Kirjoitettu: joulukuun 30 pnä 1884
Suomennos: Tuntematon
Lähde: »Marx ja Engels ammattiyhdistysliikkeestä», s. 213–217. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto, Helsinki 1947
Skannaus: Miikka Palokangas
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, joulukuun 30 pnä 1884
Rakas Bebel!
Vastaan kirjeeseesi heti.
Ystävämme Singer on nähtävästi ymmärtänyt sanoistani ainoastaan sen, mikä on ollut sopusoinnussa hänen katsomustansa kanssa — kaupankäynnissä, missä se joskus on hyödyllistä, ihmiset oppivat nopeasti tuon tempun, mutta politiikassa samoin kuin tieteessäkin on sentään opittava suhtautumaan asioihin objektiivisesti.
Ensiksikin sanoin Singer'ille, etten ollut vielä läheskään harkinnut tätä asiaa (vasta edellisenä iltana »Sozialdemokratia» lukiessani minulle tulivat nämä ajatukset) ja sitä, mitä hänelle sanoin, ei saa suinkaan pitää minun lopullisena mielipiteenäni.
Mutta sitten sanoin hänelle: Tiettyjen olosuhteiden ja ehtojen vallitessa voi tietysti olla luvallista äänestää puolesta. S.o. siinä tapauksessa, että hallitus on sitoutunut antamaan työiäisillekin valtioapua, josta se nyt hankkiutuu antamaan porvaristolle, nimittäin, jos se suostuisi antamaan tiluksia vuokralle työläisten osuuskunnille jne. Kun tiedän, että hallitus ei tähän suostu, niin toisin sanoen osoitin niille, jotka tahtoisivat äänestää puolesta, millä tavoin he voisivat noudattaen hyviä tapoja ja tekemättä itselleen väkivaltaa äänestää vastaan.
Sitä paitsi sanoin Singer'ille — tämä nähtävästi oli hänelle uutta — että parlamenttielämässä voi joskus joutua sellaiseen asemaan, jolloin piti äänestää jotakin vastaan, vaikka sisimmassään toivoikin, että enemmistö ei olisi Sinun puolellasi.
Mutta eilen kirjoitin Liebknecht'ille toisesta asiasta ja käytin tilaisuutta hyväkseni esittääkseni hänelle jo paljoa harkitumman ja kypsemmän kantani. Monissa suhteissa se sattuu melkein kirjaimellisesti yhteen — lue tarpeen vaatiessa tämä kohta — sen kanssa mitä Sinä kirjoitat, vaikka sain kirjeesi vasta tänä aamuna. Minun käsitykseni eroaa Sinun käsityksestäsi lyhyesti sanottuna seuraavassa:
1) Te olette ennen kaikkea talouspuolue. Te tai monet teistä ovat aikoinaan kohtuuttomasti kerskuneet puolueen suurenmoisuutta. Mutta ei tarvinnut muuta kuin todenteolla joutua ensi kerran tekemisiin taloudellisen probleemin kanssa — väittelyissä suojatulleista — ja te hajaannuitte eri suuntiin. Jos tämä tulee toistumaan jokaista taloudellista kysymystä käsiteltäessä, niin mitä varten on parlamenttiryhmä yleensä olemassa?
2) Periaatteellisesti on äänestettävä vastaan. Sanoin sen riittävän selvästi Liebknecht'ille. Mutta miten olla, jos enemmistö tahtoo äänestää puolesta? Silloin on ainoa mahdollisuus panna heidät tekemään äänestykseensä sellaisia varauksia, jotka tekisivät sen oikeutetuksi ainakin Euroopan silmissä, koska häpeä on muutoin väistämätön. Mutta nämä ehdot ovat sellaisia ja voivat olla vain sellaisia, että hallitus ei voi niihin suostua, ja niin ollen ryhmän enemmistöllä, tehtyään nämä varaukset, ei tule olemaan mahdollisuutta äänestää puolesta.
Sellaista mahdollisuutta, että ehdottomasti äänestettäisiin sen puolesta että työläisten pennit lahjoitettaisiin porvaristolle, en tietenkään ole milloinkaan edes ajatellut. Mutta ei ole myöskään sallittua asettaa tämän johdosta kysymystä luottamuksesta johtoon — mennä ryhmän hajaantumiseen.
