Kirjoitettu: 13. joulukuuta 1870
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 254–256. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 13. joulukuuta 1870
Hyvä Kugelmann!
Sinun täytyy ymmärtää pitkällinen vaikenemiseni johtuvan siitä, että tämän sodan aikana, joka on vetänyt suurimman osan Pääneuvoston ulkomaankirjeenvaihtajia Ranskaan, minulla on ollut suoritettavanani miltei koko kansainvälinen kirjeenvaihto, mikä ei ole pikku juttu. Sitä paitsi sen »postivapauden» oloissa, joka vallitsee nyt Saksassa ja erityisesti Pohjois-Saksan Liitossa, ja aivan »erityisesti» Hannoverissa, ei tosin minulle, mutta kylläkin saksalaisille kirjeenvaihtajilleni on vaarallista, jos kirjoitan heille näkemyksiäni sodasta, ja mistäpä muusta voi tällä hetkellä kirjoittaa?
Sinä toivot esimerkiksi minulta meidän ensimmäistä vetoomustamme sodan johdosta. Olin lähettänyt sen Sinulle. Se on ilmeisesti kaapattu. Liitän Sinua varten tänään oheen molemmat yhdeksi lentokirjaseksi yhdistetyt vetoomukset,[1] professori Beeslyn kirjoituksen[2] »Fortnightly Review'stä»[3] ja tämän päivän »Daily Newsin». Koska tämä on preussilaisittain värittynyt lehti, niin koko lähetys kai tulee perille. Prof. Beesly on comtelainen ja sellaisenaan velvollinen turvautumaan kaikenlaisiin päähänpistoihin, mutta muutoin varsin rohkea ja kelpo mies. Hän on historian professorina Lontoon yliopistossa.
Näyttää siltä, että Saksassa ei ole saatu vangiksi vain Bonapartea, hänen kenraaleitaan ja hänen armeijaansa, vaan hänen mukanaan myös koko imperialismi kaikkine kivulloisuuksineen on sopeutettu tammien ja lehmusten maan ilmanalaan.
Mitä saksalaiseen porvariin tulee, niin minua ei mitenkään ihmetytä sen humaltuminen valloituksista. Ensinnäkin on valloittaminen kaiken porvariston elinperiaate, ja vieraiden maakuntien valloitus on aina »valloitusta». Sitä paitsi saksalainen porvari on saanut ottaa nöyrästi vastaan niin paljon potkuja omilta maanisiltään ja erikoisesti Hohenzollerneilta, että sille täytyy olla suoranainen nautinto, kun samoja potkuja saa vaihteeksi nauttia vierasmaalainenkin.
Joka tapauksessa tämä sota on vapauttanut meidät »porvarillisista tasavaltalaisista». Se on tehnyt kauhuntäyteisen lopun tästä joukkiosta. Ja se on merkittävä tulos. Sota on antanut meidän professoreillemme parhaan tilaisuuden nolata itsensä koko maailman edessä orjamaisina turhimuksina. Ne olosuhteet, jotka sota tuo muassaan, tulevat tekemään parasta propagandaa meidän periaatteittemme puolesta.
Täällä Englannissa oli yleinen mielipide sodan alkaessa ääripreussilainen, nyt se on vaihtunut vastakohdakseen. Esimerkiksi musiikkikahviloissa vihelletään alas saksalaiset laulajat »Reinin vartioineen», kun taas ranskalaisia laulajia »Marseljeeseineen» säestetään kuorossa. Ellei oteta huomioon kansanjoukkojen päättäväistä myötätuntoa tasavaltaa kohtaan ja parempien piirien ärtymystä Preussin ja Venäjän nyt päivänselvää liittoutumista ja preussilaisen diplomatian sotilaallisten menestysten jälkeen saamaa häpeämätöntä sävyä kohtaan, ovat sodankäyntitapa ja muut kolmikymmenvuotisen sodan toistot — pakko-ottojärjestelmä, kylien polttaminen, franc-tireurien[4] surmaaminen, panttivankien ottaminen — herättäneet täällä yleistä suuttumusta. Tietenkin englantilaiset ovat tehneet samantapaista Intiassa, Jamaikalla ym., mutta ranskalaiset eivät ole hinduja, kiinalaisia eikä neekereitä, eivätkä preussilaiset Jumalan lähettämiä englantilaisia! On aito hohenzollernilainen ajatus, että kansa tekee rikoksen, kun jatkaa puolustautumistaan senkin jälkeen, kun vakinainen sotajoukko on lopussa. Tosiaankin preussilaisten kansansota Napoleon I:tä vastaan oli todellinen tikku urhean Fredrik Vilhelm III:n silmässä. Tähän saa vahvistuksen prof. Pertzin Gneisenauta koskevasta historiateoksesta,[5] joka Gneisenau oli kehittänyt »Nostoväkijärjestyssäännössään» franc-tireur -sodan periaatteet järjestelmäksi. Fredrik Vilhelm III:tta etoi se, että kansa iski omin nyrkein ja riippumatta korkeimmasta käskystä.
