuvosto-Venäjään. Tällöin on varottava agitatiolla Suomen yhdistämiseksi Venäjään työntämästä talonpoikia kriitillisellä hetkellä kansalliskiihkoisten leiriin.
7. Maatyöväen kysymys. Maatyöläiset Suomessa ovat tavattoman ahtaassa taloudellisessa asemassa. Siihen on vaikuttanut suurkapitalistien yhä kasvava riisto, mikä koskee maatyöläisiin yhtä kipeästi kuin tehdastyöläisiinkin.
Maatyöläisten järjestyneisyys on tavattoman heikkoa, sillä vain pieni osa niistä on järjestyneitä. Tehtävämme on maatyöläisten vetäminen omiin ammatillisiin järjestöihinsä.
On ymmärrettävää, että maatyöläinen, joka raataa tilallisten töissä pitkiä päiviä, on jäänyt kehityksessä ja tietoisuudessa jälemmäksi tehdastyöläisestä. Paikoin suuri osa maatyöläisiä kuuluu joko suojeluskuntiin tai muihin porvarillisiin järjestöihin. Tähän seikkaan on puolueemme kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota, jotta maaseudun palkkaraatajat saataisiin vapautetuksi porvarillis-suurtilallisten lahtarivaikutuksen alta.
Kun maatyöväki järjestäytyy, on meidän silloin heidän järjestöjensä kautta helpompi vaikuttaa talonpoikiinkin ja kehittää sitä oppositioliikettä, mitä talonpoikain keskuudessa nyt on havaittavissa.
Puolueemme yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on auttaa maatyöläisten, amm. osastojen perustamista jokaiseen kylään, mihin se suinkin on mahdollista, sillä vain näiden kautta voimme vetää maatyöläiset vallankumoustaisteluumme.
8. Kansallisuuskysymykseen on kiinnitettävä paljon enemmän huomiota kuin tähän asti. On rohkeasti ja johdonmukaisesti kannateltava ruotsalaisen väestön pisimmällekin tähtääviä autonomisia pyrintöjä ja ahvenanmaalaisten täydellistä riippumattomuutta, eroamista Suomen valtioyhteydestä. On ymmärrettävä että kansallisuuskysymyksen pohjana on talonpoikaiskysymys, ja niin myös ruotsalaisten kansallisuusliikkeen pääkannattajina talonpoikais- ja kalastajajoukot. Näiden tietoisuuteen on saatava, että Suomen kommunistit horjumattomasti puoltavat ei vain sanoissa, vaan teoissa heidän kansallista itsemääräämisoikeuttaan aina valtiolliseen eroamiseen saakka.
Erikoisen tarkkaavasti on pidettävä silmällä suomalaisen porvariston aktivististen ainesten taholta viime aikoina aitosuomalaisuuden nimellä lietsottua suomalaiskansallisuuskiihkoista fasistiliikettä. Sitä vastaan on puolueen taisteltava. On osoitettava, että aitosuomalaisuus toiselta puolen on ruotsalaisten vähemmistökansallisuuden oikeuksien täydellistä kieltämistä ja koko tämän kansallisuuden alastominta sortamista, toiselta puolen taas molempien kansallisuuksien, niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin, työtätekevien kerrosten kahlehtimista hallitsevan porvariston orjuuteen. Sellaisen selvittelyn ja toiminnan kautta on pyrittävä suojelemaan työtätekeviä, työväkeä ja talonpoikia, joutumasta fasistien talutusnuoraan, mutta sitä vastaan pidettävä niiden keskinäistä lähestymistä, kansallisuudesta huolimatta, sortavaa ja hallitsevaa porvaristoa ja fasistikoplaa vastaan.
On käytävä tarmokkaaseen taisteluun porvariston ja sosdem. johtoherrain Suomen itsenäisyys- ja kansallisuuskysymyksen pohjalla harjoittamaa laajojen talonpoikais- ja köyhälistö joukkojen katalaa petkutusta ja kiihoitusta vastaan. Entistä monin verroin laajemmin ja tehokkaammin on tehtävä näille joukoille selväksi ja saatava heidät vakuutetuiksi siitä, että kommunistit todenteolla ovat Suomen itsenäisyyden puolella, ja se, että myöskin Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitto ehdottomasti ja tinkimättömästi tunnustaa jokaiselle kansalle ja kansallisuudelle täydellisen itsemääräämisoikeuden, että Neuvosto-Venäjällä ja Suomen kommunisteilla ei ole vähintäkään aikomusta loukata Suomen kansan näitä oikeuksia, ei ole tarkoituksena pakottaa Suomen kansaa vähääkään luopumaan kansallisesta itsenäisyydestään. Sen sijaan Suomen porvaristo on välittämättä todellisuudessa Suomen kansan oikeuksien turvaamisesta ajaessaan itsekkäitä luokkaetujaan saattanut Suomen ensin Saksan ja sitten Englannin porvariston välillisen ja välittömän vallan alaisuuteen.
Puolueen jäsenten on Suomen itsenäisyyskysymyksessä ehdottomasti varottava niin esiintymästä, että siitä sosialidemokraatit tai porvarit saisivat vähintäkään tukea valheellisille väitteilleen tässä suhteessa; myös on varottava loukkaamasta väestön kansallisia itsenäisyyden säilyttämistunteita ja siten edistämästä talonpoikaisjoukkojen pysymistä vihamielisenä Neuvosto-Venäjälle ja niiden valmiutta lähteä imperialististen porvarien hyökkäysretkille tätä työväen ja talonpoikain tasavaltaa vastaan.
Päinvastoin on näille selvitettävä, että kun Suomessakin kansan enemmistö, työväki ja talonpojat, saa hallitusohjakset omiin käsiinsä imperialistien käskyläisinä palvelevilta, Suomen kansan todellista onnea ja hyvinvointia vastaan vehkeileviltä porvarisherrain koplakunnilta, niin silloin Suomen kansallinen itsenäisyys tulee todella lujasti turvatuksi niiden sovinnollisten ystävyyssuhteidenkin kautta, jotka vasta silloin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä ovat taatut. Samalla on selvitettävä, että silloin voivat Neuvosto-Karjalassa olevat Suomen kansan heimolaiset ajatella lähempää sekä sivistyksellistä että valtiollis-taloudellistakin liittymistä itsenäiseen Suomeen.
On selostettava Neuvosto-Karjalan yleistä kansallis-valtiollista kehitystä, sen taloudellista, sivistyksellistä nopeaa nousua, sen väestön kasvavaa innostusta ja luottamusta Neuvosto-Tasavaltaan, joka kaikki on tuloksena sen talonpoikaispolitiikasta. Sen kautta on osoitettava, että Suomen porvariston hyökkäykset Neuvosto-Karjalaan eivät ole ainoastaan mitä katalin rikos sen kansan itsemääräämisoikeutta, hyvinvointia ja elämää vastaan, vaan että moiset lahtarihyökkäykset tulevat saamaan nyt myös Neuvosto-Karjalan väestön puolelta mitä tarmokkaimman vastustuksen osakseen, koko sen väestö kun on yksimielisesti valmis ase kourassa puolustamaan oikeuksiaan, kotiaan ja kontuaan Suomen porvariston ja imperialistien valloitusyrityksiä vastaan.
9. Eduskuntaryhmän toiminta. Useimmilla ryhmän jäsenillä on ollut rehellistä harrastusta vallankumouksellisen luokkataistelun edustamiseen eduskunnassa. Mutta heidän toimintansa vallankumoukselliselta kannalta katsoen on ollut enimmäkseen heikkoa ja puutteellista sekä lilan vähän puolueen ohjeiden mukaista ja sen kontrollin alaista. Tässä suhteessa on välttämätöntä saada aikaan muutos. Ryhmä on saatava kaikissa asioissa voimakkaasti ajamaan puoluejohdon asettaman linjan mukaista politiikkaa ja taistelemaan eduskunnassa kommunistisella tavalla. Eduskuntaryhmän yhteyttä vallankumouksellisten joukkojen kanssa on paljon kehitettävä.
Kunnallinen toiminta. Kunnallisvaaleissa on parina viime vuotena kärsitty tappioita melkein kautta linjan. Tappioiden syynä on paitsi niitä samoja kuin eduskuntavaaleissa mm välinpitämätön tai epäselvä suhtautuminen vaalitaisteluun tai kunnalliseen toimintaan. Myöskin puolueemme ohjausta on puuttunut kunnallisen toiminnan alalla. Tästä puutteesta on osaksi johtunut se heikkous ja epäselvyys, jota useat työväen kunnanvaltuustoryhmät ovat toiminnassaan osoittaneet. Se heikkous on ilmennyt siinä, että on liiaksi upottu pikku näpertelyyn kunnan asiain hoidossa ja osaksi arveluttavaan liittoilemiseen sosdem kanssa, mutta sen sijaan laiminlyöty terävästi ajaa työtätekevien vaatimuksia nojautumalla joukkoihin itseensä. Tämä on ollut omiaan edistämään työväen passiivisuutta kunnallisen toiminnan alalla, jopa saattanut hidastuttaa joukkojen vapautumista sosdem vaikutuksen alta.
Kyetäksemme voittamaan työtätekevien joukkojen kannatuksen on ensimmäinen tehtävämme saattaa kuntien valtuustoryhmien toiminta yhtenäiseksi ja johdonmukaiseksi työväen ja talonpoikain etujen ajamiseksi suurporvaristoa, valtiovaltaa ja sosialidemokratiaa vastaan. Taistelua kunnan valtuustoissa on käytävä niin, että työväki ja köyhät talonpojat sen selvästi näkevät omien etujensa ajamiseksi. Puolueen tehtävänä tämän taistelun tarkoituksenmukaiseksi saattamiseksi on, paitsi uusien käsivarsien hankkiminen puolueelle, vaalitaistelun merkityksen tehostaminen ja alituinen johdonmukainen valtuustoryhmien työn ohjaaminen.
10. Joukko-ottelut. Puolue on järjestänyt tai antanut alotteen ja ohjannut useita lyhempi- tai pitempiaikaisia kamppailuja: Oudegeestin kutsumista vastaan, kansainvälisen ammattiliikkeen ehjyyden puolesta, kansainvälisten naistenpäivän vieton, työttömyyskysymyksen johdosta, sodanvastainen mielenosoituspäivä, Lenin-viikko, vapunvietto. Näiden toimeenpanossa on kyllä esiintynyt paljon heikkoutta ja taitamattomuutta sekä virheitäkin, mutta ovat kuitenkin keränneet joukkoja taistelun tielle kommunismin lipun alle sekä opettaneet puoluetta ja sen jäseniä joukkotoiminnan järjestämiseen. Suurimpana heikkoutena tässä on ollut, että puolueeltamme on puuttunut suunnitelmallinen agitprop-elimistö, joka ohjaisi tällaisten ottelujen valmistamista ja antaisi aineksia sellaisen suorittamiseen. Tämän vakavan puutteen poistaminen on oleva puolueen lähimpiä tehtäviä.
11. Sosialidemokratiaa vastaan on puolueen edelleenkin tarmokkaasti taisteltava. Kärsivällisellä, suunnitelmanmukaisella ja huolellisella valmistustyöllä tulee kommunistien asettaa työläisjoukot sosdem johtoa vastaan tähtäävään taisteluun. Ehdottoman tarkasti on varottava, ettei tässä työskentelyssä tehdä sellaisia otteita, jotka ovat omiansa kärjistämään sosialidemokraattisten ja vallankumouksellisten työläisjoukkojen välejä. Täytyy asettaa jokainen hyökkäys puolueen yhteisrintamataktiikan mukaisesti työläisten jokapäiväisten elinkysymysten pohjalle. Vain siihen nojautuen voidaan parhaiten sosdem johtajien harjoittama petos paljastaa ja sen kautta vetää yhä laajemmat työläisjoukot vallankumouksellisten vaikutuspiiriin. Samalla on vallankumouksellista liikettä hyödyttämään ja sen johdettavaksi pyrittävä valtaamaan sosdem johtajien määräysvallan alla oleva työläisten yhteinen omaisuus ja riistämään siten sosialidemokratialta taloudelliset tukikohdat. Erikoistapauksissa tulee kommunistisen puolueen jäseniä sijoittaa sosdem järjestöjen sisällekin sosialidemokratian rintamaa hajoittamaan. Ennakolta ei pidä paljastaa sosdem johtoon kohdistuvan hyökkäyksen valmistuspuuhia, olkoonpa ne mitä laatua tahansa, vaan on iskettävä sopivalla hetkellä ja niin paljon kuin mahdollista laajennettava hyökkäystä sosialidemokratian johtoa vastaan, jopa koko maata käsittäväksi otteluksi.
12. Osuuskaupoissa on vallankumouksellinen oppositioliike jo päässyt alkuun organisatoorisestikin. Mutta osuustoimintaan yhtyneiden työläis-ja talonpoikaisjoukkojen aktiiviseen toimintaan ja taisteluun mukaan vetämiseksi tarvitaan vielä paljon järjestelmällistä työtä.
Osuustoiminta, ollen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta yksinomaan reformistien ohjattavana, on joutunut porvariston välikappaleeksi vallankumouksellista liikettä vastaan. Etenkin viime aikoina on ollut huomattavissa yhä päämääräisempi pyrkimys tähän suuntaan. Tästä johtuen pyrkivät osuustoimintaa hallitsevat reformistit rajoittamaan liikettään palvelemaan vain omaa itsetarkoitustaan sekä syrjäyttämään luokkataistelun. Samaa ajatustapaa vahvistavat he työväenluokassakin voimakkaan propagandan avulla, samalla kun he kaikin voimin estävät työväen omiin luokkatarkoituksiin tarvittavan taloudellisen avun antamisen. Kansallisia ja kansainvälisiä siteitä solmiessaan sitovat he Suomen ns edistysmielisen osuustoimintaliikkeen yhä lujemmilla siteillä porvarillisiin osuusjärjestöihin, pankkeihin ja muihin sellaisiin laitoksiin. Eräänä pyrkimyksenä heillä on myöskin laajentaa kaupallista osuustoimintaa liittämällä niihin myöskin kasvavassa määrässä tuotannollista osuustoimintaa. Tästä on seurauksena, ja sitä reformistiset osuustoimintamiehet myös tarkoittavat, että kehittymättömien työläisjoukkojen keskuudessa herätetään ja vahvistuu käsitys, että paljaan osuustoiminnan kautta on mahdollista toteuttaa sosialismi. Toiselta puolen taasen on seurauksena, että se uusi suhde, joka nyt syntyy porvarillisessa hengessä johdettujen osuusliikkeiden ja niihin kiinnitettyjen palkkatyöläisten välillä, on omiaan vieroittamaan suuria työläisjoukkoja pois osuustoiminnasta ylipäänsä. He eivät enää osuustoiminnassa näe muuta kuin kapitalistisen riistolaitoksen ja siten katoaa heiltä mahdollisuus käsittää mitä hyötyä osuustoiminnasta on luokkataistelussa. Osuustoimintaliikkeet ovat heidän silmissään myöskin laitoksia, joihinka heidän vihollisensa sosdem johtajat pesiytyvät sieltäkäsin ohjatakseen vastavallankumouksellista politiikkaansa. Etenkin on Pohjanmaalla tällainen käsitys syvälle juurtunut työläisissä.
Puolueen on ryhdyttävä tarmokkaaseen työhön näiden harhakäsitteiden poistamiseksi ja selventääkseen työväestölle sitä hyötyä, mitä osuustoiminnasta on myöskin vallankumoukselliselle liikkeelle. Tässä mielessä on puolueen vahvistettava sitä oppositioliikettä, joka on syntynyt osuustoiminnan sisällä. Meikäläiseltä taholta johdetun päämääräisen valistustyön avulla voidaan lisäksi paljon poistaa sitä passiviteettiä, joka työväestöön on juurtunut ja myöskin sitä tietä saattaa suuret työläisjoukot, varsinkin työläisluokan naiset joukolla aktiivisesti toimimaan osuustoiminnassa ja tällä tavoin vahvistamaan osuustoiminnan sisällä löytyvää oppositiota.
Puoluekokous puolestaan hyväksyy puolueen KK:n viimeisen pleenumin asiasta tekemät päätökset muuttamattomina, koska niissä lausuttuihin periaatteisiin nojaten voidaan toteuttaa kaikki ne käytännölliset toimenpiteet, mitkä puolueemme vaikutuksen aikaansaamiseksi osuustoiminnan sisällä ovat tarpeellisia.
Puoluekokous velvoittaa puolueen kaikkia johtavia orgaaneja mahdollisuuksien mukaan edistämään niin yksityisten osuusliikkeiden kuin myöskin osuustoiminnallisten keskusjärjestöjen lähentymistä Neuvosto-Venäjän osuustoimintaan sekä kaupallisessa että poliittisessa suhteessa ja valvomaan, että näitten liikkeitten kaupalliset sitoumukset sekä SSSR:n että sen osuustoiminnan kanssa säännöllisesti ja tarkoin täytetään.
13. Proletaaristen naisten keskuudessa tehtävään työhön on vastaisuudessa entistä enemmän huomiota pantava. Nyt on kyllä työ kantanut jo pienen, mutta hyvin tärkeän tuloksen. On päästy alkuun n.s. naisedustajajärjestelmän käyttämisessä laajojen työtätekevien naisjoukkojen vetämiseksi mukaan yhteiseen taisteluun. Tällä suunnalla on edelleen kuitenkin paljon raivaamatonta maata. Se on puolueen raivattava taistellen samalla sekä omissa riveissä että ylipäänsä vallitsevia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä vastaan ja muistuttaen, että proletaaristen naisten voittaminen miesten rinnalla vallankumouksen puolelle on yksi sen voiton edellytyksistä.
14. Armeijassa ei kommunistista toimintaa ole vielä saatu täysin tyydyttäväksi järjestettyä, vaikka jo tähänastinen työ on tuottanut hyviä tuloksia ja saattanut porvariston sangen levottomaksi. Tämän tulee kannustaa tovereitamme entistä paremmin järjestämään puolueen työn sotilaiden kokoamiseksi upseerimielivaltaa vastaan, työläis- ja talonpoikaissotilaiden lähentämiseksi ja sen hengen syventämiseksi, että työtätekevä asetakkinen mies ei nosta asettaan työkansaa vastaan, vaan sen puolesta.
Kapitalistiluokan etuja suojelevan militaristisen armeijalaitoksen sijaan on vaadittava kansan aseistusjärjestelmää. Tämä merkitsee parhaimmassa muodossaan työväenluokan, puolproletariaatin ja talonpoikaiston järjestämistä, aseistamista ja harjoittamista voimakkaaksi, kansanvaltaiseksi puolustusväeksi. Suomen kansan vapaan itsemääräämisoikeuden suojaksi imperialistisia sotarosvoja vastaan. Tämän vaatimuksen ohella, jota tulee nykyään pitää puolueemme aktionivaatimuksena tällä alalla, on eduskuntatyössä puolustettava myös armeijan ja armeijamenojen supistamista, armeija järjestyksen kansan valtaistuttamista sekä kaikkia (niin suurempia kuin vähäisempiäkin) miehistön oikeuksien ja vapauksien laajennuksia.
