Sentähden, että nainen on ollut ja on vieläkin taloudellisesti riippuvainen miehestä, on hän otettu huomioon ainoastaan sukupuoliolentona ja tästä on ollut seurauksena sukupuolisortoa. Nainen ei ole ollut oman ruumiinsa herra. Hänen ruumiinsa on ollut hänen elämisen ehtonsa. Hänen on täytynyt vaihtaa se joko yhdelle tai useammalle miehelle leipään. [...] Naiset yleensä voivat siis vapautua sorronalaisesta asemastaan vasta sitten, kun taloudelliset, toisin sanoen tuotannolliset olosuhteet ovat kypsyneet ja muutettu sellaiseksi, että nainen lakkaa olemasta ainoastaan sukupuoliolento. Silloin hän vasta on ihminen, kenestäkään taloudellisesti riippuvainen paitsi yhteiskunnasta, jossa hän on osaltaan tasapuolisesti tekijä ja määrääjä. Silloin vasta lakkaa yleinen sorto ja sukupuolisuhteista johtuvat yleiset kärsimykset.
— Selma Jokela: Lyhyt yleiskatsaus naiskysymykseen (1911)