Kaikissa tuollaisissa kysymyksissä, joissa on otettava huomioon valitsijain pikkuporvarilliset ennakkoluulot, on mielestäni paras tie seuraava: selittää, että periaatteellisesti olemme vastaan mutta kun kerran vaaditte meiltä myönteisiä ehdotuksin ja väitätte, että siitä on työläisille hyötyä — me taas kiellämme sen, mikäli kysymys on pienemmästä kuin mikroskooppisesta hyödystä — silloin olkaa hyvät ja asettakaa työläiset ja porvarit samaan asemaan. Jokaisesta miljoonasta, jonka suoraan tai välillisesti lahjoitatte porvaristolle työväen työn tuloksesta, työläisten täytyy myös saada miljoona; sama koskee valtion määrärahoja. Tulos on seuraava (esitän vain esimerkkejä enkä koskettele sitä muotoa joka näille ehdotuksille olisi annettava Saksan oloissa, koska tätä varten tunnen liian vähän voimassa olevan lainsäädännön yksityiskohtia):
1) On äänestettävä apu- ja määrärahojen puolesta työväenosuuskunnille ei vain uusien liikeyritysten perustamiseksi (se merkitsisi vain Lassallen ehdotuksen toistamista kaikkine puutteellisuuksineen), vaan sitä varten, että
a) Otettaisiin vuokralle lahjoitusmaita, ja myös muita tiluksia ja viljeltäisiin niitä osuustoiminnan pohjalla,
b) Hankittaisiin omaan laskuun tai valtion laskuun tehtaita ja viljelmiä, joiden omistajat ovat pulan tai vararikon johdosta keskeyttäneet tuotannon, tai yksinkertaisesti myytäväksi tarkoitettuja tehtaita, ja niitä hoidettaisiin osuustoiminnan pohjalla, valmistaen siten koko tuotannon asteettaista siirtymistä osuustoiminnan raiteille.
2) Olosuhteiden ollessa muuten samanlaisia on annettava etuoikeus osuuskunnille kapitalistien ja heidän liittoutumiensa edellä, kaikissa julkisissa huutokaupoissa — ja niin ollen periaatteessa annettava, mikäli mahdollista, kaikki yleiset työt osuuskuntien haltuun.
3) On poistettava kaikki lainsäädännölliset esteet ja haitat, jotka ovat vielä vapaiden osuuskuntien tiellä — on siis ennen kaikkea palautettava työväenluokka yleisten lakien suojelusten alaiseksi, niin viheliäisiä kuin ne lienevätkin, peruuttamalla sosialistilaki, joka hävittää kaikki ammattiliitot ja osuuskunnat.
4) Täysi vapaus ammattiliitoille (trade unioneille) ja niiden tunnustaminen juridisiksi henkilöiksi kaikkine oikeuksineen.
Tätä vaatiessanne vaaditte ainoestaan sitä, että työläisten ja porvareiden edut otettaisiin yhtäläisessä määrässä huomioon. Ja jos kapitalisteille annettujen apurahojen tarkoituksena on muka teollisuuden kohottaminen, niin työläisille annetut apurahat tuottavat tässä suhteessa paljoa enemmän. En mitenkään ymmärrä, kuinka sosialidemokraattinen ryhmä voisi äänestää jonkin tuon tapaisen puolesta ilman sellaista korvausta. Jos saatatte sellaiset vaatimukset kansanjoukkojen tietoon, pian valitsijainkin keskuudessa loppuvat tavantakaa kaikuvat huudot valtion avusta teollisuudelle porvaristolle annettavien lahjojen muodossa. Kaikki nämä ovat sellaisia seikkoja, jotka eräänä päivänä voidaan kääntää toisin päin ja päästää vuoden kuluessa liikkeelle — ja silloin ovat poikkiteloin vain porvaristo ja hallitus. Ne ovat kuitenkin meidän ajallamme suuria toimenpiteitä, jotka saavat työläiset mukaan vallan toisella tavalla kuin laivayhtiöille annetut apurahat, suojatullit jne. Ranskalaiset vaativat itseasiassa samaa.
Mutta siinä on vielä eräs seikka, joka on selvinnyt vasta nyt: on täysin mahdollista, että äänestyksen lopputulos riippuu sosialidemokraateista. Mikä uskomaton häpeä koko maailman silmissä, jos porvaristo saa lisämäärärahan, meidän äänillämme! En toden totta tiedä, mitä sanon silloin ranskalaisille ja täkäläiselle yleisölle. Ja millaisen riemun se aiheuttaa anarkisteille, jotka tulevat ilkkumaan: Ottakaa ja ihailkaa, siinä on aivan selviä poroporvareita!
Muista asioista puhun seuraavalla kerralla. Minulle on hyvin tärkeää, ettet Sinä tässä kysymyksessä olisi hetkeäkään epätietoinen minun kantani suhteen. Toivon, että muutos asioissani vaikuttaa ennen kaikkea suotuisasti terveyteesi.
Tervehdin sydämellisesti Sinua ja perhettäsi uuden vuoden johdosta.
Sinun F. E.
Rahat eivät riitä — se on päivän selvä. Sanoin myös Singer'ille, että sen, joka tässä tapauksessa äänestää puolesta, täytyy, jos hän on johdonmukainen, äänestää myös siirtomaiden puolesta. Rahojen suhteen tässä yhteydessä katso Liebknecht'ille lähettämääni kirjettä.