Armeijakysymystä ajettaessa on ylipäänsä kiinnitettävä päähuomiota 1) siihen, miten sotilaat saadaan yllytettyä armeijan ja joukko-osastojen johtoa vastaan, 2) siihen, miten talonpoikaisjoukot helpoimmin saadaan ymmärtämään meidän kantamme, 3) siihen, miten sosdem johtajat selvimmin joutuvat paljastamaan itsensä kapitalistien militarismin pönkittäjiksi.
Suojeluskuntajärjestö on porvariston aseellinen luokkajärjestö, joka nimenomaan on perustettu työväen vallankumouksellisen liikkeen kuristamiseksi sekä työväenluokan ja talonpoikain vallan estämiseksi. Käyttäen kansallistunteita ja ennakkoluuloja hyväkseen on porvariston onnistunut saada siihen liittymään suuren osan maalaisväestöäkin, talonpoikaistoa ja maalaisköyhälistöäkin. Suojeluskuntajärjestöä vastaan on jatkettava mitä tarmokkainta ja tinkimätöntä taistelua, kaikkialla paljastaen sen todellisen luonteen ja tarkoitusperän.
Suojeluskunnan sisäisiä luokkaristiriitoja on käytettävä hyväksemme. Ottaen selvän suojeluskuntalaisten taloudellisesta asemasta ja mielialasta, on yritettävä solmia yhteyksiä etupäässä vähävaraisten talonpoikain ja maalaispalkkalaisten kanssa sekä koetettava vaikuttaa heihin ja heidän kauttaan muihin samanlaisiin suojeluskuntalaisiin.
Meille myötämielisiin suojeluskuntalaisiin on vaikutettava siihen suuntaan, että suojeluskunnissa olevat talonpoikais- ja maalaisköyhälistön ainekset entistä selvemmin tuntisivat olevansa porvarillisten erinäisten koplakuntain pelinappuloita ja niiden taistelu sen mätää johtoa vastaan kehittyisi yleiseksi kansan tyytymättömyyden liikkeeksi. Erikoisesti on saatava nämä suojeluskunta-ainekset ymmärtämään suojelusliiton kansalle tuhoisa merkitys ja niin taistelemaan suojeluskunnissaan sen pyrkimyksiä ja vaarallisia poliittisia vehkeilyjä vastaan.
Kun maalaisnuorisonkin keskuudessa ovat urheiluharrastukset saavuttaneet laajaa kannatusta, ovat suojeluskuntain lahtarijohtajat ruvenneet antamaan urheilulle suuren sijan suojeluskuntain toiminnassa, vetääkseen senkin avulla maalaisnuorison suojeluskuntiin. Vallankumouksellisten työläisurheilijain tulee puolestaan pyrkiä toimimaan niin, että urheilua harrastava talonpoikais- ja maalaisköyhälistönuoriso saisi tyydyttää urheiluharrastuksiaan vallankumouksellisten työläisten ohjaamissa urheiluseuroissa eikä sen tarvitsisi hakea suojeluskuntain urheilupiirejä.
15. Kommunistinen nuorisoliike on saanut puolueelta tukea ja proletaarinen nuoriso puolestaan on toimekkaasti auttanut vallankumouksellista liikettä. Puolueen tulee vastaisuudessa auttaa nuorisoamme kaikessa, varsinkin nyt san salaisen järjestön luomisessa sekä pitää sellaista yhteyttä, mikä takaa puolueen ja nuorison liikkeen kulkemisen yhteisellä vallankumouksellisella linjalla.
16. Vuoden 1925 alusta on puolueen äänenkannattaja »Proletaari» alkanut säännöllisesti ilmestyä. Se, että se kokonaisen vuoden oli ilmestymättä, on ollut moitittava laiminlyönti. Puoluekokous vaatii, että nyt on lehteä säännöllisesti julkaistava alotettuun suuntaan puolueemme aatteellisen kehityksen sekä sen kaiken työn tienviittaajana ja ohjaajana.
17. Puoluekokous toteaa esiintyneen useita tapauksia, joissa KK:n jäsen on fraktiohengessä puoluejohdon arvoa mustaavalla tavalla hyökännyt toisia puoluejohdossa toimivia tovereita vastaan. Sellaiset esiintymiset puoluekokous tuomitsee.
Samalla puoluekokous mitä vakavammin muistuttaa: jokaisen puolueemme jäsenen on elävään tietoisuuteensa lähtemättömästi painettava, että heidän velvollisuutensa on suojella ja puolustaa kuin silmäterää puolueen sekä puoluejohdon arvoa ja toveriluottamukseen perustavaa yhteyttä.
Puolueemme tila, ne tehtävät, mitkä sitä proletariaatin diktatuurin puolueella odottavat sekä yleinen valtiollinen asema, asettavat puolueemme lähimmäksi keskustehtäväksi johdonmukaisesti ja tarmokkaasti jatkaa jo alulle pantua bolshevisolmistyötä Kominternin V:n kongressin ja v:n 1924 laajennetun pleenumin päätösten mukaan, muistaen, että bolshevistinen puolue ei synny itsestään, hetkellä, jolloin vallankumousaalto saavuttaa huippukohtansa, vaan että bolshevistinen puolue ottaa osaa työväen koko taisteluun ja muodostuu tämän taistelun kuluessa.
Tässä bolshevisoimistyössä, puolueemme saattamiseksi todelliseksi leniniläiseksi puolueeksi, asettaa puoluekokous lähimmiksi päätehtäviksi:
1. Puolueen on kaikessa työssään horjumatta ajettava vallankumouksellista linjaa, s.o. pyrittävä jokaisen pienimmänkin askeleen kautta valmistamaan ja vahvistamaan köyhälistön tulevan voiton edellytyksiä, vallan valtaamisen onnistumista. Tämä vallankumouksellinen linja on puolueen agitatiossa esitettävä kulloinkin tarkoituksenmukaisessa muodossa, niin ettei se suurten työläisjoukkojen silmissä pääse häipymään, vaan selvenee niille yhä paremmin. Erikoisesti on tällöin aina teroitettava työväen ja talonpoikain vallankumouksellisen liiton välttämättömyyttä.
Samalla on käytävä tiukkaa taistelua kaikkia syrjäpyrintöjä, erikoisesti oikeistolaisia vastaan, vaikuttaen alati leniniläisen linjan syventämiseksi puolueen jäsenten ja kannatta jäin tietoisuudessa.
Kaikkia julkisen toiminnan mahdollisuuksia ou käytettävä tarkoin hyväksi, niitä turhanpäiten uhraamatta, mutta samalla yhtään luopumatta puolueen periaatteellisesta linjasta, ja osoittaen legaalisten harhaluulojen vaarallisuutta.
2. Päähuomio on nykyään pantava siihen, miten puolue pääsisi suurten työtätekevien joukkojen, niin hyvin työväen kuin talonpoikaisjoukkojenkin yhteyteen sekä miten saataisiin niissä heräämään aktiivisuutta. Siinä tarkoituksessa on aina työväen jokapäiväiset tarpeet ja puutteet (kuten joukkotyöttömyys) sekä köyhäin talonpoikain yleinen pula (varsinkin veron nylkemisen ja koron kiskonnan johdosta) otettava lähtökohdaksi. Puolueen on autettava näitä joukkoja itse järjestymään taisteluun vaatimustensa puolesta sekä tarmokkaasti taisteltava niiden eturivissä.
3. Proletariaatin enemmistön valtaamiseksi sosialidemokratialta on sovellutettava ja kehitettävä yhteisrintamataktiikkaa, lähtökohtana työväen jokapäiväiset tarpeet ja vaatimukset. On välttämätöntä, että jokaisessa tapauksessa, milloin tätä taktiikkaa sovellutetaan, toimitetaan huolellinen ennakkovalmistelu joukkojen keskuudessa alotteen ja johtavan vaikutuksen saamiseksi ja ettei laiminlyödä paljastaa aina ajoissa sosdem johtosakki joukkojen edessä. Erikoisen terävästi on osoitettava sosdem vasemmistojohtajat työväen yhteisen taistelun jarruttajiksi ja pettäjiksi.
4. Ammattijärjestössä on täydelleen murrettava sekä oikeisto- että vasemmistososialidemokraattien valtaus- ja hajoituspyrinnöt, taistellen AJ:n yhteyden puolesta ja vallankumouksellisten ainesten vaikutuksen vahvistamiseksi AJ:ssa.
Kommunististen puolueryhmäin (fraktioiden) toiminta on järjestelmällisesti kehitettävä kaikissa ammatillisissa järjestöissä.
5. Puoluesolujemme nykyinen jäsenmäärä on kohotettava vähintäin kaksinkertaiseksi ja uusia soluja perustettava ainakin toinen verta lisää. Tämä tehtävä olkoon tänä vuonna yhtenä puolueemme tärkeimmistä iskutehtävistä. Tämän tehtävän suorittaminen on oikean poliittisen linjan ohella toinen perusehto puolueen bolshevisoimiseksi. Solujen toiminta on niin kehitettävä, että ne muodostuvat todellisiksi bolshevistisen puolueen perusjärjestöiksi. Puolueryhmäin (fraktioiden) järjestämistä julkisissa joukkojärjestöissä ja niiden työn kehittämistä suunnitelmallisesti jatkettava. Puolueelle on luotava erityinen agitprop-koneisto. Puolueen johtavien kaaterien kehittämiseen on kiinnitettävä mitä suurinta huomiota.
Ruotsinkielisenkin proletariaatin keskuudessa on puolueelle hankittava organisatoriset tukikohdat.
6. Legaalisia paikallisjärjestöjä on koetettava säilyttää sekä vahvistaa julkisina valistus- ja vaalitaistelujärjestöinä kehittämättä niitä varsinaiseksi puolueeksi. Niiden ohella on kehitettävä työpaikoittain toisia joukkojärjestöjä, joiden jäsenet on opastettava ryhmissä suorittamaan säännöllistä vallankumouksellista valistustyötä. Lisäksi on järjestettävä paikallisia sanomalehtien levitys-, kirjeenvaihto- ja opintoseuroja. On taitavasti ponnistettava laillisen ja laittoman toiminnan yhteensovittamiseksi.
7. On rohkeasti ja johdonmukaisesti kannatettava ruotsalaisen väestön pisimmällekin tähtääviä autonomisia pyrintöjä ja ahvenanmaalaisten täydellistä riippumattomuutta, eroamista Suomen valtioyhteydestä.
8. Osuustoimintaliikkeessä on vallankumouksellinen oppositioliike saatava lujitetuksi ja kasvatetuksi todelliseksi joukkoliikkeeksi.
9. Työväen urheiluliikkeen yhtenäisyyttä on huollettava, murtaen sosdem valtaus- ja hajoituspyrinnöt. Tähän liikkeeseen on saatava enemmän luokkataisteluhenkeä kokoamalla työläisurheilijoita kamppailemaan vaatimustensa puolesta.
10. Työssä naisten keskuudessa on työläisnaisten edustajaliikettä tarmolla kehitettävä eteenpäin.
11. Vallankumoukselliselle nuorisolle on annettava tarmokasta apua kommunistisen illegaalisen järjestön luomisessa. On luotava puolueen ja tämän nuorisojärjestön kesken tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen yhteys, mikä takaa molemmin puolisen avun ja puolueen poliittisen ohjauksen.
12. Valkosuomalaista militarismia vastaan on harjoitettava laajaa agitatiota ei ainoastaan armeijassa ja työväen, vaan myös talonpoikain ja muiden pikkuporvarillisten kerrosten keskuudessa. Työtä sotilaiden keskuudessa on edelleen kehitettävä ja työväkeä opetettava sopivin tavoin varustautumaan tuleviin taisteluihin.
Painostaen näiden lähimpäin tehtäväin tärkeyttä puoluekokous muistuttaa: jokaisen puolueemme jäsenen on elävään tietoisuuteensa painettava, että bolshevismin a ja o on Kommunistinen Internationale ja Kommunistinen puolue, sen periaatteet, sen leniniläinen tie, sen vallankumouksellinen johtaja-osa ja arvo, sen yhteys ja voima.
Puoluekokous toteaa, että puolueemme on nyt organisatorisesti sillä oikealla ja terveellä bolshevistisella pohjalla, jonka Kominternin kongressin ja sen viimeisen TK:n laajennetun pleenumin päätökset edellyttävät. Puolueemme on saatu ankkuroiduksi työpaikoille, joukkojen välittömään yhteyteen. Puolueellamme on jo lukuisia järjestöjä eri teollisuusalain työpaikoilla, tehtaissa ja osaksi maaseudulla. Näistä saavutuksista huolimatta ei useilla laajoilla seuduilla ja teollisuusaloilla ole salaisen puolueemme järjestöjä vielä ollenkaan saatu perustetuksi. Mutta on paikkakuntia, ei sentään vielä koko teollisuusaloja, joilla järjestömme rakentamisessa on päästy jo verrattain hyviinkin tuloksiin. Ja nämä tulokset perusjärjestöjemme rakentamisessa, niin puutteelliset kuin ne ovatkin, ovat jo tehostaneet puolueemme toimintaa ja kasvattaneet sen vaikutusvoimaa joukkojen keskuudessa, osoittaen, että puolueemme on nyt järjestörakenteeseensa ja toimintaansa nähden oikealla linjalla.
Tähänastinen järjestömme kehittäminen osoittaa myös, että siinä on vakava pyrkimys rakentaa puoluejärjestöjämme huomioon ottaen teollisuusalain, työpaikkojen ja väestökeskuksien merkitys ja tärkeys luokka- ja vallankumoustaistelun näkökannalta katsoen.
Edelleen puoluekokous toteaa, että suurelle osalle puolueemme jäsenistöä alkaa olla jo tyydyttävästi selvillä kommunistisen puolueen järjestörakenne ja sen merkitys, erittäinkin, että sen perusjärjestön täytyy olla työpaikalla — työpaikkasolu, maaseudulla tila- tai kyläsolu. Sen sijaan erinäisten julkisten järjestöjen ja sellaisten sisällä toimivien puolueemme fraktioiden rakenteeseen ja niiden merkitykseen nähden on jäsenistössämme olemassa vielä osaksi epäselvyyttä ja hapuilemista.
Hyväksyen Kominternin III ja V kongressin organisatiopäätökset ja Kominternin TK:n v. 1924 ja 1925 laajennettujen pleenumien organisatio-ohjeet puolueemme perusohjeiksi organisation rakentamisen ja toiminnan alalla sekä tunnustaen, että puolueemme KK:n Politbyroo ja pleenumien organisatio-ohjeet ja päätökset ovat pääasiassa olleet oikeasuuntaiset, puoluekokous niiden lisäksi ja täydentämiseksi päättää seuraavaa:
1. Puolueen perusjärjestönä on teollisuudessa työpaikkasolu ja maaseudulla maataloudessa tilasolu, missä sellainen on mahdollinen, muuten kyläsolu. Jokaisen puolueemme jäsenen, joka suorittaa puoluetyötä muodossa tai toisessa, täytyy kuulua työpaikkansa tai kylänsä soluun, järjestötoimitsijain siihen työpaikkasoluun, johon puoluejohto hänet määrää. Poikkeustapauksessa voi puolueen asianomainen johtoelin siitä vapauttaa.
Erikoisesti on valistustyön että varsinkin toiminnan kautta jäsenistön ja meitä lähellä olevien työläisten ja talonpoikaisten keskuudessa, joista värväämme puolueellemme uusia jäseniä, selostettava kommunistisen järjestörakenteen ja maanalaisen toiminnan luonnetta, merkitystä ja välttämättömyyttä, hälventäen sitä vastaan olevat ennakkoluulot ja väärinkäsitykset, tehtävä se heille täysin ymmärretyksi.
Samalla työpaikalla, tilalla, samassa kylässä on naisten ja miesten ehdottomasti kuuluttava yhteiseen soluun. Kaikki yhteistyötä estävät ennakkoluulot on pyrittävä voittamaan. Työpaikoilla ja kylissä, joissa työskentelee paljon naisia, on solussa perustettava jaosto työtä varten naisten keskuudessa. Alue- ja paikalliskomiteoista alkaen puolueen johtoelimiin saakka on perustettava jaosto tai asetettava yksi toveri työtä varten työläisnaisten keskuudessa.
Puolueemme perusjärjestöjen kaikenpuolinen vahvistaminen ja voimistuttaminen on nyt puolueemme iskutehtävä. Se on pantava kautta linjan tarkoin harkitulle systemaattiselle pohjalle. Keskuksessa ja varsinkin piireissä on hankittava tarkka selvyys työpaikoista, niiden tärkeydestä, työläisten lukumäärästä ja olosuhteista niissä sekä myös työväen mielialasta ja luokkataisteluvalmeudesta ym sellaisista seikoista, joista riippuu organisatiomme pätevä ja tarkoituksenmukainen rakentaminen ja edelleen kehittäminen.
Puolueen jäsenten lukumäärä jo olevissa soluissa vähintäin kaksinkertaistutettava, vetämällä soluihimme sellaisia varmoja työläisiä työpenkin äärestä, jotka jo pitemmän ajan ovat olleet mukana ja osoittautuneet vallankumouksellisiksi ja luotetuiksi luokkataistelijoiksi. Kuitenkin on solujen jäsenmäärän lisäämisessä noudatettava konspiratiivista varovaisuutta, varsinkin mitä tulee asuinpaikkasoluihin uusien jäsenien vetämiseen, toimittaen niiden valinnan mitä huolellisimmalla tarkkuudella. Ennen soluihin ottamista on heitä kokeiltava ja tunnusteltava heidän luotettavaisuuttaan ja vaiteliaisuuttaan. Mutta senkin jälkeen, kun heidät otetaan solujen apuryhmistä välittömästi soluihin, on heitä (ja vanhempiakin jäseniä) kommunistisella työllä tunnusteltava, ja sikäli kuin he siinä toiminnallaan osoittautuvat kaikissa suhteissa varmoiksi ja karaistuneiksi vallankumouksellisiksi luokkataistelijoiksi, on heille annettava puolueen jäsenelle kuuluva luottamus.
