Kirjoitettu: 8. tammikuuta 1868
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 198–199. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 8. tammikuuta 1868
Hyvä Fred!
Dühringin johdosta.[1] Se on jo paljon mieheltä, että hän ottaa miltei myönteisesti vastaan »Alkuperäistä kasaantumista» koskevan osaston.[2] Hän on vielä nuori. Careyn kannattajana hän on vapaakaupan puoltajien kanssa suoranaisesti vastakkain. Lisäksi Dühring on yksityisdosentti, eikä siis ole pahoillaan, jos professori Roscher, joka sulkee heiltä kaikilta tien, saa potkuja osakseen.[3] Minun silmääni on erityisesti pistänyt eräs seikka hänen esittämässään luonnehdinnassa. Nimittäin se, että niin kauan kuin arvon määrääminen työajan välityksellä itse Ricardon tapaan jää »määräämättä», se ei saa noita ihmisiä tuntemaan oloaan epävarmaksi. Mutta heti kun sen täsmällinen yhteys työpäivään ja sen vaihteluihin on osoitettu, niin asia heille valkenee aivan epämiellyttävällä uudella tavalla. Luulen Dühringin ylipäänsä käyneen käsiksi kirjaan ilkeämielisyydestä Roscheria kohtaan. Hänen pelkonsa joutua itsekin rusnatuksi on kuitenkin selvästi havaittavissa. Ihmeellistä on, ettei kaveri saa tuntumaa kirjan kolmeen aivan uuteen ainekseen; 1. että vastoin kaikkea aiempaa kansantaloustiedettä, joka käsittelee alun alkaen lisäarvon erityisiä osasia niiden vakiintuneissa maankoron, voiton ja koron muodoissa, minä puolestani käsittelen lisäarvon yleistä muotoa, jossa tämä kaikki on vielä erkanemattomana, niin sanoakseni liuenneena;
2. että taloustieteilijöiltä on luiskahtanut poikkeuksetta käsistä se yksinkertainen seikka, että kun tavaralla on käyttöarvon ja vaihtoarvon kaksinainen luonne, niin on myös tavarassa esiintyvällä työllä oltava kaksinainen luonne, kun taas varauksitta tarkasteltavaan työhön kohdistuva pelkkä erittely, kuten Smithillä, Ricardolla ym. pakostakin törmää kaikkialla johonkin selittämättömään. Tässä on itse asiassa kriittisen käsityksen koko salaisuus.
3. että ensimmäisen kerran työpalkka on esitetty sen takana piilevänä suhteen irrationaalisena ilmenemismuotona ja tämä juuri esiintyy työpalkan kummassakin muodossa: aikapalkassa ja kappalepalkassa. (Minulle oli avuksi se, että korkeammassa matematiikassa löytyy taajaan samanlaisia lausekkeita.)
Mitä tulee herra Dühringin tekemiin vaatimattomiin vastaväitteisiin arvon määräystä vastaan, niin saa hän II osasta[4] ihmeekseen todeta, miten vähäisessä määrin arvon »välitön» määrääminen pätee porvarillisessa yhteiskunnassa. Itse asiassa mikään yhteiskunnan muoto ei voi estää sitä, että yhteiskunnan käytettävissä oleva työaika sääntelee tavalla tai toisella tuotantoa. Mutta niin kauan kuin tämä sääntely ei tapahdu yhteiskunnan valvoessa suoranaisesti ja tietoisesti käytettävissään olevaa työaikaa — mikä on mahdollista vain yhteisomistuksen vallitessa — vaan tavaroiden hintojen liikunnan välityksellä, niin kauan jää voimaan se mitä olet varsin sattuvasti sanonut jo »Deutsch-Französische Jahrbücherissä»[5]...
[1] Kysymys on esityksestä, jonka Eugen Dühring oli vuonna 1867 laatinut »Pääoman» ensimmäisestä osasta. Toim.
[2] Tässä tarkoitetaan »Pääoman» ensimmäisen saksankielisen painoksen kuudennen osaston jaetta »Niin sanottu alkuperäinen kasautuminen». Toisesta saksankielisestä ensimmäisen osan painoksesta lähtien tätä jaetta vastaa seitsemännen osaston 24. luku. Toim.
[3] Engels tarkoittaa Roscherin vulgaaritaloustieteellisten katsomusten murskaavaa arvostelua, jonka Marx esitti »Pääoman» ensimmäisessä osassa. Toim.
[4] Koko »Pääoman» julkaisemissuunnitelma, jonka Marx esitti teoksen ensimmäisen osan ensimmäisen saksankielisen painoksen esipuheessa, edellytti vielä kahden osan julkaisemista. Tällöin oli tarkoitus, että toinen osa koostuisi kahdesta kirjasta, joista toinen koskisi pääoman kiertokulkuprosessin erittelyä (kirja II) ja toinen (kirja III) erittelisi kapitalistista kokonaisprosessia. Viimeisen, kolmannen osan (kirja IV) Marx arveli voivansa omistaa taloudellisten teorioiden historialle. Marxin kuoleman jälkeen Engels valmisteli painokuntoon ja julkaisi ne käsikirjoitukset, jotka kuuluivat toiseen kirjaan »Pääoman» II osana ja taas kolmanteen kirjaan kuuluvat »Pääoman» III osana. Toim.
[5] Friedrich Engels. »Umrisse zu einer Kritik der Nationaloekonomie». Toim.