Kirjoitettu: Noin 20. tammikuuta 1845
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 22–24. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Postileima: Barmen, 20. tammikuuta 1845]
... Minua ilahduttaa erityisesti kommunistisen kirjallisuuden kotiutuminen Saksassa, joka nyt on fait accompli.[1] Vuosi sitten se alkoi kotiutua Saksan ulkopuolella Pariisissa, tai oikeastaan vasta syntyä, ja nyt se on jo saksalaisen Michelin kintereillä. Sanomalehdet, viikkolehdet, kuukausi- ja neljännesvuotiset julkaisut ja lähestyvä raskaan tykistön reservi on kaikki mitä parhaimmassa järjestyksessä. Tämä on käynyt pahuksen nopeasti! Maanalainen propagandakin puolestaan on kantanut hedelmää — aina, kun käyn Kölnissä tai täkäläisissä kapakoissa, niin huomaan että on tehty uusia edistysaskeleita, saatu uusia proselyyttejä. Kölnin kokous on tehnyt ihmeitä — vähitellen löytyy yksittäisiä kommunistiryhmiä, jotka ovat kehittyneet hiljaisuudessa ilman meidän suoranaista myötävaikutustamme. Myös »Gemeinnütziges Wochenblatt», jota aikaisemmin julkaistiin yhdessä »Rheinische Zeitungin»[2] kanssa, on nyt meidän käsissämme. D'Ester on ottanut sen ja katsoo, miten sen kanssa on meneteltävä. Meidän on nyt kuitenkin ennen kaikkea julkaistava muutamia suurempia teoksia, jotta voitaisiin antaa asiaankuuluva kiinnekohta niille monille puolitietäville, jotka mielellään haluaisivat, mutteivät yksin kykene saamaan selvää asioista. Tee nyt kansantaloustieteellinen kirjasi[3] valmiiksi. Vaikka itse jäisitkin tyytymättömäksi monen seikan suhteen, on se samantekevää, mielet ovat kypsiä ja meidän on taottava rautaa silloin kun se on kuumaa. Minun englantilaisjuttuni eivät tosin nekään jää vaikutuksettomiksi, tosiasiat ovat liian iskeviä, mutta silti haluaisin että käteni olisivat vapaammat kirjoittaakseni sellaista, mikä olisi tehokkaampaa nykyhetken kannalta ja antaisi kovemman iskun saksalaiselle porvaristolle. Me saksalaiset teoreetikot[4]... on naurettavaa, mutta ajan ja saksalaisen kansallissonnan hajoamisen merkki — emme[5]... lainkaan pääse kehittämään teoriaamme, emme ole voineet edes julkaista järjettömyyden kritiikkiä. Nyt olisi korkein aika. Järjestä siksi niin, että kirja tulisi valmiiksi ennen huhtikuuta, tee kuten minä ja aseta itsellesi aika, johon mennessä Sinun on lopetettava työ, ja huolehdi pikaisesta painamisesta. Jollet voi antaa painaa siellä, anna painaa Mannheimissä, Darmstadtissa tai jossain muualla. Mutta kirja on saatava pian ulos.
Minusta on kyllä ollut aika kummastuttavaa, että olet paisuttanut »Kriittisen kritiikin»[6] 20 painoarkkiin. Mutta on oikein hyvä, että nyt ihmiset saavat lukea paljon sitä mikä muuten olisi maannut pöydälläsi kukaties vielä miten kauan. Mutta jos olet jättänyt nimeni tittelilehdelle, se tuntuu oudolta, koska olen kirjoittanut tuskin puoltatoista painoarkkia. Kuten sanottua, en ole vielä kuullut mitään Löwenthalista, enkä kirjan ilmestymisestä, jota tietysti innokkaasti odotan...
