Koko tuo [sosialidemokraattinen] ohjelma nimittäin ei käytännössä tähtää vallankumoukseen, vaan luodaan parannusohjelma. Sehän on koko sosialidemokraattisen ajanjakson suuri virhe. Tosin kumous esiintyy teoreettisena opetuksena, mutta ei valmistumisena kumoukseen. Kumous tapahtuu sitten myöhemmin "kehityksen tietä, kun kapitalismi kypsyy siihen." Niinpä ohjelma voi sisältää tulenpalavia vaatimuksia työpäivän suhteen, terveydenhoitoon, kansanvaltaan, vanhuudeneläkkeeseen, naisten äänioikeuteen ja lastensuojelukseen nähden. Tavattomalla huolella kerää ohjelma kaikkia yhteiskunnan vikoja suosittaen parannuksia, osittain vikojen kokonaan poistamista, osittain lieventämistä, mutta luomatta taistelua näitten vaatimusten pohjalla. Erikoisen huomattavan painon saa kansanvaltaisuusasia. Täydellinen, laaja kansanvalta on ihanne, johon täytyy pyrkiä luokkayhteiskunnassamme, selittää tuo ohjelma. Kaikki toiminta täytyy olla rehellistä, julkista ja kaikille nähtävää. Käsitys porvarillisen demokratian todellisesta olemuksesta puuttuu.
— Kalle Rissanen: Opettaja, johtaja sekä taistelija (1928)