Saatuaan suomennoksen ensi painoksen kirjotti August Bebel 2 p. huhtik. 1905
Saksan valtiopäivien leimaa kantavalle kirjeliuskalle seuraavat rivit:
Arvoisa puoluetoveri!
Kaunein kiitos Naisen suomennoksesta. Kirjeestänne näkyy, että teillä on
ollut monia vaikeuksia ja kaikellaisia vaaroja voitettavana. Toivon kirjalle parhainta menestystä.
Seuraan teidän maanne asiain kehitystä, mikäli se täältä käsin on mahdollista,
vilkkaalla mielenkiinnolla. Te pääsette oikeuksiinne vasta sitten kun kerran Venäjälläkin jää ratkee.
Minä odotan kaiholla tämän suuren päivän tuloa.
Puoluetoverillisella tervehdyksellä
teidän A. Bebel.
August Bebel on syntynyt Kölnin kaupungissa 22 p. helmikuuta 1840. Aikaisin jäi hän isästään orvoksi eikä köyhä äiti voinut opinhaluiselle pojalle kustantaa muuta opetusta kuin kansa- ja sunnuntaikoulutiedot. Neljäntoista ikäisenä pantiin hänet sorvarinoppiin. Oppiaika oli kova, mutta se ei voinut kukistaa hänen vilkasta mieltään. Kolmen vuoden kuluttua sai hän kisällinäytteestään parhaan todistuksen ja lähti vaeltavana sällinä kiertämään Saksaa, Sveitsiä ja Itävaltaa tutustuen tietysti perinpohjin työläisten elämään. Työskenneltyään neljä vuotta Leipzigissä perusti hän oman sorvariliikkeen.
Sillä välin oli Saksassa jo syntynyt työväenliike, johon Bebelkin innolla liittyi. Pian tulikin hän huomatuksi ja oli muutaman vuoden kuluttua Leipzigin yhdistyksen esimies ja johtaja. Siihen aikaan kuului hän vapaamieliseen edistyspuolueeseen ja kannatti Lasallen vastustajaa Schulze von Delitzschiä. Mutta tultuaan v. 1865 Liebknechtin tuttavuuteen tutustui hän Karl Marxin oppeihin, jotka valtasivat hänet, ja joitten innokkaaksi ja taitavaksi esitaistelijaksi hän vähitellen tuli.
V. 1867 valittiin Bebel pohjois-Saksan valtiopäiville eikä hän silloin vielä ollut täysi sosialisti, mutta jo seuraavana vuonna sai hän Saksan työväenyhdistysten liiton yhtymään Internationaleen, Lontoossa v. 1864 perustettuun kansainväliseen työväen liittoon. Yhdessä Liebknechtin kanssa perusti hän v. 1868 »demokratisen viikkolehden» ja seuraavana vuonna »Kansanvaltion» (Volkstaat). V. 1879 perustettiin myös Eisenachin kongressissa »sosialidemokratinen työväenpuolue».
Ja siitä pitäin Bebel ja Liebknecht rinnakkain taistelivat puheitten ja kirjotusten kautta ja valtiopäivillä kaikkea taantumusta ja vanhoillisuutta vastaan ja saivat siitä kärsiäkin. He olivat näet v. 1870 panneet vastalauseensa Saksan–Ranskan sotaa ja Elsas-Lothringin anastusta vastaan ja tuomittiin heidät v. 1872 »valtiopetoksesta» kahden vuoden vankeuteen. Majesteettirikoksesta tuomittiin Bebelille vielä yhdeksän kuukautta lisää. Vankeusaikansa käytti hän tutkimuksiin saavuttaen kielissä, sivistyshistoriassa, kansantaloudessa y. m. hyvät tiedot, jotka ovat olleet hänelle arvaamattoman hyödylliset.
