Kirjoitettu: 27. kesäkuuta 1867
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 189–190. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 27. kesäkuuta 1867
...Käsiini on tullut viimeksi 20. arkki.[1] Koko kirjasta kai tulee 40–42 arkkia. Tähän päivään mennessä en ole saanut yhtään painovalmista vedosta Sinulle lähetettyjen jälkeen. Hallussasi olevat lähetä minulle takaisin matkaan lähtiessäsi.
Mitä tulee Sinun mainitsemaasi poroporvarin ja vulgaaritaloustieteilijän ennalta odotettaviin epäilyksiin (hehän tietysti unohtavat, että, kun he ottavat laskuihinsa maksetun työn nimikkeellä työpalkka, niin maksamattoman he ottavat nimikkeellä voitto ym.), niin päädytään, tieteellisesti ilmaistuna, kysymykseen:
Miten tavaran arvo muuttuu tavaran tuotantohinnaksi, jossa
1. koko työ esiintyy työpalkan muodossa maksettuna;
2. lisätyö taas, eli lisäarvo, saa nimikkeellä korko, voitto ym. hinnanlisäyksen muodon yli kustannushinnan (= pysyvän pääomanosan hinta plus työpalkka).
Vastaaminen tähän kysymykseen edellyttää:
I. Että on selvitetty esim. työvoiman päiväarvon muuttuminen palkaksi tai päivätyön hinnaksi. Tämä tapahtuu tämän osan V luvussa.[2]
II. Että on selvitetty lisäarvon muuttuminen voitoksi ja voiton keskimääräiseksi voitoksi jne. Tämä edellyttää ennakoivaa pääoman kiertokulkuprosessin esittelyä, koska pääoman kierto jne. näyttelee tällöin osaansa. Siksi tämä asia voidaan esittää vasta 3. kirjassa (II osa sisältää 2. ja 3. kirjan). Siinä tulee ilmenemään, mistä on peräisin poroporvarin ja vulgaaritaloustieteilijän kuvittelutapa, ja se on peräisin nimittäin siitä, että heidän aivoissaan heijastuu alati vain keskinäissuhteiden välitön ilmenemismuoto eikä niiden sisäinen riippuvuus. Jos muuten viimeksi mainitusta olisi kysymys, mihin silloin ylipäänsä tiedettä tarvittaisiinkaan?
Jos nyt antaisin periksi viettelykselle karsia ennalta kaikki moiset epäilykset, tärvelisin dialektisen kehittelyn koko metodin.
Tässä metodissa on taas se hyvä puoli, että se panee noille ukkeleille alinomaa sudenkuoppia, jotka provosoivat heidät ilmaisemaan aasimaisuutensa ennen aikojaan.
Muuten viimeksi hallussasi ollutta § 3:a: »Lisäarvon suhdeluku» seuraa välittömästi § »Työpäivä» (Taistelu työpäivän pituudesta), jonka käsittely tuo lähikuvaan, miten hyvin herra porvari on selvillä käytännössä voittonsa lähteestä ja substanssista. Tämä ilmenee myös tapauksessa Senior, jolloin porvari vakuuttaa koko voittonsa ja korkonsa juontuvan viimeisestä maksamattomasta työtunnista.[3]
Parhaat terveiset Mrs. Lizzylle.
Sinun K. M..
[1] — »Pääoman» ensimmäistä osaa. Toim.
[2] Marx tarkoittaa tässä »Pääoman» ensimmäisen osan ensipainoksen viidennen luvun viimeistä kohtaa. Myöhemmissä painoksissa tätä vastaa kuudennen osaston 17. luku. Toim.
[3] Kirjeen tekstissä mainitut »pykälät» sisältyivät »Pääoman» ensimmäisen osan ensimmäisessä päinoksessa kolmanteen lukuun. Toisessa ja myöhemmissä saksalaisissa painoksissa niitä vastaavat kolmannen osaston 7. ja 8. luku. Marxin esittämä porvarillisen vulgaaritaloustieteilijän Seniorin teorian arvostelu on esitetty seitsemännen luvun 3. kohdassa, kun taas johdatus työpäivän erittelyyn on esitetty erityisenä kohtana »Työpäivän rajoista». Toim.