Kirjoitettu: 20. heinäkuuta 1851
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 55–57. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Manchester, noin 20. heinäkuuta 1851]
Hyvä Marx!
Ohessa dokumentit takaisin. Miquelin kirje tyydyttää minua. Poika ainakin ajattelee ja tulisi varmasti oikein hyväksi, jos menisi joksikin ajaksi ulkomaille. Hänen pelkonsa meidän nyt julkaisemamme dokumentin[1] haitallisesta vaikutuksesta demokraatteihin on varmasti hyvin aiheellinen, koska kyseessä on hänen maakuntansa. Tuo alasaksilainen, keskitason talonpoikien luontoperäinen demokratia, jonka takapuolta »Kölnische Zeitung» äskettäin nuoli ja tarjosi sille liittoa, ansaitsee sitä ja on paljon suurempien kaupunkien pikkuporvarillista demokratiaa alempana, joka toki hallitsee sitä. Tämä pikkuporvarillinen tyypillinen demokratia, vaikka tämä dokumentti ilmeisesti onkin vaikeasti loukannut sitä, on itse liian likistyksissä ja alas painettu, niin että se olisi sitä enemmän valmis tunnustamaan suurporvariston kera välttämättömyyden »ylittää Punainen meri». Nämä ihmiset tulevat yhä enemmän ja enemmän ymmärtämään proletariaatin hetkellisen terroristisen herruuden välttämättömyyden — sehän ei voi olla pitkäaikainen, koska dokumentin positiivinen sisältö on niin mieletön, ettei sellaisten ihmisten pysyvästä herruudesta ja sellaisten periaatteiden lopullisesta toteuttamisesta voi olla puhettakaan! Sitä vastoin hannoverilainen suuri ja keskisuuri talonpoika, jolla ei ole muuta kuin maansa, jonka talo, tavarat, lato jne. joutuvat kaikkien vakuutusyhtiöiden odotettavissa olevan vararikon johdosta kaikille vaaroille alttiiksi, joka sitäpaitsi on sitten Ernst Augustin päivien saanut maistaa kaikkia laillisen vastarinnan makeuksia — tämä saksalainen sturdy yeoman[2] ajattelee, ennen kuin lähtee Punaiselle merelle.
B[ermbach]in kirjeen mukaan Haupt olisi petturi, mitä en voi uskoa. Juttu olisi joka tapauksessa selvitettävä. Epäilyttävältä voi silti näyttää, että, sikäli kuin tiedän, Haupt on vielä vapaalla jalalla. Matkaa Hampuriin Göttingenistä tai Kölnistä ei voi ajatella. Mitä ja milloin saamme tästä tietää prosessipöytäkirjoista tai dokumenteista, on vaikea sanoa. Jos kyseessä on petos, ei saa unohtaa sitä, ja esimerkkirangaistus sopivassa tilaisuudessa olisi erittäin hyvä.
Toivon että Daniels päästetään pian vapaaksi. Hän on ainoa poliittinen pää Kölnissä, ja hän kykenisi kyllä huolimatta kaikesta poliisivalvonnasta pitämään asian oikeilla raiteilla.