3. Samaan aikaan on myös soluverkkomme entisestään laajennettava ainakin kaksinkertaiseksi. Tärkeisiin työpaikkoihin, varsinkin suurempiin, mutta pienempiinkin, on ennenkaikkea saatava lähikuukausien aikana perustetuksi voimakas puoluesolu. Täten on pyrittävä siihen, että soluverkkojen ja solujen jäsenmäärä vastaisi työpaikkojen lukumäärää, niiden suuruutta ja ennenkaikkea niiden merkitystä vallankumouksellisessa valmistustyössä. Erikoisesti on nykyisessä kärjistyneessä tilanteessa huolehdittava vielä siitä, että puolueellamme olisi täysin luotetuista, varmoista ja taistelutarmoisista jäsenistä muodostettu solu teollisuuslaitoksissa, sotatarve-, sähkö- ym tehtaissa, vesi-, kaasu- ym laitoksissa, rautatiekeskuksissa ja niillä solmu- ja lastauspaikoilla, jotka ovat lahtarihallituksen sotatoimien tuki- ja varustuskohtia.
Järjestettäessä soluja työpaikoille, varsinkin teollisuuslaitoksiin, on pyrittävä siihen, että ellei ulkopuolisen yhteyden oton kautta saada jotain siellä työskentelevää työläistä puolueemme asiamieheksi ja solunrakentajaksi, sinne koetetaan saada siirron kautta sijoitetuksi joku puolueemme jäsen, mieluummin sen teollisuusalan työläinen. Suuremmissa teollisuuskeskuksissa voi paikalliskomitea käyttää uusien solujen järjestämisessä erikoisia työpaikkasolujen organisaattoreita. Teollisuuslaitoksessa, missä on jo solu, se jäsentensä kautta haaraantuu ja pesiytyy työhuone- ja työryhmänä laitoksen eri osastoihin.
4. Solujemme ja fraktioittemme sekä puolue-elimien yleensäkin on kehitettävä puolueettomista, meille myötämielisistä ja sosdem:sta eroavista työläisistä lähellensä ja avuksensa »käsivarsia», apuryhmiä, joiden kautta järjestömme tunkeutuvat työläisjoukkoihin, niiden herättämiseksi aktiiviseen toimintaan. On opittava taitavasti käyttämään kommunistisessa puoluetyössämme apunamme niitäkin työläisiä, joita emme voi vielä välittömästi soluihimme vetää, varustamalla niille ainehistoa, puheita, esityksiä ym, joita he voivat sitten esittää työväen yleisissä ja omien järjestöjensä kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa, sekä antamalla niille erinäisiä tehtäviä, lentolehtien, kirjallisuuden levittämistä ja ylipäänsä järjestämällä niiden joukkojen vallankumouksellista työtä.
5. Puoluejäsentemme toimintaa työmaalla ja yleensä joukkojen keskuudessa on monin kerroin entisestään tehostettava ja monipuolistotettava.
Ensinnäkin on se välttämättömästi ankkuroitava joukkojen jokapäiväisiin, konkreettisiin elämänkysymyksiin niin yleensä, kuin myös erikseen kullakin teollisuusalalla, paikkakunnalla tai kullakin työmaalla. Samalla on kuitenkin kaiken aikaa ja kaikissa kysymyksissä osattava yhdistää näistä joukkojen jokapäiväisistä elämänsuhteista kehkeytyvät tai niistä herätetyt taistelukysymykset vallankumouksellisen poliittisen taistelun pääkysymyksiin, jotta ne eivät ylläpitäisi joukoissa reformistisia harhaluuloja, vaan kohottaisivat joukot vallankumoukselliseen tietoisuuteen ja taisteluun.
Toiseksi on solujen toiminnassa ja kaikessa työssä työn monipuolistuttamiseksi ja tehostamiseksi pantava tarkoituksenmukainen työjako toimeen.
Kolmanneksi on työn keskittämiseksi ja suunnitelmallisesti johtamiseksi soluissa, jotka ovat jakaantuneet useammiksi työryhmiksi ja työhuoneryhmiksi, muodostettava niiden ohjaajista koko solua ohjaava ja yhdistävä nyrkki, sen byro (toimikunta), johon solun organisaattori jo toimensa nojalla kuuluu. Sikäli kun soluun otetaan uusia jäseniä, on varottava että yhteen ryhmään ei tule enempää kuin mitä konspirationi ja solun turvallisuus myöntää. Solun kussakin työ- ja työhuoneryhmässä ei yleensä saa olla 5–6 jäsentä enempää, eivätkä eri ryhmäin jäsenet saa konspiratiivisista syistä tietää toisistaan.
a) Yhteys. Solun ja sitä ylemmän puolue-elimen yhteyden pitää olla kiinteä ja jatkuva. Johtavien elimien on säännöllisesti johdettava ja opastettava soluja niiden työssä, valvottava, että solut täyttävät niille annetut tehtävät ja että ne kehittyvät niin aatteellisesti, toiminnallisesti kuin myös organisatoorisesti. Solun tulee säännöllisesti ja nopeasti tiedoittaa puolue-elimille toiminnastaan kuin myös kaikesta, mitä työpaikoilla tärkeämpää tapahtuu, työläisten mielialasta, työsuhteista ym. Annettujen tehtävien suorittamisesta on toimitettava viipymättä raportit tehtävän antajalle. Tiedoitukset ja raportit voidaan tehdä suullisesti ja tarpeen vaatiessa kirjeellisesti.
Solun eri työ- ja työhuoneryhmät ovat kiinteässä yhteydessä keskenään edustajainsa kautta, joka on solun byrossa, tai tämän asettaman erikoisen yhteysmiehen välityksellä. Solun jäsenten on saatava tietää, jos solulla on ryhmänsä tai edustajansa muissakin työhuoneissa toiminnassa, jotta häiritsevät sekaantumiset vältettäisiin.
Kommunistisen nuorisoliittomme solun ja puoluesolun välillä työpaikalla, tilalla tai kylässä tulee vallita toiminnan yhtenäistyttämiseksi kiinteä yhteys siten, että puoluesolulla on edustajansa nnorisosolun byrossa tai yhteys solun organisaattorin kautta. Samoin tulee muistakin puolue-elimistä, alue-, paikallis- ja piirikomiteoista olla maanalaisen nuorisoliiton vastaavien järjestöelimien kanssa yhteys.
Jäsenten siirto. Puolueen jäsenen muuttaessa paikkakuntaa, on hänen siitä ja uudesta asuinpaikastaan ilmoitettava solun byrolle tai organisaattorille, joka toimittaa siitä tiedotuksen päikalliskomitealle. Tämä toimittaa siirtyvälle jäsenelle tunnuksen piirikomitealta, jolla hän ilmottautuu uudella paikkakunnalla sille puolueen edustajalle, jonka pk on määrännyt. Jos jäsen muuttaa toiseen piiriin, on siirron välittäjänä paikalliskomitea, joka muutosta ilmoittaa piirikomitealle ja se Suomen byrolle.
b) Solun kokoukset. Solun kokoukset pidetään solun byron tai solun organisaattorin toimesta ja järjestäminä. Niitä on pidettävä säännöllisesti, vaikka ei suinkaan määräaikoina eikä suinkaan aina samassa paikassa palojen estämiseksi. Varsinkin jokaisen aktion (taistelun, kamppailun) edellä on järjestettävä solun kokous. Kokoukset voidaan pitää työmaalla, jonkun jäsenen kotona tai muussa turvallisessa paikassa. Suuremmat solut pitävät kokouksensa työ- tai työhuoneryhmittäin. Solun kokouksessa käsitellään ne asiat, jotka solun byro tai organisaattori esittää, valmistellaan työpaikalla suunniteltuja aktioita ja päätetään solun jäseniä ja niiden toimintaa koskevista asioista. Kuitenkin erikoisessa tilanteessa, sikäli kuin konspirationi sallii ja pk antaa luvan, voi solun byro kutsua koko solun kokoukseen.
c) Jäsenverot. Jokainen puolueen jäsen, ellei hän ole asianomaiselta puolue-elimeltä pätevän syyn perusteella saanut siitä vapautusta, maksaa puolueelle säännöllisesti jäsenveroa, jonka suuruuden puolueen johto lähemmin määrää. Jäsenveron kantaa solun organisaattori tai solun byron siihen valtuuttama toveri ja tilittää ne säännöllisesti ylemmälle puolue-elimelle voimassa olevien puolueohjeiden mukaisesti.
d) Avustukset ja varain keräämiset. Solun jäsenet itse, kukin voimiensa mukaan antavat varoja ja varsinkin keräävät niitä työpaikkansa työläisiltä sellaisiin tarkoituksiin kuin valtiollisten vankien avustamiseksi, vaalitoiminnan ym erikoisten kamppailujen rahoittamiseksi. Lisäksi he työmaalla ja muualla työläisten keskuudessa käyttävät kaiken vaikutysvoimansa saadakseen työläiset niissä julkisissa järjestöissä, joihin he kuuluvat, kannattamaan ja myöntämään varoja vapaina lahjoituksina näihin tarkoituksiin. Puolueen alue- ja paikalliskomiteat ja solujen byrot tai organisaattorit huolehtivat siitä, että tämä agitatio ja toiminta tulee tehokkaaksi ja yhtenäiseksi järjestettyä ja toimitettua. Erikoisesti on puolue-jäsenten velvollisuus saada työläiset joukolla liittymään jäseniksi niihin vankien vakinaisiin avustusjärjestöihin, joita sitä varten työläisten keskuudessa järjestetään tai on jo toimessa.
e) Toiminta ammattijärjestöjen voimistuttamiseksi. Jokaisen puolueen jäsenen täytyy kuulua ammattialansa ammattiosastoon. Lisäksi on jokaisen yhtenä tärkeimpänä tehtävänä vaikuttaa työmaalla siihen suuntaan, että jokainen työläinen siellä liittyisi ammatilliseen järjestöön, ottaisi tehokkaasti osaa sen kokouksiin, toimintaan ja sen järjestämiin kamppailuihin. Työpaikalla tulee puolueen jäsenen edistää työmaakomiteain perustamista ja kehittämistä yleisiksi ja tehokkaiksi.
f) Toveriseurat, paikallisyhdistykset ym. Puoluejäsenten on edistettävä työpaikkansa työläisten yleisen toveriseuran muodostamista ja toimittava niin, että siihen kaikki työpaikan työläiset joukolla liittyisivät. Missä on työväen ja maaseudun pienviljelijäin ja talonpoikain paikallisia yhdistyksiä, kirjallisuusseuroja, lehtien kannatusyhdistyksiä, toveriseuroja ym, on puoluejäsenten kaikin tavoin pyrittävä niitä ohjaamaan fraktionsa kautta, joka niissä on muodostettava.
Samoin on työväen urheilu- ja raittiusseuroissa järjestettävä fraktioita, niiden toiminnan ohjaamiseksi.
g) Lentolehtisten, julistusten, kirjallisuuden ym levitys. Jokainen puolueen jäsenilleen levitettäväksi lähettämä lentolehtinen, julistus yms on ehdottomasti huolellisesti levitettävä niin työpaikoilla kuin niiden ulkopuolellakin laajojen joukkojen luettavaksi silloin ja siten kuin paikalliskomitea, solun byro tai organisaattori on osoittanut. Levitys tapahtuu byron tai organisaattorin nimittämän erikoisen levitysjärjestäjän ohjeiden mukaisesti ja valvonnan alaisena. Erikoistapauksessa on se jätettävä erittäin taitavien jäsenten tehtäväksi.
Työläisiin ja talonpoikiin nähden, joita värväämme apujoukoiksi puolueemme lähelle ja sitten sen yhteyteen, täytyy lentolehtien ym levitys olla siten jatkuva, että samat henkilöt saisivat jokaisen lentolehtemme, julistuksemme jne ja sen kautta tulisivat kasvatetuiksi tietoisiksi luokkataistelijoiksi. Puolueen jäsenten on ehdottomasti itsensä luettava jokainen lentolehtinen ym, jota levittävät, tunteakseen sen sisällön ja voidakseen siten suusanallisesti asiaa edelleen selittää sekä virittää kehittäviä keskusteluja sen pohjalla.
h) Opiskelu. Paitsi itseopiskelua ja puoluekirjallisuuden tutkimista on solun byron tai organisaattorin järjestettävä jäsenten keskeistä yhteisopiskelua tilapäisryhmittäin tai opintokerhottain. Puoluejohdon valmistamien opiskeluohjeiden mukaisesti paikalliset puolue-elimet ja viime kädessä solun byro tai organisaattori huolehtii siitä, että jäsenet siinä saavat jonkun tietoisemman toverinsa apua sekä niitä kirjallisia ohjeita, neuvoja ja muita opintovälineitä, mitkä tekevät opiskelun säännölliseksi ja tehokkaaksi. On vältettävä, että ketään puoluejäsentä suhteettomasti ei kuormitettaisi, että hänelle ei jää tilaisuutta ja voimia opiskeluun, vaan on jokaiselle jäsenelle siihen muodossa tai toisessa järjestettävä mahdollisuus.
i) Lehtien avustus ja kannatus. Yhtenä puoluejäsenten tärkeimpänä tehtävänä on myös työväenlehtien kaikinpuolinen avustaminen. On kirjoitettava niihin työpaikoilta, työläisten elämästä ja yleensä vallitsevista epäkohdista, työvoiman ostajien ja johtajien työläisiä vastaan harjoittamasta sorrosta, riistosta, huonosta kohtelusta, selkkauksista, työläisten mielialasta jne. Ammattiliittojen lehtiin ja julkaisuihin on myös kirjoitettava järjestöjä sekä työväenliikettä koskevista yleisistä päivänkysymyksistä. Puolueen jäsenten on koetettava saada myöskin sosdem ja puolueettomatkin työläiset kirjoittamaan niihin ja sosdem lehtiin, varsinkin arvostelujaan ja paljastuksiaan noskelais- ym työväen petturien kolttosia ja politiikkaa vastaan.
Lehtien aineellisen kannatuksen ja levikin voimistuttaminen on puolueen jäsenten iskutehtävä. Solun byron tai organisaattorin on paikallisten puolue-elinten ohjeiden mukaisesti valvottava, että se tulee järjestettyä säännölliselle ja vakinaiselle pohjalle ja että työpaikoille tulee erikoisjaostot tätä työtä varten.
j) Työmaalehdet, seinälaput ym. Paikalliskomitean tai solun byron toimesta levitetään tai kiinnitetään sopiviin paikkoihin kirjoituksia, lehtisiä, julistuksia, tunnuslauseita, kehoituksia ym, jotka paikalliskomitea on laatinut jostakin yleisestä kysymyksestä, mutta varsinkin asianomaista työpaikkaa koskevasta asiasta. Solun byro tai solun organisaattori suunnitelee ja järjestää koko tämän työn toimeenpanon. Taisteluihin kehoittavista tai niihin johtavista julistuksista täytyy paikalliskomitean viipymättä tiedottaa ylemmälle puolue-elimelle.
k) Agitatio ja propaganda. Jokaisen puolueen jäsenen, niin työmaalla kuin muuallakin työtätekevien joukkojen keskuudessa, tulee jatkuvasti harjoittaa suullista agitatiota ja propagandaa jokapäiväisistä elämän kysymyksistä sekä periaatteellisista että ennenkaikkea yleisistä valtiollisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. On taitavasti viritettävä keskusteluja niistä, saatettava sosdem ja puolueettomatkin työläiset lausumaan ajatuksensa, ohjattava niiden keskustelu oikeaan suuntaan ja aina johonkin esitykseen tai toimenpiteeseen niiden puolelta.
Erikoisissa tapauksissa, jolloin on välttämätöntä agitatio- tai selostuepuhe, pk toimittaa sitä varten sopivan puoluetoverin. Tällainen esiintyjä on mieluummin koetettava saada joltakin toiselta työpaikalta, järjestäen kaikki esiintymistä koskevat seikat niin hyvin, että paloja ei tapahtuisi.
l) Työväen taistelutarmon kohottaminen. Puoluejäsenten velvollisuus on nähdä kapitalistisen järjestelmän epäkohdat, kiinnittää työpaikoilla ja muuallakin työläisten huomiota niihin, kohottaa työtätekevien viha ja suuttumus niitä vastaan ja ennenkaikkea saada työläiset toimimaan niiden johdosta. Joukkotoiminnan muotoja on lukuisia, alkaen vastalauseista, vaatimusten ym sellaisten esittämisestä vastalausekokouksiin, mielenosoituksiin, lakkoihin ym asti. Solun byron tai organisaattorin sekä ylempien puolue-elinten on kaiken aikaa mitä tarmokkaimmin ohjattava ja johdettava tätä puoluejärjestön työtä, kiinteästi valvottava, että se kulkee puolueen yleisten päämääräin ja pyrkimysten kanssa sopusoinnussa ja oikeaan suuntaan, että se on hyvin suunniteltua ja hyvin järjestettyä.
m) Taistelu sosdem ym työväen petturijohtajia vastaan. Sosdem ja puolueettomiin rehellisiin työläisiin on suhtauduttava kuin työläis- ja tuleviin taistelutovereihin. Toverillisesti ja malttavasti, asiallisella selostamisella ja osoittamalla hyvää esimerkkiä taistelussa työväen yhteisen asian puolesta on koetettava ansaita niiden luottamus ja saada kaikki työläiset työmaalla lähemmäksi toisiansa, liittymällä työväen vihollisia vastaan yhteiseksi lujaksi veljesliitoksi. Työpaikoilla on puolueen jäsenten jatkuvasti paljastettava työläisille työväen petturien politiikka. On saatava sosdem työläiset ja puolueettomatkin amm. osastoissa ym työväen kokouksissa puhumaan sekä tekemään esityksiä näitä petollisia työväen johtajia vastaan. Sosdem johdon alta irtautuneista on järjestettävä erikoisia tilapäisiä ryhmiä, jotka ottavat tehtäväkseen sosdem johtajien paljastamisen heikäläisten joukkojen keskuudessa, eroittamiseksi joukoista.
n) Konspiratio, puolueen itsesuojelu ja taistelu ohranaa vastaan. Puolueen jäsenten velvollisuus on noudattaa työssään mitä suurinta varovaisuutta ja syrjäisiin nähden vaiteliaisuutta puolueen tehtävistä, rakenteesta, toverien nimistä, puoluejäsenyydestä yms. nähden. Samassa tarkoituksessa puolueen jäsenen tehtäviä saadessaan ei ole tunnetulta antajalta udeltava, keneltä hän on sen saanut eikä muitakaan tarpeettomia tietoja.
Kiinnijoutuessa ei ohranalle tai tutkijalle ole mitään puoluetta tai omaa toimintaa, yhteyttä puolueeseen tms kerrottava. Erittäinkin on varottava, että ei anneta tutkijan petollisilla, vaikka kuinka todennäköisillä ilmoituksillaan, tiedoillaan tai todistuksillaan johtaa itseään ansaan tai tekemään tunnustuksia.
Puoluekokous jättää KK:n tehtäväksi laatia yksityiskohtaiset ohjeet tästä kysymyksestä.
