Kirjoitettu: 16. joulukuuta 1879
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 338–339. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 16. joulukuuta 1879
...Sellaiseen lehteen, jossa on mahdollista suorastaan valitella vuoden 1848 vallankumousta, joka avasi tiet sosiaalidemokratialle, sellaiseen lehteen meillä ei ole asiaa. Tästä kirjoituksesta ja Höchbergin kirjeestä käy selvästi ilmi, että tähtikolmikko esittää vaatimuksen saattaa »Sozialdemokratissa» proletaaristen katsomusten ohella tasa-arvoisina julkisuuteen heidän »Jahrbuchissa» ensi kerran selvästi esitetyt pikkuporvarillis-sosialistiset katsomuksensa. Enkä minä tajua, miten Te Leipzigissa aiotte, kun asiat ovat ajautuneet suohon, estää tämän ilman avointa välirikkoa. Te tunnustatte tuon väen edelleenkin puoluetovereiksi. Me emme sitä voi. »Jahrbuchin» kirjoitus erottaa meidät heistä jyrkästi ja ehdottomasti. Emme voi heidän kanssaan edes neuvotella niinkauan, kuin he väittävät kuuluvansa meidän kanssamme samaan puolueeseen. Tässä käsiteltävät asiat ovat sitä laatua,, että niistä ei missään proletaarisessa puolueessa enää lainkaan keskustella. Ottaa ne puolueessa keskustelunaiheeksi merkitsee samaa kuin asettaa kyseenalaiseksi koko proletaarinen sosialismi.
Meidän on tosiaankin parempi näissä oloissa olla avustamatta. Esittäisimme yhtä mittaa vastalauseita, ja meidän täytyisi muutaman viikon kuluessa ilmoittaa julkisesti erkanemisestamme, josta ei toki myöskään olisi asialle apua.
Olemme sangen pahoillamme siitä, ettemme tällä painostuksen hetkellä voi ilman ehtoja seistä rinnallanne. Niinkauan kuin puolue Saksassa oli uskollinen proletaariselle luonteelleen, heitimme syrjään kaikki muut näkökohdat. Mutta nyt, kun pikkuporvarilliset ainekset, jotka on päästetty mukaan, ovat tunnustaneet avoimesti väriä, on asia toinen. Niin pian kuin heidän sallitaan salakuljettaa pala palalta pikkuporvarilliset käsityksensä Saksan puolueen äänenkannattajaan, on meiltä tämän vuoksi äänenkannattaja yksinkertaisesti lukossa...
Maailmanhistoria kulkee muuten kulkuaan välittämättä näistä viisaista ja kohtuullisista poroporvareista. Venäjällä täytyy asian nyt muutaman kuukauden kuluessa ottaa kovalle. Joko itsevaltius kaatuu, ja silloin puhaltaa heti, taantumuksen suuren pesäkkeen romahdettua, toinen tuuli Euroopassa; taikka sitten syttyy eurooppalainen sota, ja se hautaa myös Saksan nykyisen puolueen kunkin kansan kansallisesta olemassaolostaan käymän väistämättömän taistelun alle. Tuo sota olisi meille suurin onnettomuus, se saattaisi taannuttaa liikettä parillakymmenellä vuodella. Mutta uusi puolue, jonka täytyisi toki tästä lopulta nousta esiin, olisi kaikissa Euroopan maissa vapaa monenkirjavista horjuvaisuuksista ja pikkumaisuuksista, jotka jarruttavat nyt liikettä kaikkialla.
Ystävällisesti Teidän
F. E.