Kuitenkin, joka elää, se näkee. Sota Ranskassa voi vielä saada hyvinkin »inhottavan» käänteen. Loiren armeijan vastarintaa ei ollut otettu huomioon,[6] ja saksalaisten voimien hajaannuttaminen oikealle ja vasemmalle tarkoituksella aiheuttaa väestön keskuudessa pelkoa, ei tuota mitään muuta tulosta, kuin herättää kaikilla kohdin eloon puolustuksen voimia ja heikentää hyökkäyksen voimaa. Myöskin uhkaus pommittaa Pariisia on pelkkä trikki. Itse Pariisin kaupunkiin sillä ei todennäköisyyslaskennan kaikkien sääntöjen mukaan tule lainkaan olemaan varteenotettavaa vaikutusta. Jos joitakin etuvarustuksia raunioitetaan, aiheutetaan halkeamia, niin mitä hyötyä siitä on siinä tapauksessa, että piiritettyjen lukumäärä on suurempi kuin piirittäjien? Ja jos piiritetyt iskevät poikkeuksellisen hyvin ulosmurtautumisyrityksissään ja pakottavat vastustajia puolustautumaan kaivannoissaan, niin mitä sitten tässä tapauksessa, kun osat ovat toisin päin?
Pariisin näännyttäminen nälkään on ainoa reaalinen keino. Mutta jos piiritys venyy niin pitkälle, että maakunnissa muodostetaan armeijoita ja kehitetään kansansota, niin ei sillä voiteta mitään muuta kuin siirretään painopiste toiseen paikkaan. Sitä paitsi joutuisi suuri osa maahantunkeutujia olemaan toimettomana jopa Pariisin antautumisenkin jälkeen, Pariisin, jota ei voi miehittää kourallisella väkeä ja pitää levollisena.
Mutta miten sota sitten päättyneekin, se on harjoittanut Ranskan proletariaatin aseisiin, ja tämä on paras tulevaisuuden varmistus...
[1] Karl Marx. »Erste Addresse des Generalrats über den Deutsch–Französichen Krieg» ja Karl Marx, »Zweite Adresse des Generalrats über den Deutsch–Französichen Krieg» (»Kansainvälisen työväenliiton pääneuvoston ensimmäinen Saksan ja Ranskan sotaa koskeva julkilausuma» ja »Kansainvälisen työväenliiton pääneuvoston toinen Saksan ja Ranskan sotaa koskeva julkilausuma». Toim.
[2] Edward Spencer Beesly. »The International Working Men's Association» (»Kansainvälinen työväenliitto»). Toim.
[3] »The Fortnightly Review» (»Kaksiviikkoiskatsaus») oli eräiden porvarillisten radikaalien vuonna 1865 perustama aikakauslehti, jossa käsiteltiin historian, filosofian ja kirjallisuuden kysymyksiä. Sittemmin se suuntautui porvarillis-liberaalisesti. Mainitulla nimellä aikakauslehti ilmestyi Lontoossa vuoteen 1934 asti. Toim.
[4] Franc-tireurs (ranskankielinen sana, joka tarkoittaa vapaaehtoista tarkka-ampujaa) olivat partisaani-vapaaehtoisia, jotka olivat järjestyneet pieniksi joukko-osastoiksi ja jotka osallistuivat maan puolustamiseen vihollisen sotavoimien rellestystä vastaan Ranskassa ranskalais-preussilaisen sodan aikana. Toim.
[5] G. H. Pertz, »Das Leben des Feldmarchalls Grafen Nefthardt von Gneisenau» (»Sotamarsalkka, kreivi Nefthard von Gneisenaun elämä». Toim.
[6] Loiren armeija muodostettiin marraskuun 15. päivänä 1870 päällikkönään d'Aurelle de Paladines. Se suoritti sotatoimia Orléansin alueella. Vaikka armeija koostui mitä erilaisimmista ja enimmältään huonosti koulutetuista osastoista ja muodostettiin kaikessa kiireessä, niin se saavutti väestön tukemana useita voittoja preussilaisten sotajoukkoista. Toim.