Jos ohranaksi tai urkkijaksi epäiltävä henkilö on päässyt tunkeutumaan järjestöön, on hänet, hänen sitä huomaamatta, eristettävä kaikista toimista. Hänen tiedossaan olevat yhteydet, yhteyspaikat ja yhteydenpitäjät on nopeasti muutettava ja tiedotettava asiasta heti ylemmille puolue-elimille. Jos alkaa jostakin jäsenestä liikkua pahoja huhuja, on puoluejäsenen velvollisuus heti siitä ja huhun levittäjistä tiedottaa solun organisaattorille ja, jos levittäjä on puolueen jäsen, on häneltä vaadittava siitä heti täysi selitys ja huhun levittäminen jyrkästi lopetettava, kun se osottautuu aiheettomaksi. Vastaisessa tapauksessa on toimitettava hiljakseen tutkimus ja ryhdyttävä muihin varokeinoihin.
Tunnettuja urkkijoita työmaalla ja työläisten keskuudessa on seurattava, tehtävä kaikille puoluejäsenille ja yleensäkin työläisille tunnetuksi ja sopivassa tilaisuudessa paljastettava.
Paikalliskomiteat järjestävät keskuudessaan lisäksi erikoisen jaoston, jonka tehtävänä on ohranan agenttien sekä niiden toiminnan seuraaminen ja vakoilu. Lisäksi on jaoston hankittava ylemmille puolue-elimille ne tiedot henkilöistä, joista ne sellaisia saadakseen kääntyvät paikalliselimien puoleen.
o) Vallankumouksellinen tiedustelu. Kommunistisen puolueen jäsenten on aina muistettava, että he ovat köyhälistön vallankumousarmeijan sotilaita. Sen tähden on heidän valppaasti seurattava kaikkea, mitä tehtaissa, työpaikoilla ja muuallakin valmistetaan, pannaan varastoon, kuljetetaan tai tapahtuu jotain sellaista, joissa suhteissa työväen vihollinen suorittaa valmistelujaan sodan tai kansalaissodan varalta. Kaikesta tästä on nopeasti toimitettava tarkka tiedotus puolueen elimille ja on puolueen jäsenten omalta kohdaltaankin valmistauduttava tarpeen tullen käyttämään tiedustelutyönsä tulokset hyödykseen, vihollisten varastelujen ym estämiseksi ja tuhoamiseksi.
p) Yhteyspalvelu. Puoluejohdon järjestämän erikoisen yhteyspalveluksen tehtävät on siihen nimitetyn puolueen jäsenen suoritettava tunnollisesti ja nopeasti. Milloin yhteydet katkeavat tai puoluejohto ei ole ehtinyt yhteyspalvelusta järjestää, on paikallisten elinten ja viime tingassa puoluesolujen pidettävä huolta siitä, että yhteys tulee solmittua.
r) Palojen varalta on koko puolueemme oltava aina valmis ja varustautunut alhaalta ylös asti nopeasti uudestaan järjestämään palaneen puolue-elimensä, järjestönsä tai yhteyden. Jos solun byro palaa, järjestävät sen solun jälelle jääneet jäsenet tai paikalliskomitean edustajat heti uuden byron; siitä ilmoitetaan paikalliskomitealle ja se vahvistaa byron toimeensa siinä tahi sen muuttamassa kokoonpanossa. Jos pk. palaa, valitsevat solujen organisaattorit tai yhteydenpitäjät uuden pk:n, tiedostavat piirikomitealle, joka vahvistaa uuden pk:n joko sellaisena tai muuttamassaan kokoonpanossa toimintaansa jne.
Lähettien, yhteysmiesten ja organisaattorien palaessa nimittää asianomainen puolue-elin heti uuden tilalle.
Niin edellisessä kuin jälkimäisessäkin tapauksessa on kaikki entiset yhteys- ja kohtauspaikat, usein myös kohtaajatkin ym muutettava ja kaikki sellainen materiaali, jeka voi aiheuttaa palon laajenemisen, hävetettävä tai toimitettava muualle.
Työjako. Piiri- ja paikalliskomiteoissa sekä solun byrossa on järjestettävä työjako, jotta kaikki tehtävät tulisivat säännöllisesti ja jatkuvasti suoritetuiksi. Paikallis- ja varsinkin piirikomiteain on lisäksi valmistettava itseään ja järjestöjemme toimintaa varten aina lähimmän ajan työsuunnitelman niistä tehtävistä, jotka etukäteen tunnetaan ja jotka vaativat ajallaan suoritetun valmistelunsa joukkojen keskuudessa. Puoluejohdon, Suomen byron ja näiden komiteain on jatkuvasti pidettävä huolta näiden oganisatlo- ja puoluetyöohjeiden käytännössä sovelluttamisesta ja täydentämisestä lisäohjeilla, selostuksilla ja neuvoilla.
6) Puolueryhmiä (fraktioita) työväen julkisissa järjestöissä, toimikunnissa ja niiden eri elimissä sekä puolueryhmien toimintaa niissä on kaikin puolin tehostettava ja voimistettava. Ennenkaikkea ammattijärjestöissä, työväen julkisissa valtiollisissa yhdistyksissä, seuroissa ja komiteoissa, mutta myös urheilu-, raittius- ym sellaisissa järjestöissä on puoluejäsenistä pyrittävä muodostamaan toimelias puolueryhmä näiden järjestöjen jokaiseen osastoon ja toimikuntaan. Tilapäisissä komiteoissa ja kokouksissa voivat tilapäiset puolueryhmät tulla kysymykseen ja onkin niitä sellaisissa tapauksissa ehdottomasti järjestettävä. Jokainen puolueryhmässä toimiva puolueen jäsen pysyy kuitenkin samassa solussa ja työskentelee koko ajan solunsa elimellisenä jäsenenä, toimien puolueryhmässä tämän byron ja ylempien puolue-elinten ohjauksen mukaisesti.
Suunnilleen samalla tavalla kuin soluissa on puolueryhmissäkin puolueen jäsenten hyvin järjestettävä työnsä, toteuttamalla siinä työnjakoa ja keskittämällä sen tarkoitustaan vastaavaksi. Konspiratiivisistä syistä on isommat puolueryhmät jaettava useampiin työryhmiin, kuitenkin niin, että puolueryhmän byro tarkoin keskittää niiden toiminnan. Samoin on puolueryhmienkin pyrittävä kehittämään puolueettomista työläisistä itselleen apuryhmiä ja yleensä opittava taitavasti käyttämään näitä ja sosdem vapautuvia työläisiä apunaan.
Keskuksemme: piiri- ja paikalliskomiteat velvoitetaan kukin alueellaan toimittamaan julkisten järjestöjen tutkimus ja luettelointi, voidakseen valvoa, että puolueryhmien työ niissä tulee tarkoituksenmukaisesti järjestettyä ja voidakseen tätä työtä täysin pätevästi ohjata.
7. Kaikkien puoluejohdon, Keskuskomitean ja Suomen byron sekä yleensä ylempien johto-elimien ja näiden valtuutettujen määräyksiä ja ohjeita on jokaisen puolueen jäsenen, järjestön ja komitean ehdottomasti noudatettava. Erimielisyydenkin sattuessa on näin meneteltävä, annettu määräys toimeenpantava, annettua ohjetta on seurattava, ollen se, joka on eri mieltä, oikeutettu vetoamaan asioissa puolueen ylempään elimeen, mikä ei kuitenkaan saa viivyttää hänen eikä muiden puolelta tehtävän toimeenpanoa.
Puolueessa tulee vallita niin johdossa kuin jäsenistön keskuudessa sekä niiden välillä luja toverillinen luottamus kaikissa tehtävissä, sekä kaikkia elähyttävä vallankumouksellisen vastuunalaisuuden, antaumuksen ja itseuhrautuvaisuuden voimakas henki. Johtavissa elimissä ja vastuunalaisissa toimissa olevien toverien suhtautuminen puolueen jäseniin ja yleensä työläisiin tulee olla ystävällinen, toverillinen ja vaatimaton, mutta varma eikä yleensä itsehyväinen eikä byrokraattinen. Virheet ja erehdykset on korjattava neuvoin, selittäen ja toverillisesti muistuttaen. Kurinpitotoimenpiteisiin on ryhdyttävä vasta sen jälkeen, kun tästä ei ole apua, ja niihin nähden, jotka itsepintaisesti jatkavat puolueohjeiden ja päätösten vastaista toimintaa tai muuten osoittavat jatkuvaa uppiniskaisuutta. Kurinpitotoimenpiteiden tulee olla sellaisia, että syyllinen itsekin tuntee ne ansainneensa, puolueen jäsenet tuntevat oikeudenmukaisiksi ja että ne lujittavat eivätkä hajoita puoluetta.
1. Talonpoikia ja muita pienviljelijöitä, varsinkin köyhimpiä niistä rasittaa nykyään kovin raskaasti valtion ja kunnanverojen yletön taakka, koronkiskonta ja kapitalistien hintakeinottelu. Tästä on seurauksena talonpoikain talouden joutuminen ankaraan ahdinkoon, jopa täydelliseen rappiotilaankin monin paikoin, sitäkin enemmän, kun luoton saantikin on kiristynyt niin, ettei köyhä kyntömies aina saa lainaa rahakapitalisteilta edes kiskurikorkoakaan vastaan. Nämä rasitukset ovat kaikkein raskaammat niille talonpojille, jotka lisäksi kärsivät siitä, että heillä on liian vähän viljelysmaata, laidunta ja metsää.
2. On täysin ymmärrettävää, että ahdingossa olevat, maatilkkunsa menettämässä olevat talonpojat ovat käyneet levottomiksi ja tyytymättömiksi sekä ruvenneet hakemaan keinoja hädästä päästäkseen. Sellainen ilmaus on Parikkalan köyhäin talonpoikain alulle panema puuha yleisestä talonpoikaiskokouksesta, minkä puuhan tuloksena sitten oli talvella 1925 »manttaalikuntain» kokous, jossa kuitenkin kapitalistiset ainekset kätyreineen valtasivat johdon.
3. Kapitalistit ja suurtilalliset, jotka talonpoikaiskansaa nylkevät, mutta kuitenkin ovat ovelasti osanneet pitää talonpoikain suurta enemmistöä valtiollisesti johtonsa alla maalaisliiton ja muiden porvaripuolueiden avulla, ovat ruvenneet pelkäämään, että talonpojat luisuvat pois porvariston ja sen kätyrien talutusnuorasta. Sen tähden porvaristo on koettanut ja edelleen koettaa johtaa talonpoikain oppositioliikettä sellaiseen suuntaan, että talonpojat edelleen pysyisivät kapitalistien lypsylehminä ja porvariston mahtivallan tukijoina ja ettei talonpoikain itsenäistymisliike vain mitenkään kehittyisi sellaiseksi, että se horjuttaisi porvariston valta-asemaa, jota toisaalta kiertämättömästi uhkaa vallankumouksellinen proletariaatti.
4. Proletaarinen vallankumous taas voi voittaa ja vakiintua vain sillä ehdolla, että riistettyjen talonpoikain suuret joukot tulevat myötätuntoisiksi proletaarista vallankumousta kohtaan, lakkaavat olemasta porvariston liittolaisia ja yhtyvät taisteluliittoon proletariaatin kanssa. On siis välttämätöntä saada luotua luja taisteluliitto työväen ja talonpoikain välillä kapitalisteja, suurmaanomistajia ja muita herroja vastaan.
5. Tämä työväen ja talonpoikain taisteluliiton perustaminen on välttämätön myöskin talonpoikain omien etujen vuoksi, sillä niin kauan kuin talonpojat ovat porvariston kannattajia, tulee se heitä aina nylkemään ja hallitsemaan; kun he taas yksin koettavat oikeuksiensa puolesta taistella ja hallita, tulee porvarillinen herravalta heidät aina kukistamaan, kuten kaikkien tähänastisten talonpoikaiskapinoiden, viimeksi Bulgarian esimerkit osoittavat. Näillä keinoin ei siis heille asemansa paranemista tule eikä helpotusta koidu. Vain kiinteästi liitossa proletariaatin kanssa voivat talonpojat herravallan kukistaa ja vasta sen kautta tulee avatuksi talonpoikaiskansalle paremman elämän mahdollisuudet.
6. Vallankumouksellinen proletariaatti ja sen johtaja, kommunistinen puolue taistelee leppymättömästi ja horjumattomasti riistäjäluokkia vastaan, Se taistelee myöskin talonpoikain riistäjiä vastaan. Komm. puolueen suurena tehtävänä, johtaessaan riistettyjen taistelua kapitalistiyallan kukistamiseksi sekä työväen ja talonpoikain vallan perustamiseksi, on toimia niin, että nopeasti syntyy ja vahvaksi lujittuu proletariaatin johtama työväen ja talonpoikain taisteluliitto, joka toteuttaa työväen ja talonpoikain hallituksen.
7. Työväen ja talonpoikain taistelu- ja valtaliiton luominen tapahtua ainoastaan sillä tavalla, että komm. puolueemme ymmärtää oikealla tavalla suhtautua talonpoikiin, heihin syvälle juurtuneisiin omistus-, demokratian-, kansallisuus- ja uskonnollisiin vaistoihin ja ennakkoluuloihin sekä heidän jokapäiväisessä elämässään esiintyviin kysymyksiin. Puolueen tulee kaikessa toiminnassaan ja erikoisesti talonpoikia koskevissa kysymyksissä osoittaa, että komm. puolue on ainoa puolue, joka, menettämättä proletaarista luonnettaan, horjumatta taistelee myöskin talonpoikain riistäjiä vastaan ja että komm. puolue yksin kykenee myös johtamaan taistelua herravallan kukistamiseksi, työväen ja talonpoikain vallan saavuttamiseksi.
8. Vuoden 1923 KK:n laajennetun pleenumin päätöksessä »Kyntömiesten oikeuksien puolesta», minkä puoluekokous nyt vahvistaa, on puolueemme esittänyt konkreettisesti sen käytännöllisen ohjelman, minkä puitteissa se taistelee ja kutsuu talonpoikia työväen kanssa liitossa taistelemaan talonpoikia sortavaa herravaltaa vastaan. Viimeisissä presidentin vaaleissa asetettiin tämä ohjelma joukkojen eteen työväen ja talonpoikain hallitusohjelman muodossa.
Tätä vallankumouksellista linjaa on puolueen edelleen kuljettava ja kulloinkin esiintyvissä kysymyksissä toiminnallaan, agitatiollaan, propagandallaan jatkuvasti ja entistä tarmokkaammin tehtävä tunnetuksi laajoille työläis- ja talonpoikaisjoukoille työväen ja talonpoikain liiton välttämättömyyttä sekä työväen ja talonpoikain hallitustunnusta.
Ottaen huomioon suurten talonpoikaisjoukkojen nykyiset kaikkein kipeimmät tarpeet ja niiden puolelta esiintyneet käytännölliset vaatimukset, on kommunistien kaikessa ja kaikkialla toiminnassaan taisteltava lähiaikoina talonpoikain seuraavien vaatimusten puolesta.
9. On mitä tarmokkaimmin vaadittava ja toimittava niin, että kaikki verot tulevat otetuiksi rikkaiden riistäjien kukkarosta. Ketään talonpoikaa ei saa valtion, kunnan eikä kirkon hyväksi ollenkaan veroittaa siitä tulosta, minkä hän saa omalla ja perheensä jäsenten työllä, vaan on hänet perheenjäsenineen vapautettava kokonaan veroa maksamasta tällaisesta tulosta. Talonpojalle, joka itse perheineen viljelee maata, ei maatilkkunsa ja pienet tuotantovälineensä ole mitään riistämisen välikappaleita, vaan omansa ja perheensä työvoiman tuottavaksi saattamisen välikappaleita ja suurelle osalle vain niukan toimeentulon välineitä. Ainoastaan siitä tulosta, minkä osa työtätekeviä talonpoikia saa palkkatyöläisten työstä, voidaan heitä kohtuudella veroittaa.
Edellä esitettyä periaatetta on pidettävä ohjeena, kun verotuskysymyksessä tulee ratkaistavaksi esim. veroperuste, »maanluokittelu» ja »vyöhykeasettelu», »vähennykset» ja »lapsivähennykset», »isännän palkka» jne.
10. Talonpoikien maata, karjaa, rakennuksia, työvälineitä ja muuta omaisuutta ei saa ulosmitata eikä pakkotoimin myydä maksamattomien verojen, velkojen eikä velan korkojen perimiseksi. Talonpoikia ja muita pienviljelijöitä ei myöskään saa asumilta tiluksiltaan minkään syyn varjolla häätää.
11. Valtion tulee antaa talonpojille pitkäaikaisia korottomia lainoja. Lainaehtojen määrääminen ja lainojen jakaminen on jätettävä talonpoikien itse asettamien elimien tehtäväksi, ilman että virkavalta siihen mitenkään sekaantuu.
12. Entisille torppareille, vuokraviljelijöille ja muille lisämaan, laitumen ja metsän tarpeessa oleville talonpojille sekä tilattomille, jotka haluavat maata viljellä, on suurtilallisten, tukkiyhtiöiden, kuntain, kirkon ja valtion maista luovutettava ilman mitään korvausta viljelys-, laidun-, metsä- ja tarvemaata. Tässäkin maalaiskansan itse asettamat elimet toimittavat käytännölliset tehtävät sen omien kokousten antamien ohjeiden mukaan. Valtion maanmittauslaitoksen on niille annettava ilmaista apua.
13. On taisteltava tarmokkaasti kaupunkilaisten teollisuustrustien ja monopolistisen pääoman ylivaltaa ja yletöntä hintakiskontaa vastaan. Siinä tarkoituksessa on vastustettava teollisuustulleja, joiden avulla kapitalistit keinotekoisesti kohottavat mm. talonpoikain välttämättä tarvitsemain tavarain hintoja kohtuuttomiksi. Niinikään on puolustettava työtätekevää talonpoikaistoa siltä riistämiseltä, jota harjoittaa kauppapääoma mm osuustrustien kautta, maksamalla talonpoikain tuotteista alhaisia hintoja, mutta pakottamalla köyhät talonpojat tarvetavaroistaan maksamaan kiskurihinnat.
14. Kaikissa niissä järjestöissä ja seuroissa, maalaisliitossa, sosdem puolueessa yms, osuuskaupoissa, maamiesseuroissa, maataloudellisissa osuuskunnissa jne, missä on jo enemmän tai vähemmän ilmennyt talonpoikain tyytymättömyyttä taloudellisia riistäjiä vastaan tai oppositio- ja itsenäistymisliikettä, on autettava näitä talonpoikaisryhmiä muodostamaan omia vasemmistoryhmiä. Samalla on neuvottava ja kaikin tavoin autettava näitä vasemmistoryhmiä asettumaan yhteyteen keskenään, tukeakseen toinen toistaan ja voidakseen pikemmin saada perustetuksi talonpoikain lujan liiton, joka taistelee talonpoikaiskansan taloudellista riistämistä ja porvarillista herravaltaa vastaan liitossa vallankumouksellisen työväen kanssa. Sitä varten sopii kutsua määrättyjen paikkakuntain talonpoikain vasemmistoryhmien neuvotteluja ja kokouksia.
