Kirjoitettu: 18. huhtikuuta 1883
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 368–370. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Luonnos]
Lontoo, 18. huhtikuuta 1883
Philip Van Pattenille
Kunnioitetut toverit!
Vastaukseni kysymykseenne 2. päivältä huhtikuuta Karl Marxin asenteesta anarkisteihin yleensä ja Johann Mostiin erityisesti on lyhyt ja selvä:
Marx ja minä olemme, vuodesta 1845, olleet sitä mieltä, että eräs tulevan proletaarisen vallankumouksen lopullisia tuloksia tulee olemaan valtioksi nimitetyn poliittisen organisaation vähittäinen kuoleutuminen ja lopulta häviäminen. Valtio-organisaation päätarkoituksena on aina ollut taata aseellisen väkivallan avulla omistavan vähemmistön toimesta tapahtuva työtätekevän enemmistön taloudellinen sorto. Omistavan vähemmistön hävitessä häviää myös aseellisen sorto- tai valtiovallan välttämättömyys. Samalla olemme aina olleet sitä mieltä, että päästäkseen tulevan sosiaalisen vallankumouksen tähän ja muihin paljon tärkeämpiin päämääriin työväenluokan on ensin otettava haltuunsa valtion organisoitu poliittinen valta ja kukistettava sen avulla kapitalistiluokan vastarinta sekä organisoitava yhteiskunta uudelleen. Tämä todettiin jo vuonna 1847 »Kommunistisessa manifestissa», II luvun lopussa.
Anarkistit kääntävät asian päälaelleen. He väittävät, että proletaarisen vallankumouksen on muka alettava valtion poliittisen organisaation poistamisesta. Mutta juuri valtio on ainoa organisaatio, jonka voitokas proletariaatti saa valmiina käsiinsä. Se saattaa tarvita muutoksia ennen kuin se voi täyttää uudet funktionsa. Mutta sen tuhoaminen sellaisella hetkellä merkitsisi, että tuhottaisiin ainoa organismi, jonka avulla voittoisa proletariaatti voisi ylläpitää juuri saavutettua valtaansä, nujertaa kapitalistiset vastustajansa ja toteuttaa yhteiskunnan taloudellisen uudistuksen, jota ilman koko voiton täytyisi paätyä tappioon ja sellaiseen työväenluokan joukkoteurastamiseen kuin Pariisin Kommuunin jälkeen.
Tarvitaanko minun selvää vakuutustani siitä, että Marx vastusti tätä anarkistista typeryyttä heti siitä ensimmäisestä päivästä alkaen jolloin Bakunin esitti sen nykyisessä hahmossaan? Koko Kansainvälisen työväenyhdistyksen sisäinen historia todistaa sen. Vuodesta 1867 anarkistit yrittivät mitä häpeällisimmin keinoin valloittaa Internationaalin johdon; pääeste heidän tiellään oli Marx. Viisi vuotta kestänyt taistelu päättyi anarkistien erottamiseen Internationaalista Haagin kongressissa syyskuussa 1872; ja mies, joka edisti eniten tätä erottamista, oli Marx. Vanha ystävämme F. A. Sorge Hobokenissa, joka oli silloin läsnä kongressiedustajana, voi selostaa teille, mikäli toivotte, tarkempia yksityiskohtia.
Ja nyt Johann Mostiin. Jos joku väittää, että Most anarkistiksi tultuaan on ollut jossain yhteydessä Marxiin tai saanut jotain apua Marxilta, niin häntä on joko vedetty nenästä tai hän on tietoinen valehtelija. Lontoolaisen »Freiheit»-lehden ensimmäisen numeron ilmestyttyä Most ei ole vieraillut Marxin ja minun luonani enempää koin kerran, korkeintaan kaksi. Yhtä vähän kävimme me hänen luonaan — emme edes ole mitenkään emmekä milloinkaan sattumalta tavanneet sen jälkeen kuin hänen viisasteleva anarkisminsa pulahti uudelleen esiin lehdessä. Lakkasimme lopuksi jopa tilaamasta sitä, koska »siinä ei kuitenkaan ollut mitään». Halveksimme hänen anarkismiaan ja hänen anarkistista taktiikkaansa samalla tavalla kuin niitä ihmisiä, joilta hän on oppinut molemmat.
Ollessaan vielä Saksassa Most julkaisi »kansanomaisen» yhteenvedon »Pääomasta».[1] Marxia pyydettiin läpikäymään se toisen painoksen vuoksi. Autoin Marxia tässä työssä. Havaitsimme olevan mahdotonta murskata Mostin kaikkein pahimmat pukit, koska se olisi ollut samaa kuin kirjoittaa koko juttu uudelleen. Marx ei suostunutkaan muuhun kuin että hänen korjauksensa otettaisiin huomioon sillä jyrkällä ehdolla, ettei hänen nimeään saatettaisi minkäänlaiseen yhteyteen edes tämän Johann Mostin kyhäyksen parannetun painoksen kanssa.
Voitte julkaista tämän kirjeen lehdessä »The Voice of the People»,[2] mikäli se Teitä miellyttää.
Veljellisesti Teidän F. E.
[1] Johann Most, »Kapital und Arbeit. Ein populärer Auszug aus 'Das Kapital' von Karl Marx», Chemnitz [1873]. Toim.
[2] »The Voice of the People» (»Kansan ääni»), Pohjois-Amerikan sosialistisen työväenpuolueen viikkolehti, joka ilmestyi New Yorkissa vuoden 1883 alusta lähtien. Toim.