Tuomioistuin oli julistanut hänet menettäneeksi edustajapaikkansa, mutta v. 1873 valitsi kansa hänet jälleen valtiopäiville ja v. 1881 Saksin maapäiville. Samana vuonna hän sosialistilain perustalla karkotettiin Leipzigistä, jolloin hänen täytyi luopua liikkeestään. Siten tuli hän kokonaan antautuneeksi puolueen palvelukseen erityisellä innolla järjestellen silloin välttämätöntä salaista toimintaa ja suoritellen kirjallisia töitä. V. 1886 hän taaskin tuomittiin 9 kuukaudeksi vankeuteen osanotosta salaisiin seuroihin. Kaikkiaan on hän istunut 56 kuukautta vankeudessa. Nyt asuu hän Berliinissä edustaen valtiopäivillä Hampurin kaupunkia ja on puolueen edustajaryhmän tunnettu johtaja, joka etenkin suorittaa terävät hyökkäyksensä hallitusta vastaan. Milloin vaan hän puhumaan ryhtyy kulkevat hänen sanansa kaikkeen maailmaan herättäen ihastusta ja vastakaikua. Aina pakottaa hän näet vastustajatkin kuulemaan ja on saavuttanut yleistä kunnioitusta laajoissa piireissä.
Hänen kirjallisista töistään mainittakoon »Päämäärämme», »Saksan talonpoikaiskapina», »Leipurintyöntekijäin asema», »Muhamettilais-arapialainen sivistyskausi», »Ei vakinaista sotaväkeä, vaan kansanpuolustus»,[1] »Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus Saksenissa», »Ammattiyhdistysliike ja valtiolliset puolueet»,[2] »Murhat ja sosialidemokratia»,[3] »Luokkapolitiikka ja yhteiskunnalle uudistustyö», »Uskonnollista väittelyä»[4] sekä mainio teos ranskalaisesta Charles Fourieristä, hänen elämästään ja opistaan y. m.
Mutta tunnetuin on kuitenkin se teos, joka nyt tarjotaan suomalaisille lukijoille, »Nainen ja sosialismi» (»Die Frau und der Sozialismus»). Ensin ilmestyttyään yli 20 vuotta sitten joutui se Bismarckin sosialistilain aikana takavarikkoon, pääsi uudelleen ilmestymään, kun tuo laki kumottiin, ja tuli vähitellen tunnetuksi. V. 1891 ilmestyi siitä yhdeksäs painos ja sitten on painosmäärä nopeasti kohonnut 35:een.
Kahta kysymystä, naisasiaa ja työväenliikettä Bebel tässä kirjassaan harrastuksella ja ennakkoluulottomasti käsittelee. Hän todistaa, että ne läheisesti kuuluvat toisiinsa. Mitä runsaimmalla kokoelmalla historiallisia todistuskappaleita, joita osaa taitavasti käyttää, osottaa hän, kuinka nainen aina saa kärsiä pahimmin yhteiskunnallisten olojen huonontuessa, kuinka miesten säätämät lait polkevat hänet työn ja prostitutsionin orjuuteen tai avioliittoon, joka useinkin muuttuu orjuudeksi.
Hän ei katso asiaa puolueellisesti naisen eikä miehen kannalta, ihmisenä osottaa hän, missä ihmisarvoa on poljettu, tapahtui se sitten naisen tai miehen puolelta, erehdysten tai ennakkoluulojen kautta. Hän tahtoo puhdistaa käsityksiä, tehdä selvää ja luottaa siihen, että totuus, avoin ja vapaa rehellisyys parhaiten vievät perille. »Jos sosialismi», niin kirjottaa hän, »perustuu erehdykseen, niin täytyy sen sortua; mutta jos se perustuu totuuteen, jos se on yhteiskunnallisen kehityksen luonnollinen tulos, niin ei mikään voima maan päällä voi estää sen toteutumista, se on avaten tiensä tavalla tai toisella uudistava yhteiskunnan».
