On kuitenkin ollut olemassa sosialistisessa työväenliikkeessä niitä, jotka [...]. näkevät nykyaikaisessa demokratiassa, kuten he rakastavat sanoa, sen tekijän, joka auttaa lievenevää "kasvamista sosialismiin", työväenluokan valtaan. "Työväenluokan diktatuuri on vain utopistisen vallankumousunelmoitsijan ajatuksen tuote," he sanovat.
Mutta todellisuudessa onkin asia päinvastoin, mitä utopistisuuteen tulee. Nykyaikainen demokratia »lieventävine vaikutuksineen» vallanomistukseen nähden on vain utopia. Vai mitä osottaa nykyinen maailmansota? Mitä se on? Se on kapitalistiluokan diktatuurin jättiläistodistus, oikean militaristista valtaa käyttävän diktatuurin. Me emme tiedä ovatko nämä utopistit tästä todellisuuden opetuksesta mitään oppineet. — Tähän voisimme vielä lisätä, että rauhankin aikana on kapitalistiluokan diktatuuri oikeastaan vallinnut, sillä kapitalistiluokan käsissä on ollut yhteiskunnan väestön elämisen ehdot, yhteiskunnan rikkaudet. Niin on ollut »kansanvaltaisimmissakin maissa». Vaikka työväestö järjestyneellä taistelullaan onkin saavuttanut jonkunlaista »perustuslaillisuuden tasapainoa» yhteiskunnassa, on ratkaiseva valta kuitenkin kapitalistiluokan käsissä. Ja työväestö on edelleen ollut kädestä suuhun eläjäin joukkoa. Eihän diktatuurikaan ole todellisuudessa muuta kuin määrättyjen voimasuhteitten määrätty tilanne jonakin aikana.
— Eemeli Parras: Köyhälistön demokratia ja diktatuuri (1917)