Vietän täällä elämää, joka sopisi parhaimmallekin filisterille, hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa autuudessa ja kunniallisuudessa, istun huoneessani ja työskentelen, en käy juuri ollenkaan ulkona, olen vakaa kuin saksalainen; jos tällaista jatkuu niin taidanpa pelätä, että herra jumala painaa kirjoitukseni villaisella ja päästää minut taivaaseen. Vakuutan Sinulle, että täällä Barmenissa alan tulla hyvään maineeseen. Mutta olen myös ikävissäni, haluaisin pääsiäiseksi pois täältä, todennäköisesti Bonniin. Annoin lankoni suostuttelun ja molempien vanhempieni synkkien kasvojen vaikuttaa itseeni ja yritin vielä kerran kauppahommia. Olen nyt puuhaillut konttorissa, myös rakkausjuttuni sai minut siihen — mutta olin tuskastunut jo ennenkuin aloinkaan työskennellä, kauppahommat ovat inhottavia, Barmen on inhottava, on inhottavaa haaskata aikaa ja erityisesti inhottavaa on jäädä paitsi porvariksi myös tehtailijaksi, aktiivisesti työväenluokkaa vastaan esiintyväksi porvariksi. Pari päivää isäukkoni[7] tehtaassa näyttivät taas minulle[8]... koko inhottavuuden jonka olin jotenkin sivuuttanut huomiotta. Olin tietysti toivonut pysyväni liikehommissa niin kauan kuin vain minulle sopisi ja sitten kirjoittavani jotain vastoin poliisijärjestystä voidakseni hyvällä syyllä painua rajan yli, mutta en kestä siihenkään asti. Luulen että olisin vähäsen hapantunut, jollei minun olisi päivittäin pitänyt rekisteröidä kirjaani mitä hirveimpiä asioita englantilaisesta yhteiskunnasta, mikä se on ainakin pitänyt kiukkuni kiehumassa. Kommunisti voi toki olla ulkoisen tilanteen kannalta porvarina ja liikerottana, jollei kirjoittaisi, mutta kommunistisen propagandan laajamittainen harjoittaminen samaan aikaan kun toimii kauppiaana ja teollisuusmiehenä ei käy. Riittää, pääsiäisenä lähden täältä pois. Sen lisäksi vielä veltto elämä aivan radikaalis-kristillis-preussilaisessa perheessä — se ei enää käy, minusta tulisi ajan mittaan saksalainen poroporvari ja toisin kommunismiin poroporvarillisuutta.
Älä nyt anna minun odottaa kirjettä Sinulta yhtä kauan kuin annoin Sinun tällä kertaa odottaa. Kerro vaimollesi terveisiä minulta, vaikka en tunne häntä, ja terveisiä muillekin. Kirjoita toistaiseksi tännepäin, jos satun olemaan jo pois, kirjeesi lähetetään perässäni.
Sinun F. E.
[1] — tapahtunut tosiasia. Toim.
[2] »Rheinische Zeitung für Politik, Handel und Gewerbe» (»Reinin lehti politiikan, kaupan ja teollisuuden kysymyksiä varten») oli päivälehti, joka ilmestyi Kölnissä vuoden 1842 tammikuun 1. päivästä vuoden 1843 maaliskuun 31. päivään. Sen perustivat eräät reininmaalaisen porvariston edustajat, jotka olivat oppositiossa preussilaiseen absolutismiin nähden. Marx oli huhtikuusta 1842 alkaen lehden avustaja ja saman vuoden lokakuusta alkaen eräs sen toimittajista. Lehdessä julkaistiin myös joukko Engelsin artikkeleita. Marxin toimittajakautena »Rheinische Zeitung» alkoi saada selvemmin määräytyneen vallankumouksellis-demokraattisen luonteen. Hallitus asetti lehden erityisen ankaran sensuurin alaiseksi ja lakkautti lehden myöhemmin kokonaan. Toim.
[3] Viittaus Marxin aikomaan työhön »Politiikan ja poliittisen taloustieteen kritiikkiä». Hänen tuolloin laatimistaan käsikirjoituksista on säilynyt vain osa, joka nykyään tunnetaan nimellä »Vuoden 1844 taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset». Toim.
[4] Käsikirjoitus vahingoittunut. Toim.
[5] Käsikirjoitus vahingoittunut. Toim.
[6] Karl Marx ja Friedrich Engels, »Die heilige Familie oder Kritik der Kritischen Kritik. Gegen Bruno Bauer und Konsorten». Toim.
[7] Friedrich Engels vanh., Engelsin isä. Toim.
[8] Käsikirjoitus vahingoittunut. Toim.