Kirjoitettu: 15. lokakuuta 1875
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 310–311. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 15. lokakuuta 1875
...Marx on ollut kovin pahoillaan numerossa 104 olleesta huomautuksesta siihen kohtaan hänen »Anti-Proudhonissaan», jossa hän sanoo, että sosialistit samoin kuin ekonomistitkin tuomitsivat kaikki liittoutumat: kysymys on näet »Proudhonin tapaisista sosialisteista». Ensinnäkään ei silloin ollut vielä ainoatakaan Proudhonin tapaista sosialistia muuta kuin Proudhon itse. Toiseksi Marxin väite piti paikkansa kaikkien aikaisemmin esiintyneiden sosialistien suhteen (lukuunottamatta meitä kahta, jotka olimme Ranskassa tuntemattomia) — sikäli kuin he joutuivat tekemisiin liittoutumien kanssa — Robert Owen etunenässä! Se pätee myös owenistien ja ranskalaisten mm. Cabet'n suhteen. Koska Ranskassa ei ollut mitään liittoutumisoikeutta, oli asialla siellä pienempi merkitys. Mutta koska ennen Marxia tunnettiin vain feodaalista, porvarillista, pikkuporvarillista tai utopistista taikka sitten näistä eri aineksista sekoittunutta sosialismia, niin oli selvää, että kaikki sosialistit, joista kukin väitti tietävänsä erikoisen maailmanparannuskeinon ja oli aivan erillään todellisesta työväenliikkeestä, näki todellisen liikkeen jokaisessa muodossa, siis myös liittoutumissa ja lakoissa, harhapolun, joka vei joukot pois tosi uskon yksinään autuuteen johtavalta tieltä. Kuten näette, ei huomautus ollut vain väärä, vaan peräti mieletön. Mutta meidän väestämme näyttää mahdottomalta rajoittua kirjoituksissaan siihen, mitä he ovat todella käsittäneet. Todistus: Kz:n, Symmachos:in,[1] ja mitä he nyt kaikki nimeltään ovatkaan, teoreettis-sosialistiset loputtomat vuodatukset, joiden taloudelliset munaukset, virheelliset näkökohdat ja sosialistisen kirjallisuuden tuntemattomuus tarjoavat parhaan keinon lyödä maahan Saksan tähänastisen liikkeen teoreettinen ylivalta. Vähältä piti, ettei Marx saattanut julkisuuteen lausuntoa kyseisen huomautuksen johdosta.
Valittelu riittäköön. Tahtoisin toivoa, että peräti hätiköityyn yhdistymiseen kiinnitetyt toiveet ja odotukset toteutuvat, että lassallelaiset eivät enimmältään asetu vastustamaan siirtymistään Lassallen palvonnasta todellisen luokka-asemansa kiihkottomaan tajuamiseen ja että hajaannus, joka tulee yhtä varmasti kuin 2 × 2 on 4, tapahtuu meille suotuisissa olosuhteissa. Mutta olisi liikaa vaatia, että minäkin uskoisin kaikkeen tähän.
Maa, johon Saksan ja Itävallan lisäksi meidän pitää kiinnittää eniten huomiota, on edelleenkin Venäjä. Siellä, kuten meilläkin, liikkeen parhaana liittolaisena on hallitus. Mutta paljon parempana kuin meidän Bismarck–Stieber–Tessendorfin hallitus. Venäjän hovipuolue, joka on nyt jotakuinkin vallassa, yrittää jälleen peruuttaa kaikki vuoden 1861 »uuden aikakauden»[2] ja sitä seuranneiden vuosien aikana tehdyt myönnytykset, ja toimii aito venäläisin keinoin. Niinpä jälleen vain »ylempien säätyjen pojat» saavat opiskella yliopistoissa, ja jotta tämä voitaisiin toteuttaa annetaan kaikkien muiden tulla hylätyiksi päästötutkinnossa. Tämä kohtalo tuli yksistään 1873 ainakin 24 000 nuoren ihmisen osaksi, joilta on siten koko ura pystyssä, koska heiltä on nimenomaisesti kielletty pääsy jopa alkeiskoulunopettajiksi! Ja sitten vielä ihmetellään »nihilismin» levinneisyyttä Venäjällä. Kunhan Walster, joka osaa venäjää, ottaisi tarkasteltavakseen muutamia B. Behrin Berliinissä julkaisemia liberaalisen opposition vihkosia, taikka kun löytyisi joku, joka ymmärtäisi riittävästi puolaa lukeakseen lvovilaisia lehtiä (esim. »Dziennik Polski» tai »Gazeta Narodowa»[3]) ja poimiakseen näitä asioita niistä, niin »Volksstaatista» voisi tulla etummaisin lehti Euroopassa Venäjän asioiden suhteen. Ja näyttää aivan siltä, että seuraavan kerran leikin on määrä alkaa Venäjällä. Jos tämä tapahtuu sellaiseen aikaan, jolloin on käynnissä väistämätön sota saksalais-preussilaisen valtakunnan ja Venäjän välillä, ja tämä on varsin todennäköistä, niin vastalyönti Saksaan on myös väistämätön.
Marx lähettää Teille parhaat terveisensä.
Vilpittömästi Teidän F. Engels
Parhaat terveiset Liebknechtille.
[1] Kautskyn salanimi. Toim.
[2] Engels vertaa Venäjällä maaorjuuden kumoamisen jälkeen 1861 alkanutta uudistuskautta Preussiin niin sanottuun uuteen aikakauteen.
Uusi aikakausi — Astuessaan vuoden 1858 lokakuussa prinssihallitsijaksi Preussin prinssi Wilhelm (vuodesta 1861 Preussin kuningas) myönsi eron Manteuffelin kabinetille ja kutsui hallitukseen maltillisia liberaaleja. Porvarillisessa lehdistössä tämä suuntaus sai komealta kalskahtavan nimen »uusi aikakausi». Itse asiassa Wilhelmin politiikka tähtäsi yksinomaan preussilaisen monarkian ja junkkeriston asemien lujittamiseen. Toiveissaan pettynyt porvaristo kieltäytyi vahvistamasta hallituksen esittämää sotalaitoksen uudistusluonnosta. Tämän johdosta vuonna 1862 syntynyt perustuslakiselkkaus ja Bismarckin valtaantulo syyskuussa 1862 tekivät lopun »uudesta aikakaudesta». Toim.
[3] »Dziennik Polski» (»Puolan lehti»), puolalainen liberaalis-porvarillinen sanomalehti, Galitsian liberaalisen porvariston oikeistoainesten äänenkannattaja; ilmestyi Lvovissa vuosina 1869–1914.
»Gazeta Narodowa» (»Kansallislehti»), puolalainen porvarillis-liberaalinen lehti, joka ilmestyi Lvovissa vuosina 1862–1914.Toim.