»Nainen» on laajimmalle levinneitä teoksia sosialistisen kirjallisuuden joukossa. Se on käännetty kaikille Euroopan kielille ja kaikkialla herättänyt vilkasta huomiota. Luonnollisesti on sen kimppuun myös käyty mitä häikäilemättömimmin, mutta uusien painosten esipuheissa on tekijä terävästi vastannut syytöksiin. Ja itse on hän yhä uudistanut teostaan lisäten tärkeitä todistuskappaleita sitä mukaa kuin niitä tiede saa selville. Mutta teoksensa perusajatuksia ei hänen ole tarvinnut muuttaa, päinvastoin vahvistavat uudet tutkimukset joka päivä hänen johtopäätöksiään.
Hän ei suinkaan pidä itseään erehtymättömänä, mutta syytökset tahallisesta vääristelystä heittää hän takaisin. »Voin erehtyä», lausuu hän, »mutta vasten parempaa tietoani en ole mitään sanonut». Päätarkotuksensa on ollut osottaa vääriksi ne ennakkoluulot, joita esitetään naisten tasa-arvoisuutta vastaan, ja todistaa, että vasta yhteiskuntajärjestyksen uudistus voi naisen täydelleen vapauttaa. Sukupuolten suhde ei aina ole ollut sellainen kuin nyt, siispä sen täytyy muuttuakin, siinä opetus, jonka Bebel on tahtonut antaa. »Ei mikään ole »ikuista», ei luonnossa eikä ihmiselämässä, ikuinen on vain vaihtelu, muutos».
Runsaasti on tekijä saanut vastaanottaa lämpimiä kiitoksia varsinkin naisilta, ja onpa pari evankeelista pappiakin lausunut kirjasta, että se on hyödyllisimpiä ja siveellisimpiä kirjoja mitä löytyy. Mutta jättäkäämme vapaamielisen lukijan arvosteltavaksi, puhuuko kirjoittaja järjen ja tunteen puolesta totuuden vai valheen kieltä.
Mitä suomennoksen laatimiseen tulee, niin huomautettakoon, että se on jonkun verran lyhyempi kuin alkuteos. Teoksensa uusiin painoksiin on näet Bebel koonnut semmoiset määrät todistuskappaleita etupäässä tieteellisiä vastustajiaan varten ja lähimmin Saksan oloista, että niistä on arveltu haitatta voitavan jättää joitakin pois, kun sen kautta on tehty mahdolliseksi pitää kirjan hinta kohtuuden rajoissa ilman että itse asiallinen sisältö on kärsinyt.
Pari riviä vielä meidän »sensuurimme historiaan»: Tätä kirjaa ei Kotkan painoasiamies A. Hagman, kun asiaa häneltä talvella v. 1904 tiedusteltiin, hyväksynyt ja »painokreivi» Cronhjelmkin, joka vihdoin antoi suostumuksensa sen julkaisemiseen, määräsi kuitenkin hinnan niin korkeaksi, 5 mk., ettei sitä, kuten sanat kuuluivat, »jokainen voisi hankkia». Tilauslistoissa tarjottiin kirjaa 30 % alennuksella, mutta kun sen valmistuessa kreivi jo oli mennyt isiensä luokse, myytiin kirja tavalliseen hintaan ja painos loppui pian. Pienenä sensuurimuistona mainittakoon, että suomennostyöhön ryhdyttäessä oli »sosialismi»-sanakin kielletty, joten se kirjan otsikossa vaihdettiin viattomampaan sanaan »yhteiskunnallinen kysymys».
Suomentaja.
[1] Suomennettu. (Ks. August Bebel: »Pois seisova sotaväki! Sijaan kansanpuolustus». MIA huom.)
[2] Suomennettu.
[3] Suomennettu. (Ks. August Bebel: »Valtiolliset murhat ja sosialidemokratia». MIA huom.)
[4] Suomennettu. (Ks. August Bebel: »Uskonnollista väittelyä». MIA huom.)