Kirjoitettu: 22. kesäkuuta 1867
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 187–188. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 22. kesäkuuta 1867
...Toivon Sinun olevan tyytyväinen 4 arkkiin.[1] Sinun tähänastinen tyytyväisyytesi on minulle tärkeämpää kuin kaikki, mitä muu maailma saattaa siitä sanoa. Toivon joka tapauksessa, että porvaristo muistaa koko elämänsä ajan minun paiseeni. Tässä on uusi näyte sen sikamaisuudesta! Tiedäthän, että Children's Employment Commission[2] on toiminut viisi vuotta. Sen ensimmäisen selonteon jälkeen, joka ilmestyi 1863, pantiin paljastetut teollisuudenhaarat heti »järjestykseen». Toryministeristö oli tämän istuntokauden alussa, Walpolen, tuon »itkupajun» välityksellä antanut lakiesityksen, jossa komitean kaikki ehdotukset, joskin rohkeasti karsittuina, hyväksyttiin. Järjestykseen pantavat ukkelit, joiden joukossa oli suuria metallitehtailijoita ja myös »kotityön» verenimijöitä, olivat noloina vaiti. Nyt he tuovat parlamenttiin anomusta ja vaativat — uutta tutkimusta! Vanha oli muka puolueellinen! He laskelmoivat, että reformiesitys[3] vetää puoleensa kaiken julkisen huomion, niin että asia saataisiin aivan mukavasti ja piilossa salakuljetetuksi lävitse, sitä suuremmalla syyllä, että ammattiyhdistyksiä[4] vastaan käy samaan aikaan tuima tuuli. Pahinta näissä »selonteoissa» ovat noiden ukkelien omat lausunnot. He tietävät, että uusi tutkimus merkitsee juuri sitä, »mitä me porvarit haluamme» — lykkäystä ja riiston turvaamista viideksi vuodeksi eteenpäin! Onneksi asemani »Internationaalissa» suo minulle mahdollisuuden vetää viiva noiden hienojen laskelmien ylitse. Asia on poikkeuksellisen tärkeä. Kysymys on kidutuksen poistamisesta 1 ½ miljoonan ihmisen kohdalta, lukematta mukaan täysi-ikäisiä miespuolisia työläisiä![5]
Mitä tulee arvomuodon kehittelemiseen, niin olen neuvoasi noudattanut ja ollut noudattamatta, suhtautuakseni tässäkin suhteessa asiaan dialektisesti. Toisin sanoen olen ensinnäkin kirjoittanut liitteen, jossa esitän saman asian niin yksinkertaisesti ja niin koulumaisesti kuin suinkin mahdollista, ja toiseksi olen jakanut Sinun neuvosi mukaan jokaisen eteenpäinvievän katkelman kappaleisiin ym. omine otsikkoineen. Sitten sanon alkulauseessa »ei-dialektiselle» lukijalle, että hän voi jättää lukematta ne ja ne sivut ja lukea niiden sijaan liitteen. Tässä ei ole kysymys vain poroporvareista, vaan tiedonhaluisesta nuorisosta ym. Sitä paitsi tämä osasto on liian tärkeä koko kirjaan nähden. Herrat taloustieteilijät ovat tähän mennessä katsoneet ylen sen äärimmäisen yksinkertaisen asian, että muoto: 20 kyynärää liinakangasta = 1 takki on vain kehittymätön pohja muotoon 20 kyynärää liinakangasta = 2 puntaa, että siis tavaran yksinkertaisin muoto, jossa sen arvo ei vielä ole ilmaistu suhteena kaikkiin muihin tavaroihin, vaan ainoastaan sen omasta luontoismuodosta eroavana, sisältää rahamuodon koko salaisuuden ja siten, idussaan, työn tuotteen kaikkien porvarillisten muotojen salaisuuden. Olen välttänyt ensimmäisessä esityksessä (Duncker)[6] kehittelyn vaikeuden siten, että annan arvon ilmaisun varsinaisen erittelyn vasta sitten, kun se ilmenee kehittyneenä, rahallisena ilmaisuna.