15. Kun ne järjestöt, missä talonpojat ovat jäseninä, melkein kokonaan ovat suurtilallisten, rikkaiden maanomistajien tai varsinaisten porvariherrain, osaksi myös sosdem herrain johdon alla, ja kun sitä paitsi on paljon talonpoikia, jotka eivät kuulu edes mihinkään maataloudelliseen seuraankaan, niin on neuvottava talonpoikia heitä koskevien eri kysymyksien asettuessa päiväjärjestykseen valitsemaan itselleen toimintakomiteolta esim. kylittäin. Näiden komiteain tehtävänä on kutsua koolle talonpoikain kokouksia, joissa käsitellään kulloinkin esiintyviä talonpoikia koskevia kysymyksiä, ja suorittaa kussakin kysymyksessä ne tehtävät, mitkä talonpoikain kokous on komitealle uskonut. Näiden komiteain on hyvä asettua yhteyteen keskenään ei ainoastaan kunnittain, vaan asian laajuuden mukaan piirittäinkin.
16. Talonpoikain vasemmistoryhmiä ja toimintakomiteoita on pienemmillä ja suuremmilla alueilla kunnassa, useammassa kunnassa, piirissä autettava olemaan toistensa yhteydessä ja tarpeen esiintyessä pitämään yhteisiä neuvottelukokouksia.
Sikäli kun nämä talonpoikain vasemmistoryhmät ja toimintakomiteat haluavat taloudellisten vaatimustensa pohjalla asettua yhteistoimintaan myöskin koko maata käsittävässä laajuudessa, on siinäkin niitä autettava, jotta kaikki ne talonpojat, jotka kärsivät taloudellista hätää ja herrain ja rikkaiden sortoa yhtyisivät valtiollisista katsantokannoistaan ja mielipiteistään huolimatta keskenään mahtavaan liittoon ajamaan etujansa ja oikeuksiansa kapitalisteja, porvaripuolueita ja herravallan kaikkia pönkittäjiä vastaan.
17. Vasemmistolaisia talonpoikia, jotka eivät enää tahdo tyytyä maalaisliittoon ja porvarien sanomalehtiin, vaan hankkivat itselleen omaa lehteä, on siinäkin kaikin tavoin autettava tekemällä hanketta tunnetuksi laajalle talonpoikaiskansan keskuudessa ja hankkimalla lehdelle lukijoita sen alettua ilmestyä sekä kehottamalla riistettyä ja sorrettua talonpoikaiskansaa siinä avonaisesti ja rohkeasti kertomaan puutteistaan, tarpeistaan ja vaatimuksistaan.
18. Köyhiä talonpoikia on kehotettava ja autettava liittymään jäseniksi työv. osuuskauppoihin.
19. On vaikutettava Kulutusosuuskuntain Keskusliiton (KK) alaisiin osuuskauppoihin, varsinkin niihin, missä vallankumouksellisella työväellä on huomattava vaikutus, niin että ne pyrkivät välittömiin taloudellisiin suhteisiin pientalonpoikain tuotanto-osuuskuntain kanssa.
20. Samalla kun kiinnitetään mitä vakavinta huomiota maatyöläisten ammatillisten järjestöjen sitomiseen teollisuustyöläisten ammatillisten järjestöjen kanssa, on toiselta puolen myös tarmokkaasti edistettävä maatyöläisten amm. järj. ja pienviljelijäin välistä yhteyttä. Sallittavaa on maatyöläisten liittyminen myöskin pientalonpoikain järjestöihin, varsinkin »Pienviljelijäin liittoon», jolloin oma itsenäinen maatyöläisten järjestö kuitenkin on säilytettävä.
21. Vallankumouksellisen työväen sekä maaseudulla että erittäinkin kaupungeissa on huomattavimpiin joukkotilaisuuksiin kutsuttava edustajia herravaltaa vastustavista talonpoikain ryhmistä sekä lähetettävä myös omia edustajiaan tärkeimpiin talonpoikain kokouksiin kertomaan työväen taisteluista ja kuulemaan, mitä talonpoikaiskansa ajattelee ja tahtoo. Vallankumouksellisen työväestön sanomalehdissä on tällaisista tapaamisista kerrottava huomattavasti, samoin kuin niissä yleensäkin on jatkuvasti puolustettava riistettyjä talonpoikia ja kirjoitettava työväen ja talonpoikien toisiansa lähestymisen ja liiton puolesta. Päättävästi on paljastettava sosialidemokraattien kanta talonpoikaistoon nähden, heidän periaatteeton talonpoikaiston kalastelunsa ja heidän »agraarireforminsa» riistäjiä palveleva luonne. Myöskin on taisteltava voimakkaasti niitä vaarallisia harhakäsityksiä vastaan, joita vielä vallitsee vallankumouksellisen työväen keskuudessa työväen ja talonpoikaiston suhteesta toisiinsa. Puolueen on toimitettava lehtiämme ja puoluetoimitsijoita varten ainehistoa Neuvosto-Venäjän talonpoikaislainsäädännöstä ja talonpoikain asemasta Venäjällä. Erittäin tarpeellisena pidetään erikoisen kirjasen julkaisemista tältä alalta.
22. Työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmän erikoisesti sekä kuntain valtuustoryhmien tulee asettua läheiseen vuorovaikutukseen talonpoikien kanssa, saadakseen sen kautta täyden ja välittömän selvän talonpoikain tarpeista. Samalla on eduskuntaryhmän myös talonpojille selvitettävä, millä tavalla se on taistellut eduskunnassa porvariherroja ja sosdem johtajia vastaan talonpoikain oikeuksien ja vaatimuksien puolesta.
23. Puolueen toimesta on ensi tilassa aikaansaatava kansantajuinen esitys talonpoikain kansainvälisen järjestön tarkoituksista, pyrkimyksistä ja saavutuksista, jotta talonpojat tulevat laajemmin tuntemaan kansainvälisen järjestönsä sekä sen toiminnan.
1. Joskin Suomen ammatillisesti järjestyneen työväen yhteinen joukkojärjestö on onnistuttu säilyttämään ehjänä, on AJ:n yhteyden puolesta vieläkin taisteltava sosdem hajoitusuhkaa vastaan, joka yksinään kylläkin on heikkoa, mutta ohranan avulla voi käydä vaaralliseksikin. Porvaristo käy entistä järjestelmällisemmässä, joskin peitetymmässä muodossa taisteluaan vallankumouksellisen liikkeen hävittämiseksi Suomen ammatillisissa järjestöissä. Tämä tapahtuu nykyään osaksi siinä toivossa, että porvariston onnistuisi oikeisto- ja keskustalaisnoskein avulla, saada ammatilliset järjestöt kesytetyiksi reformistisiksi porvarillisen luokkarauhan välikappaleiksi. Sopusoinnussa tämän porvarien manööverien kanssa ovat noskelaisjohtajatkin muuttaneet taktiikkaansa taistelussaan ammattijärjestöjen valtaamiseksi. Avonaisten hajoittamisyritysten asemesta ovat he ryhtyneet suunnitelmalliseen Ammattijärjestön johdon valtaamiseen ja toimiin saadakseen ammattijärjestön vasemmistojohdon ristiriitaan luokkataistelukannalla olevien joukkojen kanssa. Tätä sosdem johtajain sisäistä valtaamis- ja hajoituspyrkimystä ovat sitten toiselta puolen auttaneet valpaslaisten keskustanoskein vehkeilyt ja joidenkin vasemmistolais-opportunistien horjumiset ja kallistumiset pois luokkataistelun linjalta. Tässä suhteessa on sosdem oikeiston ja keskustan pyrkimystä voimakkaasti vielä edistänyt lahtarivallan terrori, parhaiden tovereiden lukuisat vangitsemiset ja puute pätevistä, selvän luokkataistelun kannalla olevista toimitsijavoimista, joita olisi pitänyt asettaa vangittujen tilalle.
2. Erikoisesti ovat sosdem oikeisto ja keskustalaisjohtajat pyrkineet lamauttamaan työväen lakkotaisteluhenkeä, jarruttaen niin järjestyneen kuin järjestymättömänkin työväen työtaisteluja tai niiden puhkeamista. Suhteessa työväen valtiolliseen luokkataisteluun ovat ne, pitäen keppihevosenaan ammatillisen liikkeen puolueettomuutta, koettaneet kaikin keinoin estää ammatillisesti järjestynyttä työväkeä millään tavalla ottamasta osaa luokkahenkiseen valtiolliseen taisteluun ja sellaista tukemasta, tarkoituksenaan ollen siten kiertoteitse pettää työläiset tukemaan sosdem reformistista politiikkaa. Samaan tähtää myöskin reformististen johtajain pyrkimys saada vallankumoukselliset työläiset pois ammatillisista järjestöistä. Niissä perusjärjestöissä, joissa nosket ovat olleet enemmistönä, ovat he jarrutuspolitiikallaan onnistuneet kyllästyttämään osan vallankumouksellisia työläisiä siinä määrin, että nämä ovat tulleet välinpitämättömiksi järjestöihin nähden, jopa eronneetkin niistä. Se on vakava vaara, jota vastaan on tarmokkaasti taisteltava.
3. Samaan aikaan on kuitenkin ammatillisesti järjestyneitten joukkojen keskuudessa ollut havaittavissa verrattain yleinen luokkataisteluhengen kohoaminen. Erikoisesti on järjestön aktiivisen osan enemmistö alkanut yhä yhtenäisemmin ja pontevammin antaa kannatuksensa vallankumoukselliselle suunnalle, yhtyen ripeästi sen esittämiin tunnuksiin ja taisteluvaatimuksiin. Tämä tarjoo mitä edullisimman pohjan puolueemme päättävälle taistelulle ammatillisessa liikkeessä vielä ilmeneviä ja erikoisesti viime aikoina sen johdossa esiintyneitä opportunistisia virtauksia vastaan, torjuakseen sosdem keskustalaisnoskein ja erittäin vasemmistolais-opportunistien pyrkimykset vallata ammatilliset järjestöt käsiinsä ja johtaa ammatillisesti järjestynyt työväki pois vallankumouksellisen luokkataistelun tieltä. Jokapäiväisten työläisiä koskevien kysymysten pohjalla on joukkojen edessä paljastettava niin oikeistolais-sosdem kuin ennenkaikkea viekkaampien keskustalaisnoskein nämä tarkoitusperät. Näin lisäämme voimakkaasti vaikutustamme ammatillisissa järjestöissä, tehtaissa ja työpaikoilla.
Niihin ammatillisen liikkeen toimitsijoihin nähden, jotka tahtovat kulkea vallankumouksellisella luokkataistelulinjalla, on suhtauduttava siten, että heidän kanssaan pyritään olemaan kiinteässä vuorovaikutuksessa, väsymättä ja hermostumatta auttaen ja opastaen heitä pysymään oikealla linjalla. Kuitenkin, milloin he horjuvat ja varsinkin, milloin tekevät virheitä työväen luokkataisteluliikkeen etuja vastaan, on heitä siltä oikaistava ja autettava joukkoja heidän arvostelemisessaan.
1. Puolueemme vaikutusvaltaa ja auktoriteettia on vaivoja pelkäämättömän työn kautta jatkuvasti kohotettava ja lujitettava. Solujen kautta on tehtaissa ja työpaikoilla alituisesti selvitettävä puolueen linja kaikissa ammatillista liikettä koskevissa asioissa työväen jokapäiväisten elämän vaatimusten ja työoloja koskevain kysymysten pohjalla.
2. Järjestämällä kommunististen puolueryhmäin (fraktioiden) verkko kaikkiin ammatillisiin järjestöihin ja elimiin, on puolueen toiminta saatava varmaksi ja yhtenäiseksi.
3. Puolueryhmiä järjestettäessä työhön on niitä hyvin opastettava, että niille alusta alkaen käy selväksi, missä tarkoituksessa ja millä tavalla niiden on toimittava. Missä puolueryhmät syystä tai toisesta eivät ole kyenneet riittävällä ripeydellä toimimaan, tulee niiden toimintaa tehostaa ja vahvistaa jokapäiväisen ohjauksen kautta.
4. Ammatillisten järjestöjen naisjaostoissakin tulee olla puolueryhmät, joiden tehtävänä on työläisnaisten vetäminen aktiiviseen työhön sekä heidän toimintansa ohjaaminen puolueen linjan mukaan.
5. Maatyöväenliiton ja Pienviljelijäin liiton järjestöihin on perustettava puolueryhmiä taistelemaan gebhardilaisia ja sosdem johtoherrain vaikutuksia sekä niiden luomia harhakäsityksiä vastaan.
6. Nuorten työläisten vetämiseksi mukaan ammatilliseen liikkeeseen ja niiden toiminnan ohjaamiseksi on puolueryhmien oltava läheisessä yhteistoiminnassa Komm. Nuorisoliiton ryhmien kanssa ja ajettava nuorison vaatimuksia ammatillisissa järjestöissä ja lehdissä puolueen ohjeiden mukaisesti.
1. Vallankumouksellisen työskentelyn tulee ammatillisella alalla perustua työläisten jokapäiväisiin tarpeisiin ja kehittää niistä vallankumouksellisia luokkataisteluvaatimuksia sekä käydä leppymätöntä taistelua niiden puolesta.
2. Järjestymättömien työläisten vetäminen ammatillisiin järjestöihin ja niiden vaikutuspiiriin valistus- ja värväyskamppailujen sekä yleensä taistelutoiminnan kautta, on oltava lähiajan iskutehtävä, sillä AJ:n jäseninä on nykyisin vain n. 1⁄4 koko maan teollisuustyöväestöstä ja järjestymiskykyisistä palkkatyöläisistä n. 1⁄10. Erikoisesti on tätä työtä tehostettava rautatieläisten, maa-, metsä- ja uittotyöläisten keskuudessa.
3. Työväen ammatillisten järjestöjen tueksi ja laajojen joukkojen mielenkiinnon herättämiseksi ja luokkataisteluun vetämiseksi on viipymättä ja tarmokkaasti ruvettava järjestämään työmaakomiteaverkkoa, joka yhdistää kaikki työläiset kullakin työmaalla.
4. Tehtävä selväksi ammatillisesti järjestyneille ja järjestymättömille työläisille pääoman hyökkäyksen nykyinen luonne ja ilmeneminen, kiinnittämällä työväen huomio kansainväliseen asemaan, elinkustannusten kallistumiseen ja siten tarmokkaasti toimittava joukkojen järjestämiseksi aktiiviseen taisteluun elinehtojensa puolesta.
5. On taisteltava leppymättä ammatillisten järjestöjen puolueettomuusharhoja vastaan. Mutta se ei edellytä sitä, että ammatilliset järjestöt esiintyisivät poliittisina järjestöinä, tekemällä päätöksiä poliittisten puolueitten tukemisesta tai asioista, jotka kuuluvat poliittisten puolueitten tehtäviin. Tässä suhteessa on oltava erittäin varovaisia, jotta ei syntyisi ristiriitaa sosdem ja vallankumouksellisten työläisten välillä ja valtiollinen poliisi saa aihetta hyökätä ammatillisten järjestöjen kimppuun.
0. Puolueen toimittamien lentokirjasten, julistusten ja lentolehtisten tärkeyden ymmärtämistä ja taitavan levityksen tarpeellisuutta tehtaissa, työpaikoilla ja kaikkialla on voimakkaasti tehostettava.
7. Koko maata käsittäviä valistus- ja agittatiotilaisuuksia on huolellisesti valmistettava, kyettävä käyttämään hyväksi työnjuhlat, valistusviikot yms. On huolehdittava, että niihin saadaan meikäläisiä puhujia ja että puheet ja ohjelma kokonaisuudessaankin huolellisesti valmistetaan vallankumoussisältöiseksi. Tällaisten juhlien yhteydessä on paikallaan edistää maaseudun ja kaupunkien työtätekevien keskenään lähentämistä, kutsumalla talonpoikien ja maatyöläisten edustajia tervehdyskäynneille kaupunkeihin ja teollisuuskeskuksiin.
8. AJ:n harjoittamaa agitatiotyötä on elävöitettävä ja voimistettava, vaatien puhujat valmistamaan puheensa ja keskustelukysymykset sekä kansallisessa että kansainvälisessä suhteessa. Edelleen on vaadittava, että myöskin liitot harjoittavat agitatio- ja propagandatyötä, koska sen kautta voidaan toivoa parempia tuloksia kuin AJ:n viime aikoina harjoittamasta agitatiosta.
9. Eri puolilla maata on esiintynyt sellaisia ilmiöitä, että vallankumoukselliset työläiset, ollessaan perusjärjestöissään vähemmistönä ja kyllästyneenä noskelaisten tarkoitukselliseen jarrutuspolitiikkaan, heittäytyivät järjestöihin ja niiden toimintaan nähden välinpitämättömiksi tai eroavat kokonaan niistä. Niitä vastaan on vakavasti ja jyrkästi taisteltava. Puolueemme jäsenten on osoitettava, että sellainen menettely heikentää vallankumouksellisen työväestön rintamaa noskelaisten ja porvariston hyväksi.
10. Eri liittojen toisiinsa lähentämiseksi ja vallankumouksellisen luokkataisteluhengen elävöittämiseksi on ryhdyttävä toteuttamaan vuorovaikutusta siten, että ammattiosaston kokouksiin kutsutaan toistenkin liittojen jäseniä kuulemaan ja pohtimaan esillä olevia kysymyksiä sekä järjestämään laajempiakin yhteisiä kokouksia. Paitsi liittojen sisäisiä asioita voidaan näissä kokouksissa käsitellä myöskin yhteisiä taistelukysymyksiä ja koko ammatillisen liikkeen asioita.
Jonkun määrätyn liiton sisäisten asioiden (lakko, sulku, kansainväliset kysymykset jne) käsitteleminen jossain sellaisessa kokouksessa, missä on ehkä useidenkin liittojen jäseniä, ei kuitenkaan edellytä, että niissä kokouksissa tehtäisiin muodollisia päätöksiä. Yhteisissä kokouksissa vaihdetaan saatuja kokemuksia siinä mielessä, että yleistettäisiin niitä kokemuksia, jotka edistävät ja vahvistavat työväen luokkataistelua porvariston hyökkäyksiä ja sosdem hajoitushommia vastaan.
