Suomennos: Tuntematon
Lähde: Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 5. osa, s. 577. Kustannusliike Edistys, Moskova (1979).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoossa 10. marraskuuta 1877
...Minä »en ole suuttunut» (kuten Heine sanoi[1]) eikä myöskään Engels.[2] Me kumpikaan emme maksaisi kuuluisuudesta penniäkään. Tässä esimerkiksi todiste: vastenmielisyydestä kaikkea yksilönpalvontaa kohtaan en Internationaalin olemassaoloaikana päästänyt milloinkaan julkisuuteen kirjeitä, joissa tunnustettiin minun ansioni ja joita sain kiusakseni eri maista, enkä milloinkaan edes vastannut niihin paitsi harvoja tapauksia, jolloin ripitin niistä. Kun Engels ja minä liityimme ensi kerran salaiseen kommunistien yhdistykseen,[3] asetimme ehdottomaksi vaatimukseksi, että säännöistä[4] heitettäisiin pois kaikki, mikä myötävaikuttaisi taikauskoiseen auktoriteettien palvontaan (myöhemmin Lassalle menetteli juuri päinvastoin)...
[1] Heine. Lyrisches Intermezzo, 18. runo. Toim.
[2] Tarkoittaen Dühringin kannattajien hyökkäilyjä Gothan edustajakokouksessa 1877 Blos kysyi Marxilta 30. lokakuuta — 6. marraskuuta 1877 päivätyssä kirjeessään, olivatko Marx ja Engels tosiaan suuttuneet Saksan puoluetovereille. Blos kirjoitti, että saksalaiset työläiset kiinnittävät Marxin ja Engelsin esiintymisiin lehdistössä suurempaa huomiota kuin milloinkaan aikaisemmin ja että sosiaalidemokraattien agitaatiotoiminnan ansiosta Marx ja Engels ovat tulleet tunnetuimmiksi kuin he itse olettavatkaan. Toim.
[3] — Kommunistien liitto. Toim.
[4] Kommunistien liiton säännöt, joiden laatimiseen Marx ja Engels osallistuivat aktiivisesti, hyväksyttiin kesäkuussa 1847 Liiton ensimmäisessä kongressissa. Liiton yhdistyksissä olleen käsittelyn jälkeen säännöt käsiteltiin jälleen toisessa kongressissa ja vahvistettiin lopullisesti 8. joulukuuta 1847 (ks. Marx–Engels. Werke, Bd. 4, S. 596–601). Toim.