Esitämme ne rahalliset uhraukset, joita jatkuva varustautumistila Saksalle tuottaa. Tiedonantomme käsittävät numerot vuodesta 1877/78 vuoteen 1897/98; tilivuosi alkaa huhtikuun 1 päivänä ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivänä. Vuosien 1872–1876/77 menot johtuivat varsinaisesti niistä muutoksista, täydennyksistä ja laajennuksista, joita saksalais-ranskalainen sota sotilashallintojen mielestä vaati. Uudet muutokset ja laitokset kustannettiin tuona aikana Ranskan miljardeilla, jotka myöhemmin puuttuivat ja täytyi senvuoksi silloin turvautua lainoihin. Ensimäinen laina maa- ja merisotatarkotuksia varten otettiin vuonna 1876.
Lukuunottamatta yksinomaan meri- ja maasotatarkotuksiin käytetyltä Ranskan miljardeja, jotka vähintäin nousivat puoleentoista tuhanteen miljonaan markkaan, suoritettiin vuosina 1872–1876/77 maa-armeijaa varten vakinaisina kustannuksina 1,499,159,000 Saksan markkaa ja kertamaksuina 208,371,000 markkaa, sekä meriväkeä varten vakinaisina kustannuksina 78,062,000 markkaa ja kertamaksuina 102,731,000 markkaa, ynnä rauhanajan eläkkeinä maa- ja meriväelle 86,800,000 markkaa, — eli yhteensä 1,975,123,000 markkaa, siis lähes kaksi miljardia.
Ulosteot sotatarkotuksiin tekivät tilivuosina 1877/78–1897/98 yhteensä:
a) maa-armeijaan | 10,155,384,400 | mk |
b) meriväkeen | 1,298,091,600 | » |
c) rauhanajan eläkkeisiin | 650,195,200 | » |
d) maa- ja merisota-tarkotuksiin otet- tujen valtiovelkojen korkoihin | 600,000,000 | » |
Yhteissumma | 12,703,671,200 | mk |
Ja jos tähän lisätään suoritukset vuosina 1872–1876/77 sekä samoihin tarkotuksiin käytetyt Ranskan miljardit, — niin on 27 vuoden kuluessa käytetty sotatarkotuksiin tasasissa luvuissa:
16,000,000,000 Saksan markkaa.[1] |
Mihinkä kulturitarkotukseen koko valtakunnassa tai yksityisissä valtioissa on käytetty edes läheskään niin suuria summia? Mitä Saksan valtakunta tai sen yksityiset valtiot ovat käyttäneet kulturitarkotuksiin, otettuina näiksi kaikki tämän sanan laajimmassa merkityksessä, kuten viralliset terveydenhoitotarkotukset, tieteen ja taiteen edistäminen, maanviljelyksen parantaminen, vesien järjestäminen, kanavien ja teiden rakennukset, eivät nämä summat nouse lähimainkaan maa- ja merisotatarkotuksiin käytettyjen summien tasalle.
Asiaintilaa Saksassa tällä alalla vastaa samallainen tila melkein koko Europassa, ja aivan poikkeuksetta Europan suurvalloissa. Siitä otettakoon todistukseksi seuraavat tiedonannot jotka koskevat ainoastaan vuotta 1896. Tänä vuonna käytti:
Ranska: | |||
maa-armeijaan | 633,757,000 | frankia | |
meriväkeen | 265,927,000 | » | |
Yhteensä | 899,684,000 | frankia[2] | |
Venäjä:[3] | |||
maa-armeijaan | 288,521,900 | ruplaa | |
meriväkeen | 57,966,000 | » | |
Yhteensä | 346,487,900 | ruplaa[4] | |
Itävalta: | |||
maa-armeijaan | 140,179,699 | guldenia | |
meriväkeen | 14,081,260 | » | |
Yhteensä | 154,260,959 | guldenia[5] | |
Italia | |||
maa-armeijaan | 269,475,800 | frankia | |
meriväkeen | 99,336,000 | » | |
Yhteensä | 368,811,800 | frankia | |
Suurbritannia ja Irlanti: | |||
maa-armeijaan | 18,460,000 | punta-sterlingiä | |
meriväkeen | 19,724,000 | » | |
Yhteensä | 38,184,000 | punta-sterlingiä[6] |
Samassa suhteessa kuin ulosteot sotatarkotuksia varten rasittavat Europan kuuden suurvaltion asukkaita, rasittavat ne myöskin muiden Europan valtioiden asukkaita. Eivät edes puolueettomiksi julistetut valtiot, kuten Belgia ja Sveitsi, voi pysyä erillään yleisestä virtauksesta; he pelkäävät, ettei suurvaltioiden välillä puhjenneessa sodassa anneta merkitystä heidän puolueettomuudelleen ja voisi toinen tai toinen suurvalta taistelussa tunkeutua osalla armeijaansa heidän alueensa läpi, hyökätäkseen vastustajan kimppuun joko rintaman tai selän puolelta. Tämän mahdollisuuden varalta ovat he pakotetut varustautumaan sekä kustantamaan armeijaulostekojen ohella vielä kalliita linnotuksia. Belgian vuoden 1896 kulunkiarviossa oli sotatarkotuksia varten määrätty korkeimmaksi summaksi 47,865,000 frankia, Sveitsin vuoden 1897 kulunkiarviossa samaan tarkotukseen korkeimmaksi summaksi 23,000,000 frankia.
