Huttunen, Evert Johan Valdemar. — Syntyi 8. 5. 1884 Toksovassa (Inkerissä), kuoli 29. 3. 1924 Helsingissä. Vanhemmat kirvesmies Lauri Huttunen ja Gustava Blom. Puoliso vuodesta 1908 Martta Maria Vuorela. Kävi kyläkoulua kotiseudullaan Inkerissä ja täydensi Suomeen muutettuaan tietojaan ahkeralla itseopiskelulla hankkien mm. merkittävän kielitaidon. Toimi aluksi liikeapulaisena Viipurissa ja sitten 1905–1907 sosiaalidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana. Tuli vuodesta 1907 alkaen viipurilaisen Työ-lehden toimitukseen ja oli lehden päätoimittajana 1911–1918. Valittiin 1916 vaaleissa eduskuntaan ja oli eduskunnan jäsenenä 1917–1918. Vuonna 1917 Huttunen osallistui useimpiin niistä neuvotteluista, joita käytiin Suomen ja Venäjän työväenliikkeen edustajien välillä. Tämä johtui hänen venäjän kielen taidostaan. Vuoden 1917 lopussa ja 1918 alussa hän oli selväpiirteisimpiä vallankumouslinjan vastustajia ja kirjoitti Työ-lehdessä punakaartia vastaan. Erosi Työn päätoimittajan paikalta vastalauseeksi lehden vallankumousta ymmärtävälle linjalle. Oli Matti Paasivuoren ohella tynkäeduskunnan toinen sosiaalidemokraattinen kansanedustaja. Oli vuonna 1919 viipurilaisessa Kansan Työssä toimittajana ja sitten 1920–1922 porilaisen Uuden Ajan päätoimittajana ja tuli vuonna 1922 Suomen Sosialidemokraatin eduskuntapakinoitsijaksi. Kuului vuoden 1918 jälkeen puolueen »oikeistosiipeen».
— Hannu Soikkanen: 'Evert Huttunen. Oikeistososialisti idän suhteiden hoitajana v. 1917'. Tiennäyttäjät, osa III, s. 85. Kustannusosakeyhtiö Tammi (1968).