Palataksemme vielä kerran dokumenttimme vaikutuksesta demokraatteihin: M[iquel]in olisi toki ajateltava, että olemme vainonneet noita herroja jatkuvasti ja järjestelmällisesti kirjoituksissa, jotka toki ovat enemmän tai vähemmän olleet puoluemanifestejä. Mistä siis nyt huuto ohjelmasta, joka vain tiivistää jo kauan sitten painetun hyvin rauhallisella ja aivan epähenkilökohtaisella tavalla? Ovatko sitten mannermaalla olevat poikamme luopuneet meistä, ovatko he olleet tekemisissä demokraattien kanssa enemmän kuin mitä puoluepolitiikka ja puoluekunnia sallivat? Jos demokraatit huutavat niin vallankumouksellisesti erimielisyyksien puutteen vuoksi, niin kuka on syyllinen niiden puutteeseen; emme ainakaan me, vaan pikemminkin saksalaiset kommunistit Saksassa. Tässä näyttää joka tapauksessa olevan asian ydin. Jokaisen jokseenkin älykkään demokraatin on edeltä käsin täytynyt tietää mitä hän voi odottaa puolueemme taholta — dokumentti ei voinut tuoda heille paljoa uutta. Kun he liittoutuivat tilapäisesti kommunistien kanssa, niin heille selitettiin täysin allianssin ehdot ja kestävyys ja vain hannoverilaisten keskitalonpoikien ja asianajajien mieleen on voinut pälkähtää luulemaan että kommunistit olisivat vuodesta 1850 lähtien luopuneet »Neue Rheinische Zeitungin» periaatteista ja politiikasta. Waldeck ja Jacoby eivät varmasti ole uneksineetkaan siitä. Joka tapauksessa kaikki senkaltaiset julkaisemiset eivät pitkään aikaan saa mitään muutoksia »olioiden luonnossa» eivätkä »suhteen käsitteessä», puhuaksemme stirneriläisittäin.[3] Demokraattinen huutaminen ja salainen kiihottelu tulee pian taas olemaan täydessä kukoistuksessaan ja demokraatit tulevat kulkemaan käsi kädessä kommunistien kanssa. Ja tiedämme edeltäkäsin että nämä herrat tulevat seuraavana päivänä tekemään vallankumouksen jälkeen ilkeitä temppuja eikä sitä estä mikään diplomatia.
Sitä vastoin minua on ilahduttanut suuresti se, että kaikkialla, kuten ehdotin, muodostuu pieniä kommunistisia ryhmiä »Manifestin»[4] pohjalta. Juuri tämä meiltä puuttui tähänastisen pääesikunnan heikkouden vuoksi. Sotilaat ovat olemassa sillään, kun olosuhteet ovat tarpeeksi kypsyneet, mutta hyvin mukavaa kun näköpiirissä on sellainen pääesikunta, joka ei koostu straubingerilaisaineksista ja antaa suuremman valinnanvaran kuin tähänastiset jonkinlaista sivistystä omaavat 25 miestä. Olisi hyvä tehdä suositus että kaikkialla konttoristien keskuudessa harjoitettaisiin propagandaa. Siinä tapauksessa että olisi organisoitava hallinto, nämä ihmiset ovat korvaamattomia — he ovat tottuneet raatamiseen ja asialliseen kirjanpitoon, ja liikeasiat on ainoa käytännöllinen koulu käyttökelpoisille virastokirjoittajille. Meidän juristimme jne. eivät kelpaa siihen. Me tarvitsemme konttoristeja kirjanpitoa ja tilinpitoa varten, lahjakkaita sivistyneitä ihmisiä sähkösanomien, kirjeiden, dokumenttien laatimista varten. 6 konttoristin avulla organisoisin hallinnonhaaran 1000 kertaa yksinkertaisemmin, pitkäjännitteisemmin ja käytännöllisemmin kuin 60 hallintoneuvoksen ja kameralistin avulla. Nämä viimeksi mainituthan eivät osaa edes kirjoittaa luettavasti ja tärvelevät kaikki kirjat niin ettei pirukaan saa niistä selvää. Kun kerran on pakko varautua yhä enemmän ja enemmän tähän mahdollisuuteen, ei asia ole vähäpätöinen. Sitä paitsi konttoristit ovat tottuneita pitkäaikaiseen mekaaniseen toimintaan, vähemmän vaativaisia, heidät on helpompi saada lopettamaan tyhjäntoimittaminen ja helpompi panna sivuun silloin kun käyttöä ei löydy.
Kirje Kölniin on matkalla — oikein hienosti hoidettuna; jollei se tule perille, en tiedä kuinka olla. Muuten ei Schulzin osoite ole oikein suositeltava — entinen myötäjulkaisija!
[1] Ks. Karl Marx ja Friedrich Engels, »Keskuskomitean vetoomus Kommunistien liitolle». Toim.
[2] — luja talonpoika. Toim.
[3] Ks. Marx Stirner, »Der Einzige and sein Eigenthum» (»Ainoa ja hänen omaisuutensa»), Leipzig 1845, S. 126. Toim.
[4] Ks. Karl Marx ja Friedrich Engels, »Kommunistisen puolueen manifesti». Toim.