11. Useat ammatilliset lehdet ovat sisältäneet luokkakäsitteitä hämmentäviä ja pikkuporvarillista suuntaa edustavia kirjoituksia. Näitä on osastoissa ja edustajakokouksissa ym arvosteltava sekä yleensä saatettava lehtien sisältö keskustelun alaiseksi, vaatien niitä palvelemaan vallankumouksellista luokkataistelua ja siinä tarkoituksessa toimittamaan niihin kirjoituksia. Työpaikkakirjeenvaihtajien kuvauksille työläisten elämästä ja toiminnasta työpaikoilla on saatava tilaa ammatillisiin lehtiin.
12. Työläisten oma-alotteisuuden kehittämiseksi ja kirjallisten kykyjen kasvattamiseksi on ammatillisellakin alalla ryhdyttävä julkaisemaan käsin kirjoitettuja seinälehtiä. Niissä tulee ennenkaikkea tuoda esiin epäkohtia työpaikoilla, järjestötoiminnan puutteita jne.
13. AJ:n ja liittojen edustajakokouksia varten tulee ajoissa ryhtyä huolellisiin valmisteluihin. Edustajaehdokkaiden etsiminen, ainehiston kerääminen, toimikuntain jäsen- ja toimiehdokkaiden asettaminen on toimitettava harkitusti niin, että valituiksi saatujen toimintaa voidaan jatkuvasti ohjata ja kontrolloida. Erikoisen tärkeä on nyt ensi vuonna AJ:n edustajakokous. Sen valmisteluihin on kiireesti ryhdyttävä ja PB:n valmistettava sitä varten lähemmät toimintaohjeet.
14. Ammatillisten perusjärjestöjen toimintaa vilkastutettava ja voimistutettava saattamalla järjestöjen vallankumoukselliset jäsenet järjestelmälliseen työhön kukin osastossaan ja työmaallaan työväen jokapäiväisten vaatimusten ja heidän elämästään aiheutuvien asiain puolesta. Erikoisesti on myös kiinnitettävä huomiota (järjestyneiden) työläisnaisten ja nuorten työläisten yhteiseen työhön kiinnittämiseen. Siten on vedettävä esiin ja kasvatettava luokallemme ja sen taistelulle uskollisia johtajia petollisten ja horjuvien sijaan.
1. On aikaan saatava sellainen joukkopainostus, millä estetään jatkuva osanotto ammattijärjestön puolelta Kansainliiton työtoimiston konferensseihin sekä Suomen ja muitten maitten lahtarien kanssa veljeileminen.
2. On tarmokkaasti jatkettava toimintaa kaikkien ammatillisten järjestöjen keskuudessa yhteistoiminnan aikaansaamiseksi englantilais-venäläisen yhteyskomitean kanssa. Työpaikoilla, osastoissa, keskusneuvostoissa, liittotoimikunnissa sekä yhteyskomiteain kautta on asiaa pidettävä esillä ja joukkojen voimalla vaadittava AJ:n johtoa ottamaan kanta asiassa ja viipymättä asettumaan yhteyteen yhteyskomitean kanssa, lähettäen edustajansa sen luo sekä kutsuen sen edustajia Suomeen. AJ:n johdossa ja muilla toimipaikoilla olevain vastustus ja kieroilu on aina ilmetessään armottomasti paljastettava. Toiminnan suunta on se, että yhteyden järjestäminen on AJ:n tehtävä ja sen mukaan toiminta kaikkialla suunnattava.
3. Vaikutettava niin, että kaikki ammattiliitot yhtyvät kansainvälisiin tuotantoliittoihin ja ottavat osaa niiden kongresseihin sekä asettuvat kiinteisiin suhteisiin skandinavialaisten liittojen kanssa, molemmissa tapauksissa ajaakseen ammatillisen liikkeen yhtenäisyyttä sillä pohjalla, että yhtenäisyys rakentaa leppymättömälle taistelulle porvaristoa vaataan. Samaan aikaan on tehtävä työtä, että AJ ja ammattiliitot ryhtyvät suhteisiin Profinternin ja sen alaisten propagandakomiteain kansaa, lähettämällä säännöllisesti informationeja ja noudattamalla annettuja ohjeita.
4. On alettava voimakas propagandatyö Skandinavian maita (Ruotsi, Norja, Tanska, Suomi) käsittävän vasemmistoblokin muodostamiseksi. Sitä varten on PB:n valmistettava Suomea käsittävä ohjelmaehdotus ja annettava sellaiset toimintaohjeet, jotta työ vasemmistoblokin hyväksi jo alusta alkaen saa selvän ja kiinteän muodon.
6. Kirjeenvaihdon kautta on Suomen ja Neuvosto-Venäjän eri alojen työläisten lähentämistä edistettävä ja saatava oikeita tietoja ja kuvauksia työläisten elämästä molemmin puolin. Kirjeenvaihto, joka ammatillisten ja päivälehtien avulla on tehtävä julkiseksi, on järjestettävä myöskin Skandinavian, Amerikan sekä muiden maiden työväen kanssa.
6. Suomen työläisten keskuudessa vireillä olevaa esitystä, joka tarkoittaa työläislähetystöjen lähettämistä Venäjälle, on tuettava ja toimittava niin, että ensi tilassa voitaisiin suunnitelma toteuttaa.
Se käsitys, mikä osin SKNL:n jäsenistön keskuudessa vallitsee, että kommunistinen nuorisotoiminta nykyisenä lahtariterrorin aikana olisi pelkästään legaalisena mahdollista, on vaarallinen harhaluulo, jonka seurauksena olisi kommunistisen nuorisotyön täydellinen lamaantuminen kaikilla sen eri aloilla. Suomen sosdem Nuorisoliiton lakkauttaminen vuonna 1923 ja koko sen edellinen ja jälkeinen vallassaolijain politiikka osoittaa, että todella kommunistisen nuorisotoiminnan Suomessa täytyy perustua salaisen järjestön toimintaan. Tämän osoittaa oikeaksi myöskin SNL:n toiminta. Se on ollut ja tulee edelleenkin lahtarien asettamain laillisuusrajojen pakosta olemaan »pyöreätä». Niin pian kuin liitto tuntuvasti astuu porvarillisen »laillisuuden» varpaille, on sen edessä lakkauttaminen.
Liiton toiminta on ollut suurelta osaltaan vanhanmallista nuorisotoimintaa, huolimatta siitä, että se onkin vallankumouksellinen. Koko toiminta on, pienempiä poikkeuksia lukuunottamatta, ollut järjestön sisäistä valistustoimintaa. Varsinaista joukkotyötä on tehty varsin vähän. Organisatoorisestikin on liitto vanhanmallinen. Sen toiminta tapahtuu paikallisosastoissa, ulkopuolella työpaikkojen. Vasta viime aikoina on alettu vakavammin siirtää liiton organisationia työpaikoille.
Väärä ja työllemme vahingollinen on eräiden tovereiden keskuudessa vallinnut käsitys, ettei salaista nuorisoliittoa tarvita, koska on olemassa salainen puolue. Nykyisessä tilanteessa voi vain salainen nuorisoliitto olla ainoa todellinen nuorisojärjestö Suomessa. Sen lujittamiseksi on ensi kädessä tehtävä voimakkaasti työtä.
Suomen Kommunistisen Nuorisoliiton tähänastinen toiminta on aivan viime kuukausiin saakka ollut etupäässä vain organisatoorista laatua ja siinäkin suhteessa vielä heikkoa, sillä sen järjestöverkko on vielä, huomioonottaen maan laajuuden ja työläisnuorison numerollisen lukumäärän maassa, tavattoman pieni ja muutenkin järjestökoneisto heikko. Se ei ulotu edes kaikkiin tärkeimpiin teollisuuskeskuksiinkaan. Tämä johtuu etupäässä siitä, ettei työpaikkasolujen perustamisen yhteydessä olla kyllin riittävästi kiinnitetty huomiota SNL:n parhaimpien ja kokeneimpien jäsenten vetämiseksi liittoon fraktioiden muodossa SNL:n sisällä.
Mitä muihin kommunistisen nuorisotyön aloihin tulee, niin ei liitto ole niihin, lukuunottamatta sotilastyötä ja nyt viime keväänä sen alotteesta alotettua kamppailua nuorten työläisten kesäloman ja nuorisoliiton ryhmien (fraktioiden) perustamisen puolesta ammattiosastoihin, kyennyt kiinnittämään juuri nimeksikään huomiota. Valistustyö on ollut vielä liian heikkoa, varsinkin maalaisnuorison keskuudessa.
Kaiken ylläsanotun huomioon ottaen päättää puoluekokous keskittää nuorisotyön alalla voimat lujan, koko maata käsittävän salaisen nuorisoliiton luomiseen KNI:n hyväksymien salaisten nuorisoliittojen organisatiomuotojen ja tehtävien perusteella, liiton, jonka jäsenmäärä ei ole ainoastaan sadoissa, vaan tuhansissa. Puolue avustaa niin organisatoorisesti kuin muutenkin liiton työtä, luovuttaen sille tarpeen tullen työntekijöitä, ja velvoittaa järjestönsä työpaikkasoluista piirikomiteoihin asti ryhtymään siellä, missä ei vielä vastaavia SKNL:n järjestöjä ole, perustamaan sellaisia yhteistyössä liiton Keskuskomitean kanssa. Samalla velvoittaa puoluekokous SKNL:n kaikin tavoin tukemaan puolueen työtä.
Tärkeimpinä tehtävinä, jotka SKNL:n on lähiaikoina pyrittävä toteuttamaan, pitää puoluekokous seuraavia:
a) Järjestön lujittamiseksi.
1. Järjestöverkon laajentaminen niin, että liitolla tämän vuoden loppuun mennessä on järjestöjä ainakin kaikissa suurimmissa teollisuuskeskuksissa.
2. Fraktioiden (kommunististen nuorisoryhmien) perustaminen SNL:n sisälle sen kokeneimmista jäsenistä niin, että kommunistinen johto siinä tulisi taattua kaikilla nuorisotoiminnan aloilla. Nämä fraktiot, joiden perustaminen ei missään tapauksessa saa työntää taka-alalle työpaikkasolujen perustamista, vaan sitä edistää siten, että niiden jäsenet velvoitetaan työpaikallaan perustamaan solu tai jo olevaan liittymään, ovat suoranaisessa yhteydessä paikalliskomitean kanssa ja saavat siltä toimintaohjeensa. Jos fraktiot muodostuvat liian suuriksi, on ne, noudattaen puoluefraktioiden jaosta annettuja ohjeita, jaettava työryhmiin.
3. Lujan yhteistoiminnan luominen, alkaen kiinteästä yhteydestä molempien järjestöjen työpaikkasolujen välillä ja jatkuen ylimpään orgaaniin anti.
4. Voimakkaan valistustyön suorittaminen sotaväkeen menevien keskuudessa puolueen ja KNI:n TK:n ohjeiden mukaan.
5. Systemaattisen leniniläisen kasvatustyön suorittaminen jäsenistön keskuudessa opintokerhojen kautta.
6. Kaikkien SKP:n aktioiden ja kamppailujen voimakas tukeminen.
b) Työ Sosialistisessa Nuorisoliitossa ja sen kautta.
Kaikessa työssä tulee salaisen liiton käyttää hyväkseen julkista Sos. Nuorisoliittoa, sillä sen kautta pääsee yhteyteen suurten työtätekevien nuorisojoukkojen kanssa. Kommunistisen Nuorisoliiton tulee fraktioidensa kautta ohjata Sos. Nuorisoliiton työtä KNI:n TK:n ohjeiden ja kansainvälisten kongressien päätösten mukaisesti niin, että siitä kehittyisi voimakas ja laaja työläis- ja pientalonpoikaisnuorison joukkojärjestö, joka koko maan sekä piirien mittakaavassa on salaisen nuorisoliiton poliittisen ja organisatorisen johdon alla.
Lähimmät tehtävät ovat:
1. SNL:n jäsenmäärän lisääminen ja organisation lujittaminen.
2. Julkisen nuorisotoiminnan ankkuroiminen työpaikoille sopivissa muodoissa (työpaikkaosastot, työpaikkojen nuorison kokoukset jne).
3. Voimakkaan taloudellis-ammatillisen kamppailun alottaminen nuorten työläisten ja työtätekevän talonpoikaisnuorison taloudellisten vaatimusten ajamiseksi. (Ainehiston kerääminen työläisnuorison asemasta, nuorisovaatimusten laatiminen KNI:n taloudellisten ohjelmavaatimusten mukaisesti, työläisnuorisokonferenssit, joissa kommunistisen nuorison vaatimukset asetetaan nuorisojoukkojen keskusteltaviksi ja kootun ainehiston pohjalla työtaisteluiden alkaminen V laajennetun TK:n kokouksen päätösten mukaan.)
4. Voimakas työ Sos. Nuorisoliiton jäsenten 100% ammatillisesti järjestämiseksi. Tähän työhön ja taisteluun ammattiliikkeen yhtenäisyyden puolesta on kiinteästi yhdistettävä liiton ryhmien perustaminen amm. osastoihin. On pyrittävä siihen, että kaikki Sos. Nuorisoliiton jäsenet tämän vuoden loppuun mennessä olisivat liittyneet ammattialansa amm. osastoon. On aloitettava voimakas työ liiton jäsenistön keskuudessa selvittääksemme sille, ettei ilman nuorison lujaa ammatillista järjestäytymistä voida menestyksellä käydä työläisnuorison taloudellista taistelua.
5. Nuorisoliiton fraktioiden (joiden sisällä salaisen liiton jäsenet vielä muodostavat fraktion niiden työn johtamista varten) perustaminen kaikkiin amm. osastoihin. Salaisten nuorisoliiton ryhmien tulee kiinteässä yhteistyössä puolueryhmien kanssa valvoa, että amm. osastot ajavat myöskin nuorten työläisten etuja. Julkisen liiton ryhmien perustaminen niihin amm. osastoihin, joihin jo kuuluu suurempi määrä liiton jäseniä, on saatava suoritetuksi v:n 1925 loppuun mennessä.
6. Konkreettisten päivänvaatimusten pohjalta lähtevän työn aloittaminen maatyöläis- ja talonpoikaisnuorison keskuudessa sen vetämiseksi liittoon, pitäen kuitenkin silmällä sitä, että proletaarinen johto siinä säilyy. Taistelu alkiolaista nuorisoliittoa vastaan.
7. Opintotyön aloittaminen leniniläisessä hengessä KNI:n V laajennetun TK:n kokouksen päätösten ja ohjeiden mukaisesti.
8. Taistelu Sosdem Työläisnuorisoliittoa vastaan.
9. Sos. Nuorisoliiton ryhmien perustaminen TUL:n, Työväen Raittiusliittoon ym proletaarisiin järjestöihin.
10. Voimakkaan työläis- ja maalaisnuorisokirjeenvaihtajaverkon luominen liiton ja vasemmistolehtiä varten lehtipropagandamme konkretisoimiseksi.
11. Järjestönuorten liiton vallankumouksellistuttaminen niin, että se kaikessa toiminnassaan noudattaa taistelukasvatuksen ja lasten itsetoiminhan periaatteita, ottaen osaa kaikkiin vallankumouksellisen työväen, puolueen, nuorisoliiton ja amm. osastojen taisteluihin, järjestäen omia taistelujaan (mielenosoituksia, joukkokokouksia yms). Sen solujen perustaminen kouluihin ja voimakkaan koulutaistelun alottaminen. Liiton johto on saatava lujasti SNL:n käsiin.
12. Systemaattisen työn aloittaminen KNI:n kansainvälisten päätösten mukaan opiskelevan nuorison keskuudessa sen proletaaristen ainesten voittamiseksi puolellemme.
Kaikessa tässä työssä puoluekokous lupaa liitolle puolueen kaikenpuolisen avun.
1. Kommunistien tehtävänä työv. urheiluliikkeessä on urheiluseurojen ja niiden jäsenten vetäminen työv. vallankumoukselliseen luokkataisteluun, samalla tehden työtätekevälle urheilunuorisolle selväksi, ettei ole mitään »puhdasta» urheilua, jolla valheella työv. luokkataistelun viholliset koettavat pitää sitä vaikutuksensa alaisena.
2. Lähtien työläisurheilijain omista urheilullisista tarpeista ja harrastuksista (urheilukenttä, voimisteluhuonekysymykset, kuntien ja valtion avustukset urheiluseuroille yms) on osoitettava työläisurheilijain joukoille, ettei urheilu ole politiikan ulkopuolella olevaa, vaan että työv. ja porvariston ja siten myös työläis- ja porvarisurheilijain edut kaikissa tälläisissakin kysymyksissä törmäävät vastakkain. (Esim. suojeluskunnat saavat käyttää kansakoulujen huoneustoja harjoituspaikkoinaan, mutta työv. voimistelu- ja urheiluseuroilta vallanpitäjät sen epäävät.) Tässä toiminnassa on kommunisteilla tilaisuus asettua työläisurhellijain tosietujen ajajiksi ja paljastaa noskelaisjohtajat niiden vastustajiksi.
Jotta ei vieroitettaisi sellaisia aineksia, joiden poliittinen harrastus vielä on heikko, on vältettävä heittämästä urheiluseuroissa keskusteltaviksi poliittista luonnetta olevia kysymyksiä irrallisina, kytkemättä niitä työläisurheilijain omiin harrastuksiin.
3. lähimmän ajan tehtävät ovat seuraavat:
a) Puolueryhmien (fraktioiden) perustaminen TUL:n kaikkiin elimiin. Puolueen jäsenten on liityttävä Sos. Nuorisoliiton fraktioihin siellä, missä niitä on, ja johdettava niiden työtä puolueen ohjeiden mukaan.
b) Puolueen linjan tunnetuksi tekeminen TUL:n jäsenistön keskuudessa.
c) TUL:n ja sen toiminnan tunnetuksi tekeminen laajojen joukkojen keskundessa ja niiden vetäminen liittoon. Taisteluliiton yhtenäisyyden puolesta kaikkia sosdem hajoituspyrkimyksiä vastaan.
d) Kaiken yhteistoiminnan estäminen TUL:n ja porvariston välillä, kansallisesti sekä kansainvälisesti.
e) Fraktioiden maata käsittävän johdon on ylläpidettävä kiinteää yhteyttä Punaisen Urheiluinternationalen kanssa ja seurattava sen antamia toimintaohjeita.
f) Fraktioiden on vaikutettava siihen, että TUL:n ja SSSR:n urheilujärjestöjen kesken pidetään yllä jatkuvaa yhteyttä niin aatteellisesti kuin myöskin lähettämällä molemminpuolisesti osanottajia kilpailuihin.
g) Työväen voimistelu- ja urheiluseurojen kokousten ja iltamien politisoiminen, syventymällä urheilukysymysten käsittelyä ja saattamalla työväen jokapäiväiset luokkapoliittiset kysymykset siellä keskustelun alaiseksi.
h) Huolenpito siitä, että »Työväen Urheilulehti» käsittelee urheilukysymystä työväen luokkapolitiikan kannalta ja kiinnittää huomiota myöskin yleisiin luokkataistelukysymyksiin.
i) Työlälsurheilijain vetäminen työväen taloudellisiin ja poliittisiin järjestöihin sekä joukkoliikkeisiin.
j) Erikoista huomiota on pantava talonpoikaisnuorison vetämiseen urheiluliikkeeseen ja sitä tietä työväen-ja talonpoikain joukkotaisteluun herroja vastaan.
k) Porvarillisen urheiluliikkeen johtokerrosten fasistisen luonteen paljastaminen ja työtätekeväin sekä keskiluokka-ainesten vetäminen pois niiden vaikutuksen alta.
l) Kunnan valtuustoissa ja eduskunnassa on päättävästi esiinnyttävä työläisurheilijain etujen puolesta.
m) Fraktioittemme on työskenneltävä niin, että voimistelu- ja urheiluseurojen nuorten jaostot asettuvat kiinteään yhteistoimintaan Järjestönuorten Liiton kanssa, niiden toiminnan saattamiseksi luokkataistelukasvatuksen alaiseksi. Missä Järjestönuorten Liiton osastoja ei ole, siellä on erikoisesti kiinnitettävä huomiota luokkataistelukasvatukseen nuorten jaostoissa. Nuorten jaostojen kautta on kehitettävä yhteistoimintaa työläis- ja talonpoikaisnuorison kesken.