Kuinka suuri maa-armeijain pääluku sodan sattuessa olisi, ei voi tarkkuudella sanoa. Kukin valtio haluaa että maa-armeijansa näyttäisi ulospäin niin pieneltä kuin mahdollista. Mutta kun nykyään on yleinen asevelvollisuus käytännössä kaikissa mannermaa-valtioissa ja palvelusaika kestää yli 40 vuoden ijän, ja kun sodan sattuessa jokainen valtio kiirehtii saattamaan koko sotakelposen miehistönsä liikkeelle, niin voinee yksistään viiden mannermaan suurvaltion asettamien armeijojen yhteisen vahvuuden laskea 13–14 miljonaksi mieheksi.
»Tulevaisuuden sodassa ei saa yksikään asekelponen mies jäädä kotiin. Meidän tulee siis luoda sellainen järjestö, että kaikki aseisiin kutsutut miehet myöskin kykenevät aseita käyttämään», — näin lausui kreivi Caprivi valtiopäivillä toukokuun 16 päivänä 1890. Tämän ajatuksen toteuttaminen tuottaisi kuitenkin maa-armeijan palvelusajan pysyessä useampivuotisena kansalle sellaisia uhrauksia, että hallitustenkin täytyy ne nähdessään peräytyä suunnitelmistaan. Senpävuoksi katsottiin, kun armeijata suurennettiin vuonna 1893, olevan välttämätöntä myöntää jalkaväelle kaksivuotinen palvelusaika, koska, huolimatta siitä, että kahden vuoden palvelusaika riittää enempi kuin kylliksi miehistön sotilaalliseen hajotukseen, kolmivuotisen palvelusajan käytännössä ollessa lisäkustannukset tulisivat melkoista korkeammiksi. Sama seikka on myöskin jo pakottanut Ranskan ja Venäjän laskemaan melkoisen osan kutsutusta miehistöstä vapaaksi kuuden, yhdeksän kuukauden harjotusajan jälkeen, siinä vakuutuksessa, että miehet, kun ne joskus kutsutaan tositoimeen, kykenevät täyttämään tehtävänsä.
[1] 19,840,000,000 Suomen markkaa. Suom. muist.
[2] 1 franki = 1 Suomen markka. Suom. muist.
[3] Suomen valtion menot sotalaitokseen tekivät Suomenmaan tilastollisen vuosikirjan mukaan:
vuonna | 1882 ...................... 8,580,064 | markkaa |
» | 1883 ...................... 9,722,714 | » |
» | 1884 ...................... 7,530,182 | » |
» | 1885 ...................... 7,363,144 | » |
» | 1886 ...................... 6,134,684 | » |
» | 1887 ...................... 6,072,545 | » |
» | 1888 ...................... 6,269,051 | » |
» | 1889 ...................... 6,290,339 | » |
» | 1890 ...................... 6,831,009 | » |
» | 1891 ...................... 7,217,254 | » |
» | 1892 ...................... 7,192,125 | » |
» | 1893 ...................... 7,769,359 | » |
» | 1894 ...................... 7,300,974 | » |
» | 1895 ...................... 7,102,239 | » |
» | 1896 ...................... 8,443,045 | » |
» | 1897 ...................... 8,345,803 | » |
» | 1898 ...................... 8,816,197 | » |
» | 1899 ...................... 7,557,899 | » |
» | 1900 ...................... 6,959,519 | » |
» | 1901 ...................... 5,309,204 | markkaa |
Yhteensä 146,807,350 | » |
Suomen valtionvarojen käyttö sotilastarkotuksiin teki siis vuosina 1882–1901, siis 20 vuodessa yhteensä:
146,807,350 markkaa. |
Samana aikana on käytetty tieteen ja taiteen edistämiseen sekä kansanvalistustyöhön yhteensä 127,525,114 markkaa sekä yleiseen terveydenhoitoon 36,062,580 markkaa. Suomentajan laatima lisäys.
[4] 1 rupla = 2,60 Suomen markkaa; 346,487,900 ruplaa = 900,868,540 Suomen markkaa. Suom. muist.
[5] 1 guldeni = 2,49 Suomen markkaa; 154,260,959 guldenia = 584,109,788 Suomen markkaa. Suom. muist.
[6] 1 punta-sterlingi = 25 Suomen markkaa; 38,184,000 punta-sterlingiä = 9,546,000,000 Suomen markkaa. Suom. muist.