Kirjoitettu: Noin 26. toukokuuta 1853
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 78–79. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Manchester, noin 26. toukokuuta 1853]
...Sain eilen luetuksi arabialaisia piirtokirjoituksia koskevan kirjan, josta olen puhunut sinulle.[1] Juttu ei ole vailla mielenkiintoa, niin iljettävänä kuin mustatakki ja raamatun puolustaja siinä kaikkialla esiintyykin. Tekijä pitää suurimpana voittonaan sitä, että hän on voinut osoittaa Gibbonin tehneen joitakin pukkeja vanhassa maantieteessä ja päätellä tästä myös Gibbonin jumaluusopin olevan hylättävää. Kirja on nimeltään: »The historical Geography of Arabia» kunnianarvoisan Charles Forsterin toimittamana. Paras, mitä siitä ilmenee, on:
1. Mooseksen kirjoissa muka Nooan, Abrahamin ym. sukuluettelo on aika tarkkaan silloisten beduiiniheimojen luettelo niiden suuremman tai pienemmän murresukulaisuuden mukaan jne. Beduiiniheimot nimittävät itseään, tänäkin päivänä Beni Saled, Beni Jussuf jne., so. sen ja sen poikia. Tällainen nimittely, joka on peräisin muinaispatriarkaalisilta ajoilta, johtaa loppujen lopuksi tämänkaltaiseen sukuluetteloon. Mooseksen kirjoissa esiintyvän luetteloinnin vahvistavat jossain määrin vanhat maantieteilijät, ja uudemmat tutkimusmatkailijat todistavat, että vanhat nimet ovat murteellisesti vääntyneinä useimmiten yhä vielä olemassa. Mutta tästä seuraa, että itse juutalaiset eivät olleet muuta kuin pieni beduiiniheimo toisten joukossa, ja sen saivat paikalliset olosuhteet, maanviljelys jne. vastakkain muiden beduiinien kanssa.
2. Sen suuren arabien maahankarkauksen suhteen, josta puhuimme edellä, selviää että beduiinit tekivät mongolien tapaan jaksottaisia hyökkäysretkiä, että beduiiniheimot ovat perustaneet Assyrian valtakunnan ja Babylonian samalle paikalle, johon myöhemmin syntyi Bagdadin kalifikunta. Babylonian valtakunnan perustajat, kaldealaiset, ovat edelleenkin olemassa samalla nimellä Beni Khaled, samoilla seuduilla. Suurten kaupunkien, Niniven ja Babylonin pystyttäminen on tapahtunut täsmälleen samalla tavoin kuin vasta 300 vuotta sitten samankaltaisten jättiläiskaupunkien Agran, Delhin, Lahoren, Muttanin Itä-Intiassa afgaanien taikka tataarien maahankarkauksen tuloksena. Tätä taustaa vastaan tarkastellen menettää muhamettilaisten maahankarkaus paljon erityisluonnettaan.
3. Arabit näyttävät olleen lounaisseuduilla, missä he asuivat aloillaan, yhtä sivistynyt kansa kuin egyptiläiset, assyrialaiset jne., heidän pystyttämänsä rakennelmat todistavat tämän. Myös tämä antaa selityksen moniin seikkoihin muhamettilaisten maahankarkauksessa. Mitä uskonnolliseen huijaukseen tulee, niin etelän vanhoissa piirtokirjoituksissa on vielä etualalla yksi jumaluuden muinainen arabialaiskansallinen perinne (kuten amerikkalaisilla intiaaneilla), josta hebrealainen yksijumaluus on vain pieni osa. Piirtokirjoituksista näyttää ilmenevän, että Muhammedin uskonnollinen vallankumous, kuten jokainen uskonnollinen liike, oli muodollisesti taantumusta, näennäistä paluuta vanhaan, yksinkertaiseen.
Nyt minulle on täysin selvää, että juutalaisten ns. pyhät kirjoitukset eivät olleet mitään muuta kuin muinaisarabialaisen uskonnollisen perinteen ja sukuperinteen muistiinkirjoitusta, johon painaa leimansa juutalaisten varhainen eroaminen naapuriheimolaisistaan, jotka tosin jäivät paimentolaisiksi. Se seikka, että Palestiinaa ympäröi arabien suuntaan pelkkä autiomaa, beduiinien maa, selittää erilliskehityksen. Mutta muinaisarabialaiset piirtokirjoitukset, perinteet ja koraani sekä se helppous, millä kaikesta huolimatta kaikki sukuselvitykset jne. ovat ratkaistavissa, todistavat, että pääsisältö on ollut arabialaista tai pikemminkin yleisseemiläistä, kuten meillä on Eddan[2] ja saksalaisten sankaritarujen laita.
Sinun F. E.
[1] Tässä tarkoitetaan kirjaa: Ch. Forster, »The Historical Geography of Arabia, or The Patriarchal Evidences of Revealed Religion». Vol. I–II, London 1844. (»Arabian historiallinen maantieto eli kirkkoisien todistukset ilmoitetusta uskonnosta»). Toim.
[2] »Edda» on Skandinavian kansojen mytologisten ja sankaritarujen ja laulujen kokoelma. Se on säilynyt kahtena muunnelmana, jotka ovat peräisin 13. vuosisadalta. »Eddan» laulut heijastavat skandinaavisen yhteiskunnan tilaa sukuyhteisön hajoamisen ja kansainvaelluksen kaudelta. Niistä tapaa muinaisgermaanien kansanomaisen luomistyön henkilöhahmoja ja aiheita. Toim.