Puolueemme määritteli puoluekokouksen taktiikkapäätöksessä v. 1921 ne periaatteet, joiden mukaan kunnanvaltuustoihin ja muihin kunnallisiin laitoksiin valittujen puolueen jäsenten on toimittava. Keskuskomitea on myös antanut ohjeita kunnallisissa asioissa, varsinkin asunto-, työttömyys- ja verokysymyksissä. Näitä ohjeita on tähän saakka varsin puutteellisesti noudatettu. Puolueemme jäseniä on valtuustoissa ollut vähän ja ovat puolueen perusjärjestöt olleet liian heikot omistaakseen täyttä huomiota kunnallispolitiikalle. Puolueen ohjausta ei ole myöskään tehoisasti tuntunut niissä vasemmistolaisen työväen kunnanvaltuutettujen neuvottelukokouksissa, joita on eräissä piireissä pidetty. Sanomalehdetkin ovat vain vähässä määrin omistaneet asialle huomiota. Ei ole kirjoitettu kunnallisista asioista niin, että olisi huomattavasti kerrottu toisille esimerkiksi niitä tapauksia, jolloin vasemmistolaiset edustajat ovat hyvin ajaneet köyhän kansan asiaa, eikä arvosteltu silloin, kun ne ovat eksyneet kulkemaan noskelaisten mukana reformistisella tiellä. Enimmin on tehty virheitä verokysymyksessä, jossa sosialistisen työväen ja pienviljelijäin edustajat taksoituslautakunnissa eivät ole aina muistaneet olevansa varattomain edustajia, joiden asiana ei suinkaan ole köyhien verottaminen, vaan veroista vapauttaminen niin paljon kuin tilaisuus myöten antaa. Vaikka sitten maaherra ja hallitus, lakeja tulkiten, ratkaisevatkin heitä vastaan, niin kääntyy köyhän kansan suuttumus näitä virkaherroja, samoinkuin porvarillisen yhteiskunnan lakeja vastaan.
Nyt on tärkeätä, että sos. työväen ja pienviljelijäin valtuustoryhmissä järjestetään puolueemme fraktiot, jotka puolueen ohjauksella saattavat politiikkansa selvälle luokkataistelulinjalle tällöin korjaten ilmenneet virheellisyydet ja heikkoudet. Vasemmistolaisten kunnanvaltuutettujen paikallisissa ja piirineuvotteluissa on puolueemme elinten toimesta erikoisesti korostettava toiminnan parantamista ja arvostellen käsiteltävä valtuustoryhmäin tähänastista toimintaa.
Työväen ja pienviljelijäin kokouksissa on ajoissa ennen syksyn kunnallisvaaleja selostettava valtuutettujen toimintaa, varsinkin korostaen toiminnan parantamista kokemusten perusteella. Näissä kokouksissa on, puolueen ohjauksella, viritettävä keskusteluja kunnallispolitiikasta paikkakunnan konkreettisten kysymysten pohjalla ja ottaen esimerkkejä muiden seutujen työväen ja pienviljelijäin edustajien esiintymisestä. Tällöin sopii tavallisesti panna esiintymään niitä työmiehiä sekä talonpoikia, joita on aikomus asettaa ehdokkaaksi vaaleissa. Niiden sopii myös nimellään julkaista kunnan asioita ja työtätekevän kansan asemaa valaisevia kirjoituksia, niin että tulevat tunnetuiksi ja saavat laajaa kannatusta ehdokkaiksi asetettaessa ja sitten vaaleissa.
Valtuustoihin valittujen on viipymättä järjestyttävä sos. työväen ja pienviljelijäin ryhmäksi, jossa puolueemme jäsenten on ohjattava toimintaa puolueen linjaa ja ohjeita noudattavana fraktiona, taistellen, valtuustossa koko ajan sekä porvareita että noskelaisia vastaan. Hyökkäys on kohdistettava varakkaiden etuja valvovaa kunnallista komentoa ja erikoisesti valtion byrokraattista kunnan holhoamista vastaan sekä koetettava saada valtuustossa enemmistö esiintymisistä valtiovaltaa, maaherrallista holhousta ja sellaisia lakeja vastaan, jotka estävät verottamasta varakkaita köyhien hyväksi.
Kunnallisvaalitoiminta on järjestettävä suunnitelluksi kamppailuksi, jota valtuustojen toiminta jatkaa. Näin muodostuu kunnallisellakin alalla käyty luokkataistelu joukkojen aktivisoimisen ja taistelutilanteen kärjistämisen aseeksi.
KK:n on viipymättä annettava yleiset ohjeet byrolle ja piirikomiteoille. Viimemainittujen on koottava tietoja kunnallisista asioista ja niiden perusteella annettava ohjeita syksyn vaalikamppailua varten. Lehtien on omistettava erikoista huomiota tälle asialle.
Puolueen keskuksissa ja johtavissa elimissä on oleva nais- tai miestoveri tai jaosto, jonka erikoisesti on valvottava ja johdettava työtä naisten keskuudessa.
Työtä valvova ja johtava elin tai vastuunalainen puoluetyöntekijä on työstään vastuussa puolueelle eikä työtä varten naisten keskuudessa oleville elimille.
Puoluetyöntekijän asettavat tehtäväänsä puolueen johtoelimet eikä puolueen naisjäsenten kokoukset tai konferenssit.
Työtä naisten keskuudessa on suoritettava eheässä yhteisymmärryksessä puolueen organisatio- ja agitatioelimien kanssa, puolueen johdon alaisena.
Puoluetta koskevissa toimintaselostuksissa, joita alemmat johtavat elimet esittävät ylemmille puolue-elimille joko suullisina tai kirjallisina, on myöskin selostettava suoritetusta työstä naisten keskuudessa.
Puolueen järjestäjien on myös laajennettava toimintaansa työhön naisten keskuudessa. Kaikissa puolueen kirjallisissa toimintaohjeissa täytyy olla otettuna huomioon myöskin työ naisten keskuudessa.
Solun on valittava keskuudestaan nais- tai miestoveri, joka johtaa työtä naisten keskuudessa. Tehtaitten ja työpaikkojen työläisnaisten ja työmiesten on muodostettava yhteinen solu eikä perustettava solua eri sukupuolten mukaan.
Vastuunalaisessa tehtävässä toimiva jäsen on työstään vastuunalainen solun johdolle, jolta myöskin saa ohjeet ja tehtävät. Solun johdon on säännöllisesti käsiteltävä kysymystä työstä naisten keskuudessa ja sen tehostamista.
Työtä johtavan jäsenen on erikoisesti myöskin huolehdittava siitä, että sekä päivälehdet että naisten oma lehti saa kirjeenvaihtajia työpaikoilta ja valvottava sekä ohjattava kirjeenvaihtajia työssään.
Puolueen yleisissä ohjauskurssien ohjelmissa täytyy myöskin olla työ naisten keskuudessa erityisesti huomioon otettu. Tällaisiin kursseihin on puolueen naisjäseniä saatava mukaan.
Suurten työläisnaisten joukkojen vetämiseksi puolueen vaikutuksen piiriin on ne koottava ja yhdistettävä työläisnaisten edustajaliikkeeseen. Ilman edustajaliikettä ei puolue voi saada vaikutusta työläisnaisten suurissa joukoissa kaupungeissa ja maalla. (Se on keino, jonka avulla puolue pääsee niitten keskuuteen ja voi edustajaliikkeestä luoda luokkatietoisen apujärjestön vallankumouksellista luokkataistelua varten.) Puoluekokous kehoittaa kaikkia puoluesoluja ja paikallisia johtavia elimiä tekemään herkeämättä työtä työläisnaisten edustajaliikkeen aikaansaamiseksi ensikädessä niissä tehdas- ja teollisuuslaitoksissa, mitkä KK on edustajaliikettä koskevissa ohjeissaan jo osoittanut.
Edustajille teollisuudessa työskentelevien naisten keskuudessa. Edustajien valitsemisessa voidaan käyttää perusteena esim. että jokaista 50:ttä työpaikan tai tehtaan työläisnaista kohti valitaan yksi edustaja; jokaista 100 naista kohti kaksi edustajaa jne. Edustajien vaali tapahtuu paikallisten olosuhteitten mukaan, mutta kuitenkin niin, että kaikkien tehtaiden työläisten mielipide ja kannatus on tullut valittaviin edustajiin tunnetuksi.
Missä kaupunki on jaettu alueisiin tai piireihin tapahtuu edustajien valitseminen alueeseen tai piiriin kuuluvissa työpaikoissa ja tehtaissa.
Edustajat kokoontuvat joko alueittain tai piireittäin yhteiseen kokoukseen. Missä ei kaupunki ole jaettu alueisiin tai piireihin, niin edustajat kokoontuvat kaupunkia käsittäviin kokouksiin.
Edustajien kokouksia pidetään vähintään joka 3:n kuukauden kuluttua, mutta olosuhteiden mukaan useamminkin.
Edustajien kokouksissa valitaan toimikunta, joka väliajalla hoitaa ja johtaa edustajien työtä työpaikoilla.
Toimikunnan toiminta-ajasta päättää edustajien kokous kussakin kokouksessa erikseen.
Työn jatkuvaisuuden kannalta katsoen ei kuitenkaan toimikunta ole kokonaisuudessaan uusittava, vaan on edellisestä toimikunnasta vähintään yksi jäsen siirrettävä uuteen toimikuntaan.
Työläisnaisten edustajaliikettä on erikoisesti tehtävä tunnetuksi määräaikoina kokoontuvissa sekä järjestyneitä että järjestymättömiä työläisnaisia käsittävissä »työryhmien» kokouksissa. Niissä kokoustilaisuuksissa on selvitettävä, että »työryhmien» toiminta, millä paikkakunnilla sitä onkin tai vastedes syntyykin, ei ole mitenkään vastakkainen eikä rinnakkaiselin työläisnaisten edustajaliikkeelle. Eikä niiden toiminta tule tarpeettomaksi, vaikka edustajaliike syntyykin.
Puoluekokous erikoisesti painostaa sitä seikkaa, että edustajien vaali on tapahtuva työläisnaisten yhteisissä kokouksissa eikä ammatillisiin järjestöihin kuuluvien työläisnaisten joko ahtaammassa tai laajemmassa kokouksessa. Edustajaliikkeen pääpaino on kohdistuva siihen, että tehdasnaisten suuret joukot saadaan ammatilliseen ja valtiolliseen luokkataisteluun mukaan.
Missä ei edustajakokouksia saada, voidaan ainakin käyttää työryhmien toimintaa, mutta kuitenkin niin, että niihin alunalkaen vedetään järjestymättömiä työläisnaisia mukaan. Mutta työryhmien toiminnasta on pyrittävä edustajakokouksien järjestämiseen. Sen toteuttamisen kautta työryhmät suorittavat sitten muuta työtä työläisnaisten keskuudessa.
Missä on sekä työryhmien toimintaa että alku edustajakokouksien pitämiseen, on määräaikoina pidettävä näiden yhteisiä kokouksia. Niissä vaihdetaan saatuja kokemuksia ja edustajaliikkeen tarpeellisuutta selvitetään. Myöskin on aika-ajoittain järjestettävä tehdasnaisten edustajaliikkeen ja perheenemäntien yhteisiä kokouksia.
Edustajaliike perheenemäntien keskuudessa. Puolueen piiri- ja kaupunkien johtavissa elimissä tulee olla nais- tai miestoveri, joka johtaa työtä perheenemäntien keskuudessa.
Samoinkuin teollisuudessa työskentelevien naisten keskuuteen järjestetään edustajaliikettä, niin myöskin perheenemäntien keskuuteen on pyrittävä sitä järjestämään. Tätä on kuitenkin järjestettävä sillä eroituksella, että perheenemännät valitsevat edustajansa kaupungittain tai kaupunginosittain pidetyissä perheenemäntien yleisissä kokouksissa.
Perheenemäntien yleisissä kokouksissa valitaan toimikunta, joka kokouksien väliaikoina johtaa työtä perheenemäntien keskuudessa.
Edustajien kokouksia pidetään vähintäin joka kolmas kuukausi. Edustajat kokoontuvat kaupunkia käsittäviin kokouksiin, eikä alueittain tai piirittäin.
Perheenemäntien keskuudessa järjestetään opintopiirejä, kursseja. Nämä opintopiirit ja kurssit toimivat vastaavien puolueen johtavien elimien johdon ja valvonnan alla.
Perheenemäntien luokkatietoisuuden kasvattamiseksi ja kohottamiseksi on asianomaisen puoluejohdon järjestettävä aika-ajoittain sekä työläisnaisten että perheenemäntien edustajien yhteisiä kokouksia. Myöskin on järjestettävä työssä käypien työläisnaisten ja perheenemäntien yhteisiä kokouksia.
Perheenemäntien ja työmiesten lähentämiseksi yhteiseen taisteluun on järjestettävä teollisuustyöväen ja perheenemäntien yhteisiä kokouksia. Tämä on erikoisen tärkeä palkkataistelujen ja lakkojen aikana. Perheenemännät on voitettava aktiivisesti osaa ottamaan työmiesten taloudellisiin taisteluihin.
Puolueen paikallisten johtavien elinten on järjestettävä fraktioiden säännöllinen toiminta sekä ammatillisten joukkojärjestöjen ja muihin luokkataistelukannalla olevien järjestöjen yhteydessä toimiviin jaostoihin. Niissä on hankittava lujaa, ei vaan muodollista, vaan todellista vaikutusvaltaa puolueen agitatiokamppailujen suorittamista varten työläisnaisten keskuudessa sekä heidän vetämisekseen luokkataisteluun ammatillisiin ja luokkataistelujärjestöihin. Urheilu-, raittius- ja lauluseuroissa ym valistusseuroissa, missä on työtätekeviä naisia, on säännöllisen fraktiotoiminnan kautta saatava seurat ja yhdistykset puolueen vaikutuksen piiriin.
Erikoisella tarmolla on työläisnaisten taloudellisia kysymyksiä ajettava ja vaadittava alotteita ammatillisen liikkeen reformistisilta johtajiltakin, jotka plenimpienkin vaatimusten puolesta taisteluun ryhtymistä jarruttavat. Taloudellisetkin kysymykset, luokkataistelupohjalta lähtien, muodostuvat kuitenkin loppukädessä poliittisiksi taisteluiksi.
Ompeluseurojen, kirjallisuusseurojen ja opintopiirien työskentely on laajennettava niin, että niihin vedetään puolueelle ja proletaariselle vallankumoukselle myötätuntoisten työläisnaisten joukot. Ei saa rajoittua vain järjestyneiden naisten keskuudessa työskentelyyn.
Sekä työryhmien että työläisnaisten edustajien samoin kuin näiden kummankin yhteisiin kokouksiin on opintopiirien, ompeluseurojen ja kirjallisuusseurojen otettava osaa edustajiensa kautta säännöllisesti.
Valtiollisten vankien, heidän perheidensä ja punaorpojen avustusjärjestö. Puoluekokous päättää, että työtätekevien naisten joukkojen passiivisuuden murtamiseksi ja luokkataisteluun vetämiseksi on perustettava valtiollisten vankien, heidän perheittensä ja punaorpojen joukko-avustusjärjestö.
Puoluekokous kehoittaa kaikkia puolueen paikallisia johtoelimiä ja soluja ponnistamaan kaikki voimansa tämän joukkojärjestön luomiseksi.
Järjestön luomiseen ja sen työhön on, paitsi työväkeä, myöskin pikkuporvarillisia väestökerroksia saatava mukaan. Mutta erikoisesti tämän järjestön perustamiseen ja työhön on mahdollisimman suuret työläisnaisten piirit saatava mukaan.
Puoluekokous jättää Politbyron tehtäväksi kehittää jo aikaisemmin lähettämiään yleisiä ohjeita yksityiskohtaisemmiksi sekä järjestön rakennetta että sen toimintaa koskevissa kohdissa.
Puolueen yleisessä agitatio- ja propagandatyössä talonpoikaisten keskuudessa on tehtävä työtä myöskin talonpoikaisnaisten joukkojen voittamiseksi proletaarisen vallankumouksen puolelle ja taisteluun herravaltaa vastaan.
Tarkoituksen saavuttamiseksi pitää puoluekokous välttämättömänä:
1) että vasemmistolais-talonpoikain johtavaan komiteaan saadaan jäsen, joka johtaa agitatiotyötä talonpoikaisnaisten keskuudessa, sekä
2) että vasemmistolaiskomitean julkaisemiin lentolehtisiin, julistuksiin, tilapäisjulkaisuihin ja talonpoikien lehtiin saadaan talonpoikaisnaisten nykyistä asemaa valaisevia kirjoituksia.
3) Maatyöväenliiton osastojen yhteyteen on järjestettävä nais- tai miestoveri tai jaosto, jonka tehtävänä on: 1) maaseudun proletaarinaisten kokoaminen järjestöjen vaikutuksen piiriin sekä jäseniksi niihin, 2) maatyöläis- ja talonpoikaisnaisten yhteisen taistelun välttämättömyyden osoittaminen työväen ja talonpoikain taisteluliiton kautta.
Tämän yhteisen taistelun välttämättömyyttä on selvitettävä erikoisesti puolueen toimeenpanemissa agitatiokamppailuissa talonpoikain keskuudessa.
KK:ssa toimivan oppositioliikkeen keskusryhmän on keskuudestaan valittava jäsen (nainen tai mies), jonka tehtävänä on johtaa agitatiotyötä naisjäsenten ja kuluttajien keskuudessa yleensä.