Hofmannin suhteen olet täysin oikeassa.[7] Tulet muuten havaitsemaan minun kolmannen osastoni[8] lopusta, jossa selvitetään käsityöläismestarin muuttumista kapitalistiksi — pelkästään määrällisten muutosten seurauksena — että lainaan siellä tekstissä Hegelin keksimää pelkästään määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen lakia yhtä pätevänä historiassa ja luonnontieteessä. Tekstiin liittyvässä huomautuksessa (kuuntelin juuri siihen aikaan Hofmannia) mainitsen molekyyliteorian, mutta en Hofmannia, joka ei ole keksinyt asiassa mitään, viimeistä silausta lukuunottamatta, vaan Laurentin, Gerhardtin ja Wurtzin, joista viimeksi mainittu oli tämän teorian varsinainen luoja. Saatuani kirjeesi muistin vain hämärästi asian ja siksi katselin jälkikäteen käsikirjoitustani...
[1] — »Pääoman» ensimmäisen osan. Toim.
[2] — Lapsityövoiman käytön tutkimuskomitea. Toim.
[3] Englannissa toimeenpantiin vuonna 1867 työväenliikkeen joukkomittaisesta painostuksesta toinen parlamenttiuudistus. Reformin puolesta esiintyneeseen liikkeeseen osallistui aktiivisesti I Internationaalin Pääneuvosto. Uuden lain mukaan alennettiin äänioikeutettujen varallisuuden alarajaa kreivikunnissa vuokraajien osalta vuotuiseen 12 punnan vuokraan, kaupungeissa taas äänioikeuden sai jokainen talonomistaja ja talonvuokraaja sekä myös ne vuokralaiset, jotka asuinpaikkaansa yhteen vuoteen muuttamatta olivat maksaneet vuokraa ainakin 10 puntaa. Vuoden 1867 äänioikeusuudistuksen seurauksena lisääntyi valitsijoiden lukumäärä Englannissa yli kaksinkertaiseksi. Äänioikeuden sai myös tietty osa ammattityöläisistä. Toim.
[4] Vuoden 1867 helmikuussa asetettiin kuninkaallinen tutkimuskomissio selvittämään Englannin ammattiliittojen toimintaa. Ammattiliittojen toimeliaisuuden lisääntymisestä aiheutuneen selvityksen tarkoituksena oli asettaa ammattiliitot lain ulkopuolelle taikka ainakin rajoittaa niiden toimintaa. Ammattiliitot vastasivat tähän hallituksen toimenpiteeseen järjestämällä koko maassa joukkutapaamisia ja kokouksia sekä kutsumalla koolle Lontoossa 5.–8. päivänä maaliskuuta 1807 pidetyn valtakunnallisen konferenssin. Kuninkaallisen tutkimuskomission ei onnistunut esittää ammattiliittoja vastaan minkäänlaisia syytöksiä. Toim.
[5] Tuloksena uusista, vuonna 1867 toimeenpannuista työolojen tutkimisista oli vuoden 1867 elokuun 15. päivän laki, joka laajensi tehdaslakien vaikutusalaa uusille teollisuuden aloille. Tämän lain mukaan työpäivän pisin kesto naisten ja 18 vuotta nuorempien lasten osalta rajoitettiin 10,5 tunniksi paitsi tehdasteollisuudessa myös useiden alojen pienyrityksissä ja kotiteollisuudessa. Toim.
[6] Karl Marx. »Poliittisen taloustieteen arvostelua». Toim.
[7] August Wilhelm Hofmann. »Einleitung in die moderne Chemie». Toim.
[8] »Pääoma», 1. osa. Kyseessä on ensimmäisen painoksen 3. osasto. Myöhemmissä painoksissa sitä vastaa 9. osasto. Toim.