Kirjoitettu: 24. tammikuuta 1895
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 481–482. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
41, Regent's Park Road, N. W.
Lontoo, 24. tammikuuta 1895
...Huomautuksenne Auguste Comtesta kiinnostivat minua. Mitä tuohon »filosofiin» tulee, ottaa se nähdäkseni vielä melkoisen määrän työtä. Comte oli 5 vuoden ajan Saint-Simonin sihteeri ja uskottu. Viimeksimainittua vaivasi myönteisesti ajatusten runsaus; hän oli samalla kertaa nero ja mystikko. Kysymysten selkeä muokkaaminen, aineiston järjestely, systematisointi ei ollut hänen puuhaansa. Niinpä hän Comtesta kasvatti miehen, jonka kukaties mestarin kuoltua oli määrä esittää maailmalle järjestetyssä muodossa nämä ylitsekuohuvat ajatukset; toisin kuin muut haaveksivaiset oppilaat näytti matemaattisesti kouliintunut ja ajatteleva Comte erityisen sopivalta tuohon tehtävään. Sitten Comte kuitenkin äkkiarvaamatta irroittautui »mestarista» ja vetäytyi koulusta erilleen; pitkähkön ajan kuluttua hän sitten astui esiin »positiivisen filosofiansa»[1] kanssa. Tässä järjestelmässä on kolme piirteellistä ainesosaa: 1. joukko nerokkaita ajatuksia, jotka puutteellinen kehittely on kuitenkin miltei säännöllisesti enemmän tai vähemmän turmellut, koska niiden kehitys oli puutteellinen, mikä johtui 2. tuohon nerokkuuteen nähden räikeässä ristiriidassa olevasta ahtaasta, poroporvarillisesta katsomustavasta; 3. läpikotaisin saint-simonilaisista lähteistä nouseva, mutta kaikesta mystisismistä riisuttu ja äärimmilleen selkeytetty hierarkkis-organisoitu uskonnonsäännöstö, muodollinen paavi huipullaan, joten Huxley saattoi kutsua comtelaisuutta katolilaisuudeksi ilman kristinuskoa.[2]
Löisinpä vetoa, että 3. kohta tuo ratkaisun muuten käsittämättömään 1. ja 2. kohdan väliseen ristiriitaan; että Comte on omaksunut kaikki nerokkaat ajatuksensa Saint-Simonilta, mutta omavaltaisesti ryhmitellessään niitä on huonontanut: riisuessaan ne niihin kietoutuneesta mystisismistä hän samalla turmeli niitä, muokkasi niistä omaleimaisen poroporvarillisia. Hyvin monien ajatusten saint-simonilainen alkuperä on helposti osoitettavissa ja olen vakuuttunut että sama onnistuisi muidenkin suhteen, mikäli löytyisi halukas ryhtyä toden teolla työhön. Asia olisi varmasti havaittu jo kauan sitten, ellei saint-simonistisen koulun ja uskonnon meteli vuoden 1830 jälkeen olisi täysin peittänyt näkyvistä Saint-Simonin omia kirjoituksia ja korostanut sekä kehitellyt mestarin opin yksittäisiä puolia suurenmoisen kokonaiskäsityksen kustannuksella.
Vielä haluaisin täsmentää yhtä asiaa, huomautusta sivulla 513.[3] Marx ei koskaan ollut Internationaalin pääsihteeri, hän oli vain Saksasta ja Venäjästä vastaava sihteeri. Eikä kukaan Lontoon comtelaisista osallistunut Internationaalin perustamiseen. Professori E. Beesly puolusti Kommuunin aikaan hyvin ansiokkaasti Internationaalia silloisia raivoisia hyökkäyksiä vastaan; myös Fred. Harrison puolusti julkisesti Kommuunia.[4] Mutta jonkun vuoden kuluttua comtelaisten suhde työväenliikkeeseen viileni huomattavasti; työläisistä tuli jo liian mahtavia, ja kapitalistien sekä työläisten välisen oikean tasapainon säilyttämiseksi (molemmathan ovat tuottajia Saint-Simonin mielessä)[5] oli jälleen tuettava ensiksimainittuja, ja siitä lähtien comtelaiset ovat täysin hiljentyneet työläiskysymykseen nähden.
Kunnioittavasti Teidän
F. Engels
[1] Viittaus Comten teokseen »Cours de philosophie positive» (»Positiivisen filosofian kurssi»), jonka ensimmäinen painos ilmestyi 6 osassa Pariisissa vuosina 1830–1842. Toim.
[2] Kyseessä on Huxleyn luento »On the Physical Basis of Life» (»Elämän fysikaalisesta perustasta»), jonka hän piti Edinburghissa 8. marraskuuta 1868. Toim.
[3] Artikkelissaan »Neuere Philosophie der Geschichte: Hegel, Marx, Comte» (»Uudempi historianfilosofia: Hegel, Marx, Comte») Tönnies väitti, että »huomattavat englantilaiset comtelaiset olivat 'Internationaalin' perustajia, jonka pääsihteerinä oli K. Marx». Toim.
[4] Viittaus Beeslyn Pariisin kommuunille omistettuihin ja »The Bee-Hive» lehdessä maalis–kesäkuussa 1871 julkaistuihin artikkeleihin sekä Harrisonin suullisiin esiintymisiin ja hänen »Times»-lehden toimitukselle osoittamaansa kirjeeseen, joka julkaistiin 26. helmikuuta 1872 otsikolla »Ranskalaiset maanpakolaiset». Toim.
[5] Saint-Simon muotoili tämän ajatuksen selvimmin teoksessaan » Catéchisme des industriels» (»Teollisuudenharjoittajain katkismus»), jonka ensimmäinen painos ilmestyi Pariisissa vuosina 1823–1824. Siinä Saint-Simon lukee tuottajiin, niin sanottuihin teollisuudenharjoittajiin työläisten lisäksi myös tehtailijat ja kauppiaat. Toim.