Osuuskuntaliittojen ja osuuskunnissa olevien valistusseurojen tai ryhmien on keskuudestaan valittava jäsen (nainen tai mies) tai jaosto, joka valvoo ja johtaa työtä naisten keskuudessa.
Puoluekokous vahvistaa KK:n päätöksen, että legaalisissa vallankumouksellisissa päivälehdissä on säännöllisesti julkaistava naisten sivua, sekä päätöksen, että ammatillisissa lehdissä on järjestettävä osasto työläisnaisten asemaa valaisevilla kirjoituksilla.
Myöskin puoluekokous vahvistaa KK:n päätöksen, että työläisnaisten lehden, »Naistyöläinen», säännöllisesti ilmestymisen puolesta on tehtävä tarmokkaasti työtä, kuitenkin silmälläpitäen tässä työssä sitä, että lehti saadaan laajojen työläisnaisten joukkojen lehdeksi. Sitä tarkoitusta edistävänä on pidettävä naisten erikoisnumerojen julkaisemista ei ainoastaan kalenterivuosittain annettavia erikoisnumeroja, vaan että näiden edelle on pyrittävä saamaan myöskin erikoisnumeroja puolueen agitatiokamppailun yhteydessä.
Lehdessä esiintyvät keskustavirtaukset on murrettava ja puolueen vaikutus ja kiinteä ohjaus on saatava lehdessä taatuksi. Lehden osuuskunnan syyskokouksiin on puolueen huolella valmistauduttava ja ryhdyttävä kaikkiin niihin toimiin, jotta puolueen vaikutus myöskin lehteä kustantavassa osuuskunnassa on taattu.
Puoluekokous velvoittaa kaikkia paikallisia puolueen johtoelimiä ja puolueen jäseniä tekemään tarmokasta työtä, että etenkin päälehdessä — mutta myöskin toisissa lehdissä — saadaan säännöllisesti ilmestymään naisten sivu. Erikoisesti puoluekokous kehoittaa lehtien toimituksia aloittamaan agitatiokamppailun työläisnaisten edustajaliikkeen puolesta, jotta se tulee työläisnaisille tunnetuksi.
Puoluekokous pitää puolueen lähimpinä tehtävinä työssä naisten keskuudessa seuraavaa:
1) Sekä puolueessa että sen ulkopuolella olevan työväen keskuudessa on murrettava ennakkoluulot ja väärät käsitykset työtätekevien naisten osuuden väheksymisestä luokkataistelussa ja proletaarisessa vallankumouksessa, ja työ naisten keskuudessa saatava todella bolshevistiselle linjalle.
2) Työläisnaisten edustajaliikettä on tarmolla vietävä eteenpäin puoluekokouksen osoittamaan suuntaan.
3) On luotava valtiollisten vankien, heidän perheidensä ja punaorpojen joukko-avustusjärjestö.
4) Legaalisissa joukkojärjestöissä toimivissa naisten jaostoissa on puolueen vaikutus lujitettava ja vahvistettava sekä niiden avulla työläisnaisten laajoissa joukoissa.
5) Talonpoikaisnaisten keskuudessa murrettava porvariston vaikutus ja voitettava heidät proletaarisen vallankumouksen puolelle.
Olisi suuri virhe, jos kommunistit suhtautuisivat vieroen ja välinpitämättömästi työväen raittiusliikkeeseen. Sillä kieltolaki, joka on aikaan saatu työväen pitkäaikaisilla ja sitkeillä ponnistuksilla, on todella arvokas sosiaalinen reformi, joka ansaitsee puolustamista ja jonka puolesta Suomen työväki tahtoo taistella. Kommunistien on juuri oltava tämänkin taistelun etunenässä, osoitettava tarmollaan todenteolla puolustavansa työväen etuja sekä koetettava raittiustyön kautta ja sen ohella vetää tämäkin työväenliikkeen haara proletariaatin vallankumoukselliseen yhteisrintamaan ja levittää kommunistista valistusta työv. raittiusliikkeen riveissä.
Lähinnä tässä on taistelu kieltolain kumoamispuuhia ja kieltolain rikkomusjärjestelmää vastaan. Tällöin on kuitenkin tarkoin varottava, ettei anneta kieltolain valvomisen varjolla lisätä poliisiuuuskintaa, jonka kärki on tähdätty vallankumouksellista liikettä ja siis tehoissa raittiusliikettäkin vastaan.
Eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa, osuuskunnissa ym kansan yleisissä valistus- ja toimipaikoissa on käytännöllisen kannanoton kautta ohjattava kansan toiminnan kärki hallitusta ja virkavaltaa sekä väkijuoma porvaristoa vastaan.
Tähän taisteluun on oikeilla otteilla vedettävä työväen ja talonpoikain joukot, joiden raittiusjärjestöjen käsiin on vaadittava kieltolain valvomisen päävaltuudet.
Sosdem johtajat, jotka ovat hajoittaneet työväen raittiusliikkeen, ja ovat porvariston mukana lisäämässä poliisikomentoa, on paljastettava todellisen raittiustyön vastustajiksi ja työväen rintaman hajoittajiksi tälläkin alalla. Tätä taistelua on käytävä kaikissa työväen raittius-, nuoriso- ja urheilujärjestöissä sekä valistustoiminnassa, ja pidettävä etualalla raittiustyön yhtenäisyyttä ja tehoisuutta kansan oma-alotteisen toiminnan merkeissä.
Kommunistien on työväenluokan etujoukkona oltava oikean raittiustyön johdossa ja omassa keskuudessa toverikurin avulla taisteltava juopottelua vastaan, joka on omansa tuottamaan suurta vahinkoa vallankumoukselliselle työllemme.
Puolueen vaikutuksen vahvistamiseksi on TRL:n kaikkiin elimiin muodostettava puoluefraktiot.
Kommunistisen puolueen on raivattava itselleen tie vallankumouksen puolella olevien luokkavoimien etupäähän, johtoon. Sen on ottava toimessa siellä, missä työväki ja sen liittolaiset, puolproletaariset kerrokset ja talonpoikaisjoukot toimivat. Julkisen joukkoliikkeen pääaloja Suomessa ovatkin nyt: proletariaatin vallankumouksellinen poliittinen joukkoliike, työväen taloudelliset joukkojärjestöt, talonpoikain nouseva oppositioliike sekä kaupungin ja maaseudun työtätekevän nuorison mobilisoiminen. Kullakin näillä aloilla on järjestöjä ja toiminnan muotoja, joiden merkitys muuttuu luokkataistelurintaman tilanteiden mukaan. Vastuunalaisten puolue-elinten täytyy valvoa, että päävoimat kootaan kunkin aikaisen päätoiminnan ratkaisupaikalle.
Vallankumouksellisen työväen yleisiä, julkisia valtiollisia joukkojärjestöjä on kehitettävä kolme eri lajia:
Jotta työpaikat voitaisiin vallata vallankumousliikkeelle ja siten ankkuroida tämä liike lähtemättömästi työväenluokan pohjakerroksiin, tulee vallankumouksellista agitatlo- ja propagandatyötä varten kullekin työpaikalle perustaa toveriseura, joka pitää mikäli mahdollista viikottain määräpäivinä vakinaisia kokouksia sekä järjestää keskuudessaan pienempiä työryhmiä erilaisia niin tilapäisiä kuin pysyviäkin valistustehtäviä ja klubitoimintaa varten. Sekä vaaleissa että maissa joukkoliikkeissä on toveriseurat saatava tarmokkaasti avustamaan vallankumouksellista suuntaa, ilman että ne silti luopuisivat esiintymästä mahdollisesti puolueettomina järjestöinä, vaikkakin kussakin erikoistapauksessa asettuvat oikealle kannalle.
Toveriseuraan ei ole otettava pelkästään vallankumouksellisia (»sosialistisia» ja kommunistisia) työläisiä, vaan on siihen koetettava saada mikäli mahdollista liittymään työpaikan jokainen työläinen. Jokatapauksessa on jo seuran perustaminen niin valmistettava, että siihen heti liittyisi siksi huomattava osa työpaikan työläisistä, ettei työnantaja katso enää viisaaksi ryhtyä näitä eroittamaan työstä. On vaan hyvä, jos seuraan saadaan alunpitäen liittymään myös sosdem työläisiä...
...On koetettava saada jokainen toveriseura erikseen rekisteröityä. Niille voidaan myöhemmin paikkakunnittain järjestää konferensseja, mutta niiden on paras muodollisesti olla yhdistävää johtoa vailla. Tosiasiassa kuitenkin SKP:n paikalliskomitea ohjatkoon sekä niiden perustamista että toimintaa. Lähinnä on kunkin toveriseuran aikaansaaminen ja ohjaaminen seudun työpaikan pnoluesolun asia. Useimmat solun jäsenet voivat yleensä liittyä toveriseuraan, mutta koetettava välttää, ettei johtoon tule puolueemme jäseniä sen useampia, eikä sen pitemmäksi aikaa kuin seuran toiminnan kunnolla järjestäminen ja ohjaaminen välttämättä vaatii. Parasta on, jos seura voi hyvin toimia ilman, että yhdenkään solumme jäsenen tarvitsee pitemmän alkaa olla sen johtokunnassa.
Tämä on oleva paikkakunnittain järjestettävä valistus- ja vaalijärjestö. Tämän järjestön osastoja ovat kaupungeissa »työväen paikallisjärjestöt» ja maalla sekä työväen että pienviljelijäin paikallisjärjestöt. Näillä tulee, mikäli mahdollista, olla myös piirijärjestönsä ja piirijohtonsa.
...Jokaisessa paikallisosastossa tulee olla toimessa kommunistinen fraktio, samoin piirikokouksissa. Kussakin piirikomiteassa tulee olla vähintään yksi erityisesti SKP:n piirikomitean ohjeita läpiajava jäsen.
Sosialistisen työväen sanomalehtien ja kustannusliikkeiden alotteesta on syytä kaikkialla maassa järjestää »työväen kirjallisuuden edistämisseuroja», joiden lähimpinä tehtävinä on oleva juuri näiden lehtien ja muun oikeasuuntaisen työväen kirjallisuuden levittäminen ja lehtien avustaminen. Niillä paikkakunnilla, missä jo ennestään on toiminnassa lehden kannatuskomiteoita, ei enää uutta seuraa pidä perustaa, vaan laajennettakoon toiminta niin, ettei se rajoitu vain siihen työhön, mitä kannatuskomiteat tähän asti ovat suorittaneet. Sen tulee käsittää myös lehtien työläiskirjeenvaihtajien toiminnan ja uusien hankkimisen. Samoin on näiden seurojen järjestettävä luku- ja opintokerhoja, luentosarjoja jne.
Näitä kirjallisuusseuroja on perustettava lähinnä paikkakunnittain (suurimmissa kaupungeissa myös kaupungittain ja maalla kylittäin), mutta voidaan niitä perustaa myös suurimmille työmaille. On koetettava saada kukin kirjallisuusseura erikseen rekisteröityä, mutta niillä tulee olla keskittävä yhdyssiteensä kullakin lehtialueella sekä hyvin järjestetty keskusjohto Helsingissä. Viime mainittu voi harjoittaa myös itsenäistä kustannusliikettä ja kirjakauppaa, julkaista kunnollisesti toimitettua viikkolehteä, ehkä myös työväen kalenteria...
1. Suomen porvariston yksilö- ja joukkovaino sekä taistelu vallankumouksellista joukkoliikettä vastaan ei ennen lakkaa, ennenkuin kapitalistinen valta on kukistettu. Mutta vielä työväen vallan aikanakin kukistettu porvaristo jatkaa taisteluaan vallankumouksellista työväkeä vastaan; tulee tekemään useita ja vakavia yrityksiä valtansa takaisin saamiseksi, kuten Venäjän vallankumouksen esimerkki osoittaa.
2. Suomen porvariston taistelu vallankumouksellista liikettä vastaan ei ole viime aikoina yhtään heikentynyt, vaan se on päinvastoin kiihtynyt ja tullut vielä alastomammaksi. Porvaristo on viime vuosien kuluessa heittänyt vankikomeroihinsa satoja vallankumouksellisen liikkeen eturivin taistelijoita, sen johtovoimaa. Tämä on merkinnyt vakavaa, mutta silti tilapäistä menetystä ja tappiota vallankumoukselliselle liikkeelle.
3. Porvariston ajojahti legaalista luokkataisteluliikettä vastaan on osaltaan myös vaikuttanut siihen, että vankien ja heidän perheidensä avustaminen ei ole päässyt leviämään ja juurtumaan suurten joukkojen, etupäässä työtätekevien naisten, yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä.
4. Valtiollisten vankien ja heidän perheidensä avustaminen on pääasiallisimmin tapahtunut ammatillisten järjestöjen kautta. Puna-orpojen avustaminen ja heidän huoltonsa on taas ollut pääasiallisimmin erinäisten järjestöjen yhteydessä toimivilla komiteoilla ja pienillä seuroilla. Ammatilliset järjestöt ovat pääasiallisesti enemmän avustaneet edelleenkin etupäässä niitä vankeja ja heidän perheitään, jotka ovat liittonsa jäseniä, mutta eivät yleensä kaikkia vankeja, jotka ovat poliittisista syistä joutuneet vankilaan. Kaikkia poliittisia vankeja ja heidän perheitään ovat yleisesti avustaneet ammatillisten järjestöjen yhteydessä toimivat paikalliset avustuskomiteat.
5. Se avustus, mitä nykyään on voitu sekä ammatillisten että työläisnaistenkin keskuudessa toimivien järjestöjen kautta vangeille ja heidän perheilleen toimittaa, on ollut täysin riittämätön. Sen lisäksi sekin on ollut enemmän tilapäistä kuin säännöllistä. Avustusta ei myöskään ole voitu jakaa samalla kertaa kaikille vangeille, vaan ovat toiset jääneet kokonaan ilman ja saaneet odottaa ehken pitkiäkin aikoja, ennenkuin pienintäkään apua on voitu heille toimittaa.
6. Porvaristo ei ole ollut näkemättä sitä, että työväki ei ole voinut eikä pystynyt järjestämään eikä osoittamaan kaikille vangeille ja heidän perheilleen riittävää avustusta, vaikka onkin tehnyt vakavia yrityksiä siinä. Porvaristo on pyrkinyt käyttämään tätä asian tilaa hyväkseen murtaakseen vallankumouksellisten työläisten taistelutarmon ja innon sekä synnyttääkseen heissä epätoivoa työväenluokan voiton varmuudesta. Mutta myöskin vankilassa olevien keskuudessa, jotka seisovat luokkataistelurintaman vaikeimmalla kohdalla, on porvaristo pyrkinyt särkemään ja heikentämään näiden vallankumouksellisten taistelijain taistelutehtävää ja tarmoa. Samoin on porvaristo pyrkinyt käyttämään hyväkseen myöskin puna-orpojen vaikeaa ja puutteenalaista elämää. Se on perustanut n.s. »Mannerheimin lastenliiton». Tämän järjestön avulla porvaristo yrittää pestä kätensä tuhansien ja satojen äitien verestä, jota se v. 1918 vuodatti. Se yrittää lastenkodeissaan kasvattaa orvoista vanhempansa vihaajia, halveksijoita ja heidän teloittajlensa uskollisia ihailijoita, nöyriä orjia ja kapitalistisen vallan varmoja puolustajia.
7. Porvariston yritykset murtaa tai edes heikentääkin vallankumouksellisten taistelutarmoa vankilassa ja heidän omaistensa keskuudessa on tehtävä tyhjäksi. Tämä tapahtuu siten, että suurten työtätekevien joukkojen myötätunto valtiollisia vankeja ja heidän perheitänsä kohtaan saadaan yhdistettyä ja järjestettyä lujaan ja kestävään avustustoimintaan vankien hyväksi. On muodostettava vankien, heidän perheidensä ja puna-orpojen avustus- ja puolustusliitto porvariston vihaa, vainoa, petos- ja hajoitusyrityksiä vastaan.
8. Heti onkin ryhdyttävä vankien, heidän perheidensä ja puna-orpojen joukko-avustusjärjestöjen perustamiseen. Järjestön perustamiseen ja sen työhön tulee jokaisen luokkataistelun kannalla olevan työläisen ottaa aktiivisesti osaa. Mutta erikoisesti on työhön vedettävä työläisnaisten suuret joukot.
9. Avustusjärjestöjen tarkoituksena on antaa kaikkea apua ja tukea valtiollisille vangeille, heidän perheilleen ja puna-orvoille.
10. Avustusjärjestöjen jäseniksi voi liittyä yksilöllisesti tai kollektiivisesti, maksaa määrätyn veron ja toiminnallaan järjestössä sekä sen ulkopuolella osoittaa olevansa vankien ystävä ja huoltaja eikä heidän salainen tai julkinen vihollisensa.
11. Avustusjärjestö on oikeutettu ottamaan kannatusjäsenikseen valistusseuroja ja yhdistyksiä yms, jotka suorittavat määrätyt maksut ja muutenkin säännöllisesti ottavat osaa valtiollisten vankien, heidän perheidensä ja puna-orpojen avustustyöhön. Se on oikeutettu ottamaan vastaan raha- ja muita lahjoituksia, kuten kiinteimistöjä yms.
12. Paikalliset avustusjärjestöt voivat yhtyä alueittain tai piireittäin alue- tai piirijärjestöiksi. Alue- ja piirikokouksissa valitaan alue- tai piirijohto. Alue- tai piirijärjestöt voivat yhdistyä ja muodostaa koko maata käsittävän vankien, heidän perheidensä ja puna-orpojen liiton.
13. Avustusjärjestöt tai piirissä toimivat avustusjärjestöt yhteisesti ovat oikeutettuja ottamaan vastaan vankiloihin, missä on poliittisia vankeja, joko koko vankilaan tai sen osaan tai myöskin vankien perheiden ja puna-orpojen huoltamistarkoituksessa asetetun kunniapäällikön nimityksen. Avustusjärjestö on myöskin oikeutettu nimiinsä perustamaan ja ylläpitämään puna-orpojen ja vankien lasten huoltoa varten perustettuja lastenkoteja.
14. Avustusjärjestö voi solmita kirjeenvaihtoyhteyksiä toisten maitten vastaavien avustusjärjestöjen kanssa. Järjestö on oikeutettu ottamaan vastaan vastaavilta ulkomaisilta järjestöiltä avustuksia, lahjoituksia yms valtiollisten vankien, heidän perheittensä ja puna-orpojen hyväksi.
[1*] V puoluekokouksen edellä (noin 11⁄2 kuukautta aikaisemmin) pidettiin KK:n laajennettu III pleenumi. Mutta kun sen hyväksymät päätöslauselmat oleellisesti olivat runkona V puoluekokouksen päätöksille, niin niitä ei ole syytä erikseen julaista.