Kirjoitettu: 26. kesäkuuta 1884
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 382–383. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 26. kesäkuuta 1884
Hyvä Kautsky!
Anti-Rodbertus-käsikirjoitus[1] lähtee huomenna kirjattuna takaisin. Löysin vain vähän huomauttamista, tein lyijykynällä joitain kommentteja. Lisäksi siihen seuraavaa:
1. Roomalainen oikeus on yksinkertaisen — siis esikapitalistisen — tavarantuotannon täydellistynyttä oikeutta, mutta sisältää enimmäkseen myös kapitalistisen vaiheen oikeussuhteet. Näin ollen sitä juuri kaupunkiporvarimme tarvitsivat syntyessään eivätkä löytäneet kotoisesta tapaoikeudesta.
Sivulla 10 minulla olisi paljon täsmennettävää. 1. Lisäarvo on ainoastaan poikkeuksellista orjien ja maaorjien työhön pohjautuvan tuotannon oloissa; pitää sanoa lisätuote, joka useimmiten kulutetaan suoraan, mutta jota ei kapitalisoidu.
2. Juttu tuotantovälineiden suhteen ei ole aivan niin. Kaikissa luontoperäiselle työnjaolle pohjautuvissa yhteiskunnissa hallitsee tuote, siis myös jossain määrin tuotantoväline ainakin paikoittain tuottajaa; maaperä keskiajalla talonpoikaa, joka oli vain maan lisäke; käsityökalu kiltakäsityöläistä. Työnjako on suoraa työvälineen herruutta työläiseen, joskaan ei kapitalistisessa mielessä.
Menettelet samoin tuotantovälineiden kanssa artikkelin lopussa.
1. Ei saa erottaa peltoviljelyä sen enempää kuin tekniikkaakaan poliittisesta taloustieteestä, kuten s. 21 ja 22 on tehty. Vuoroviljely, keinolannoite, höyrykone, mekaaninen kehruukone eivät ole erotettavissa kapitalistisesta tuotannosta enempää kuin villin ja barbaarin työkalut hänen tuotannostaan. Villin työkalut edellyttävät hänen yhteiskuntaansa yhtä paljon kuin uudemmat työkalut kapitalistista yhteiskuntaa. Sinun näkökantasi vie siihen, että nyt tuotanto kylläkin määrää yhteiskuntarakenteen, muttei ole tehnyt tätä ennen kapitalistista tuotantoa, koska työvälineet eivät olleet vielä tehneet syntiinlankeemusta.
Sanoessasi tuotantovälineet sanot yhteiskunta, ja juuri näiden tuotantovälineiden määräämä yhteiskunta. On yhtä vähän olemassa tuotantovälineitä sinänsä, yhteiskunnan ulkopuolella ja sen vaikutuksesta riippumattomia kuin on olemassa pääomaa sinänsä.
On osoitettava, kuinka varhaisempien kausien, myös yksinkertaisen tavarantuotannon aikaisten tuotantovälineiden nykyistä paljoa lievempi kehittyi sitten ajallamme despoottiseksi herruudeksi; ja Sinun viittauksesi näyttää minusta puutteelliselta, koska et mainitse toista poolia: sellaisen luokan syntymistä, jolla itsellään ei enää ollut lainkaan tuotantovälineitä, ei niin myöskään toimeentulovälineitä ja jonka oli siis pakko myydä itseään kappaleittain.
Rodbertuksen positiivisten ehdotusten joukossa on korostettava hänen proudhonismiaan — hänhän julistaa itsensä Proudhon I:ksi, joka olisi edeltänyt ranskalaista Proudhonia. Konstituoitu arvo, jonka Rodbertus löysi jo vuonna 1842,[2] on osoitettava. Nämä ehdotukset ovat surkea askel taaksepäin verrattuna Brayhin ja Proudhonin vaihtopankkiin. Työläisen tulisi saada vain neljännes tuotteesta, mutta varmasti! Tästä voimme puhua myöhemmin.
Lepo (ruumiillinen) auttaa minua erinomaisesti, tulen päivä päivältä paremmaksi ja tervehdyn tällä kertaa. »Pääoman» II kirjan sanelu edistyy erinomaisesti. Olemme jo toisessa jaksossa, siinä on kuitenkin suuria aukkoja. Toimitustyö on luonnollisesti vain summittainen, mutta se kyllä tehdään. Näen tien, jota seurata, cela suffit.[3]
Eden[4] kirjeen sain, kiitos siitä. Teidän täytyy olla kärsivällisiä kirjeenkirjoittamiseeni nähden, en saa uudelleen pilata terveyttäni ja työ- sekä kirjeenvaihtoaineistoa kasautuu kauheasti.
Teidän F. E.
»Palkkatyö ja pääoma» seuraa jahka vertailut on tehty, ehkä huomenna.
[1] Kautsky lähetti Engelsille 23. kesäkuuta 1884 artikkelinsa »Rodbertuksen 'Pääoma'» alkuosan ja pyysi tätä silmäilemään sen läpi. Artikkeli julkaistiin »Neue Zeit» -lehden numeroissa 8 ja 9 vuonna 1884 otsikolla »Das 'Kapital' von Rodbertus». Toim.
[2] Tätä kysymystä Engels tarkasteli artikkelissa »Marx ja Rodbertus», jonka laati Marxin teoksen »Filosofian kurjuus» ensimmäisen saksalaisen painoksen esipuheeksi. Toim.
[3] — se riittää. Toim.
[4] — Eduard Bernsteinin. Toim.